Tervetuloa tajunnan rajamaille!

Matkailu avartaa. Siinä missä ulkoisessa maailmassa matkailuun löytyy jos jonkinlaista karttaa ja vimpeliä navigoinnin helpottamiseksi, on omassa sisäisessä universumissaan matkustava usein vailla tienviittaa tahi työkaluja kokemustensa jäsentelemiseksi. Psykedeelien valtavirtaistuessa painottuu yhä enemmän tarve löytää vaihtoehtoisia narratiiveja sisäisen maailman jäsentelyyn ja integrointiin osaksi kulttuurin suurempaa kokonaisuutta, jotta tajunnan rajamailla seikkailevan tie olisi mahdollisimman kuopaton.

Kuva: Tuntemattoman taiteilijan Flammarion Engraving 1800-luvulta.

Sivistys ja villi luonto, arkitodellisuus ja mystinen kokemus. Kautta aikain ihmiset ovat tehneet matkoja sisäiseen universumiin tajunnan tiettömille rajamaille jättäen taakseen ideologian ja kulttuurin tarjoamat valmiit vastaukset, nuo mielen kultaiset kahleet, uidakseen äärettömän kaaoksen syvimmissä syövereissä, puhtaan potentiaalin karikoilla. Siellä missä hullut räpiköivät Tuonelan virran raivoavien vaahtopäiden piestessä heitä pohjaan, missä nerot seilaavat venheillään oivalluksen valkoista valasta jahdaten, missä mystikot kulkevat satamasta satamaan kadotettua rakastaan etsien, missä tietäjät haastavat hurrikaanit voimien mittelöön etsiessään vertaistaan, missä psykonautit kokoontuvat jumalten pitoihin, on kaiken alku ja loppu.

Moni matkailee huvikseen, osa oppiakseen. Syitä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Jotkut matkustavat ryhmässä, jotkut yksinään. Kummassakin on puolensa. Ryhmä tarjoaa turvaa, yksin välttää huonon matkaseuran. Jotkut haluavat valmismatkan, jotkut kiivetä Everestille. Mitä pidemmälle matkustaa sivistyksen parista, sitä enemmän joutuu turvaamaan itseensä ulkoisten avuntarjoajien sijaan. Ennakkovalmistelujen ja varustuksen on tietenkin oltava asianmukaista, karttojen ajan tasalla ja asenteen kohdillaan, sillä rajamaiden asukkaat ovat villin luonnon kasvatteja, usein säälimättömiä ja helposti suututettavissa. On hyvä järjestellä asiat siten, ettei kotopuolta tarvitse miettiä maailman toisella puolella.

Trippien aikana ihminen astuu aivan uudenlaiseen maailmaan, villiin luontoon. Aivan kuten sivistys tarjoaa turvaa ja järjestystä, tarjoaa kulttuuri tiettyjä, enemmän tai vähemmän toimiviksi todettuja käytösmalleja yksilöiden toiminnalle. Kun poiketaan tutusta ja turvallisesta, ajaudutaan väistämättä tilanteeseen, jossa valmiita vastauksia ei välttämättä enää löydy. Vietettyään hetken aikaa ulkomailla ihminen näkee kotimaansa aivan eri tavalla, ja samoin sisäistä maailmaansa tripillä tutkiskellut on ensimmäisen askeleen otettuaan väistämättä hieman konseksuksesta syrjässä pelkän kokemuksensa johdosta, Platonin luolavertausta mukaillen.

Onnistuneen ja turvallisen matkailun perusedellytys on narratiivi, joka punoo yhteen arkitodellisuuden ja sen ulkopuoliset tajunnan tilat yhdeksi koherentiksi kokonaisuudeksi. Täytyy ymmärtää, että puhuttaessa laittomiksi luokiteltavista päihdeaineista ollaan automaattisesti sivistyksen ulkopuolella siten, ettei voida olettaa yhteiskunnallisten instituutioiden olevan velvollisia auttamaan matkamiestä mitenkään. Ongelmien ilmaantuessa on siis elintärkeää osata jäsennellä omia kokemuksiaan toimintakyvyn säilyttämiseksi sekä yksilötasolla että suhteessa yhteisöön. Valmista mallia ei ole, vaan jokaisen täytyy luoda sellainen itse omien kokemusten ja tarpeiden kautta.

Vastuullinen trippailija tietää mitä käyttää, millaisessa ympäristössä ja miten integroida matkalta saadut oivallukset osaksi muuta elämää. Hän tuntee käyttämiensä aineiden vaikutukset ⁽¹⁾, sopivan paikan niiden käytölle, ja on tutustunut muiden kokemuksiin asiain saralla ⁽²⁾ . Hän ymmärtää, että ihmismieli pitää sisällään koko skaalan äärettömästä pahuudesta äärettömään hyvyyteen, ja on valmis kohtaamaan matkalle lähdettyään kaiken. Hän ymmärtää, että joskus opas, eli trippivahti, saattaa olla tarpeen. Hän ei rajoita itseään yhteen maailmankuvaan, vaan osaa käyttää kuhunkin tilanteeseen sopivaa käsitteellistä viitekehystä hahmottamisen työkaluna, mikä tarkoittaa niin tieteellisiä, uskonnollisia kuin mystisiäkin viitekehyksiä.

Miltei rajattoman informaation aikakaudella psykonautin saatavilla on useiden eri henkisten traditioiden viisaus, jonka avulla omien kokemusten käsittely helpottuu huomattavasti. Mitä todennäköisimmin joku on jo aiemmin kokenut samankaltaisia asioita ja törmännyt samankaltaisiin ongelmiin. Viisas oppii muiden virheistä. Yksi erittäin pätevä ja moniulotteinen katsaus aiheeseen löytyy Michael Danielsin kirjoituksesta Making Sense of Mysticism⁽³⁾.

Lopulta samat peruslainalaisuudet pätevät kaikkialla. Nöyryys, kärsivällisyys ja huumori pelastavat monelta ongelmalta. Jos ei tiedä miten edetä, kannattaa pysähtyä hetkeksi. Oli kyse sitten sisäisestä tai ulkoisesta maailmasta, ihminen ei kohtaa matkoillaan muuta kuin itsensä. Terve maalaisjärki kantaa yllättävän pitkälle.

Turvallista matkaa!

Tärtsä Teräs

Kirjoittaja on itseoppinut tajunnan rajamaiden samoaja, erinäisten esoteeristen perinteiden tutkija ja kaiken kyseenalaistaja, jolla on vaikeuksia mahtua lokeroihin.

Tämä kirjoitus on viimeinen julkaisu Psyslin syyskuun teemaan “Turvallista matkaa: Set & setting, psykedeelien vastuullinen käyttö”. Lue lisää teemoistamme täältä.

Viitteet:

1) TripSit Wiki
2) erowid.org, bluelight.org, psyvault.net
3) Making Sense of Mysticism, 2003