Montako tuntia videoita hänelle oli näytetty? Siellä 80–90-lukujen taitteen pimeässä pommisuojassa VHS-nauhuri suolsi faktana, että LSD:n vetäminen saa ihmisen luulemaan itseään appelsiiniksi tai joksikin ihmeelliseksi taistelukalkkunan ja luolamiehen ristisiitokseksi, jonka loppusijoituspaikkana toimii mielisairaala. Tuo pieni lapsi ei tiennyt, mikä mielisairaala on, mutta siitä hän oli varma ettei tahtonut sinne.
Lue lisääEnsimmäisellä LSD-matkallani mieleni pirstaloitui. En ikuisuudelta tuntuvaan hetkeen tiennyt kuka tai missä olin. Se tuntui siltä kuin mieleni olisi ollut täynnä irrallisia tietokoneita, jotka eivät keskustelleet keskenään. Jäädyin paikoilleni, enkä osannut kommunikoida millään tavalla. Se vähä mitä tästä tilasta jäi mieleen, tiivistyy ajatukseen “kenelle minälle minä puhun?”. Mieleni syyti vaihtoehtoisia muistoja edellisten tuntien aikana tapahtuneista asioista, enkä enää ollut varma siitä, oliko jokin muistoistani oikea. Tähän pirstaloitumisen kokemukseen en olisi ikinä osannut valmistautua. Se tuntui kammottavalta. Pelkäsin menettäneeni järkeni lopullisesti.
Lue lisääMatkailu avartaa. Siinä missä ulkoisessa maailmassa matkailuun löytyy jos jonkinlaista karttaa ja vimpeliä navigoinnin helpottamiseksi, on omassa sisäisessä universumissaan matkustava usein vailla tienviittaa tahi työkaluja kokemustensa jäsentelemiseksi. Psykedeelien valtavirtaistuessa painottuu yhä enemmän tarve löytää vaihtoehtoisia narratiiveja sisäisen maailman jäsentelyyn ja integrointiin osaksi kulttuurin suurempaa kokonaisuutta, jotta tajunnan rajamailla seikkailevan tie olisi mahdollisimman kuopaton.
Lue lisää
