Olipa kyse seksistä, urheilusta tai psykedeelien käytöstä, fiksu harrastaja tuntee riskit

Päihdevalistuksessamme on vuosikymmenten ajan puhuttu psykedeeleistä tavalla, joka kattaa lähinnä niiden riskit ja haitat. Koska myönteisiä vaikutuksia ei ole käsitelty, on ollut vaikea edistää ymmärrystä psykedeelien turvallisemmasta käytöstä: pelkästään ongelmiin keskittyvä lähestymistapa ei pure päihteiden kohdalla sen paremmin kuin vaikkapa seksivalistuksessakaan. Tämän tekstin tarkoituksena on käsitellä psykedeelien riskejä ja turvallisempaa käyttöä uskottavalla otteella.

Psykedeelien käyttöön liittyy riskejä, jotka ovat tiedossa ja pääosin hallittavissa. Tietyssä mielessä psykedeelejä voi siksi lähestyä samaan tapaan kuin mitä tahansa riskejä sisältävää toimintaa, vaikkapa siis seksiä, laillisten päihteiden käyttöä tai urheilua. Yhteiskuntana emme tavallisesti kiellä ihmisiä ottamasta riskejä, vaan pyrimme edistämään sitä, että riskejä otettaisiin harkiten. Jääkiekkokaukaloon tai sukeltamaan ei kannata lähteä ilman kunnollisia varusteita ja perehtymistä – eikä myöskään mielen syövereihin.

Jotta voi tehdä riskitietoisia valintoja, on toiminnan keskeisten riskien luonnetta hyvä tuntea. Turvallinen psykedeelikokemus ei kuitenkaan perustu vain riskien välttämiseen: Olennaista on myös myönteinen suhtautuminen matkantekoon ja sen hedelmiin. Tähän liittyy läheisesti intentio eli se, mitä toivoo kokemuksesta oppivansa ja tuovansa mukanaan takaisin arkeensa. Myös alitajuiset odotukset voivat vaikuttaa kokemuksen kulkuun.

Samalla kun psykedeelejä koskeva tieteellinen, esimerkiksi niiden terapeuttisia käyttösovelluksia kartoittava tutkimus etenee ⁽¹⁾, myös psykedeelien omaehtoinen käyttö ja sitä koskeva kiinnostus ovat vakaassa kasvussa. Tämä teksti on olemassa, jotta tarpeettomia sudenkuoppia saataisiin vältettyä, ja omaehtoisen käytön seuraukset tukisivat ihmisten itsetuntemusta ja hyvinvointia.

Huumevalistuksen lähtökohta on pahimmillaan ollut vain haitallisen yksioikoistava, naiivi ja tehoton ⁽²⁾ “älä käytä”. Toisaalta, päihteiden käyttöön suhtaudutaan joidenkin keskuudessa täysin huoletta tehtävänä asiana. Tämän tekstin lähtökohtana puolestaan on käytännönläheinen “jos otat”: Teksti ei kehoita käyttämään tai olemaan käyttämättä, vaan tekemään valintoja harkiten. Tämä on linjassa tehokkaan päihdevalistuksen nykysuunnan kanssa ⁽³⁾.

Pohjustukseksi on syytä todeta, että kirjoittaja on aihepiirin kirjallisuuteen ja käytäntöön oma-aloitteisesti perehtynyt maallikko, jonka käsityksiä ei tule ottaa millään muotoa ehdottomina ohjeina, eikä teksti myöskään siten esitä antavansa aihepiiristä täydellistä kuvaa. On tietenkin syytä huomioida myös, että psykedeelien vaikutukset ovat niin monimuotoisia ja yksilökohtaisia, että aihepiirin syvimminkin perehtyneillä on asiasta väistämättä vain osatotuuksia, ja vakuuttavankin kuuloisiin näkemyksiin kannattaa siksi suhtautua terveellä kriittisyydellä.

Psykedeelien riskien luonteesta

Koska erilaisia psykedeelejä on satoja, eivätkä niiden riskiprofiilit ole identtisiä, yleisluontoisista riskeistä on puhuttava tietyin varauksin. Yleisimmin käytettyihin psykedeeleihin, joita usein kutsutaan "klassisiksi psykedeeleiksi", kuuluvat psilosybiinisienet, LSD, meskaliinikaktukset ja DMT. Nämä eivät tiettävästi ole missään tosielämän olosuhteissa suorien kemiallisten vaikutustensa puolesta hengenvaarallisia. Ne eivät myöskään aiheuta riippuvuutta: niiden käytöstä ei seuraa vieroitusoireita, ja käyttö on harvoin jatkuvaa ⁽⁴⁾. Usein on päinvastoin niin, että ihmiset eivät voimakkaan psykedeelikokemuksen jälkeen missään tapauksessa halua vastaavaa kokemusta lähitulevaisuudessa (tai koskaan).

Klassisiin psykedeeleihin lasketaan toisinaan myös Amazonin alueella laajasti käytettävä ayahuasca-keitos, joka sisältää mm. DMT- ja MAOI-pitoisia kasveja. Sitäkin pidetään fyysisesti suhteellisen turvallisena, mutta johtuen muun muassa keitokseen lisättävien, usein käyttäjälle tuntemattomien muiden kasvien kirjosta, joitakin kuolemantapauksia on raportoitu.

Psykedeeleihin lasketaan usein myös vaikutuksiltaan osittain samankaltaiset ja osittain taas omanlaisensa empatogeenit, joista tunnetuin on MDMA, johon usein viitataan myös ekstaasina – olkoonkin, että ekstaasipillerit sisältävät usein muita aineita kuin MDMA:ta ⁽⁵⁾.

MDMA:n käytön riskit eroavat monelta osin klassisten psykedeelien vastaavista, sillä niistä poiketen MDMA:n käytöstä seuraa säännöllisesti kuolemantapauksia ⁽⁶⁾. MDMA:n käyttöä harkitsevan kannattaa perehtyä kunnolla aineeseen liittyvien riskien luonteeseen. Näistä lisää tuonnempana.

Kaikille psykedeeleille yhteisistä riskeistä puhuttaessa on keskeistä käsitellä niiden psykologisia vaikutuksia. Ne voimistavat tunnetiloja ja aistimuksia, ja muuttavat ajatteluprosesseja usein hyvinkin huomattavilla tavoilla. Niin tutkimuskirjallisuudessa ⁽⁷⁾ kuin psykedeelejä käyttävissä alakulttuureissa ja perinteissä nostetaan keskeiseen rooliin "set and setting". Käsitteellä viitataan psykedeelejä käyttävän sisäisiin ja ulkoisiin puitteisiin – persoonallisuuteen, elämäntilanteeseen, odotuksiin, tavoitteisiin, aiempiin kokemuksiin, käytettyyn yhdisteeseen, seuraan sekä paikkaan, jossa psykedeeliä käytetään.

Kun tavoitteena on mahdollisimman rakentava kokemus, suositellaan tavallisesti, että psykedeeliä käyttävällä on perustiedot aineen vaikutuksista ja annostuksesta, ja että käyttö tapahtuu turvallisessa seurassa ja ympäristössä. Lisäksi on tärkeää, että käyttäjä on levännyt ja kokemukseen myönteisesti suhtautuvassa mielentilassa. Psykedeelien rakentava käyttö on toki mahdollista muissakin kuin nämä elementit parhaalla mahdollisella tavalla huomioivissa puitteissa, mutta on syytä tiedostaa, että etenkin kokemattomilla käyttäjillä psykedeelien vaikutukset ovat sitä arvaamattomampia, mitä useampi mainituista elementeistä on jätetty huomioimatta.

Riskeistä tarkemmin

Psykedeelien vaikutukset saattavat olla hyvin haastavia. Vaikutuksen alaisena oleva ihminen voi läpikäydä laajan kirjon erilaisia, usein poikkeuksellisen voimakkaita tunnetiloja, kuten syvää ihastusta, kiitollisuutta, surua, vihaa tai jopa kauhua. Ihmiset päätyvät usein havainnoimaan asioita täysin uudenlaisista näkökulmista. Traumaattisia kokemuksia koskevat tai muuten kivuliaat muistot saattavat nousta pintaan harvinaislaatuisella elävyydellä. Hyvissä puitteissa tämä ei yleensä ole ongelma: tunteet ja ajatukset ilmenevät ja haihtuvat omalla ajallaan, ja niiden käsittelyllä voi olla hyvinkin keskeinen rooli psykedeelien terapeuttisissa vaikutuksissa ⁽⁸⁾. Kuitenkin, jos ihminen kokee tilanteen turvattomaksi, tai jos hän ei yksinkertaisesti kykene käsittelemään esiinnousseita asioita rakentavalla tavalla, psykedeelikokemus voi pahimmillaan olla traumatisoiva.

Psykedeelit voivat muuttaa ajattelua merkittävästi, ja jos olosuhteet ovat huonot, lisääntynyt suggestioalttius ja tavallista voimakkaammat tunnereaktiot saattavat johtaa siihen, että ihminen päätyy vahingoittamaan itseään tai muita. Vaikka tällaiset tapaukset ovatkin psykedeelien suuriin käyttömääriin suhteutettuna erittäin harvinaisia, psykedeelien vaikutusten alaisena kuitenkin tapahtuu toisinaan onnettomuuksia ⁽⁹⁾, joita koskevat kertomukset eivät psykedeelialakulttuurien tiettyjen edustajien sinnikkäästi levittämistä myyteistä poiketen ole pelkkiä urbaanilegendoja.

Psykedeelien tiedetään lisäävän suggestioalttiutta ⁽¹⁰⁾ ja empaattisuutta ⁽¹¹⁾. Tästä johtuen psykedeelien vaikutuksen alaisena ihminen saattaa olla tavallista alttiimpi hyväksikäytölle tai manipuloinnille. Nämä riskit on syytä tunnistaa eritoten bileympäristössä tapahtuvassa käytössä, sekä esimerkiksi psykedeelejä hyödyntävissä seremonioissa, joita järjestetään kasvavassa määrin ympäri maailmaa.

Psykedeeleillä on vaikutuksia ihmisen maailmankuvaan. Yksi niiden keskeisistä vaikutusmekanismeista on, että ne ikään kuin notkeuttavat ajattelua ⁽¹²⁾, minkä on esitetty liittyvän neuroplastisuuden eli hermoston muovautuvuuden lisääntymiseen ⁽¹³⁾. Yksi keskeisistä syistä sille, että psykedeelit näyttävät toimivan esimerkiksi masennuksen hoidossa on se, että ne auttavat purkamaan syvälle iskostuneita ajattelu- ja käyttäytymismalleja. Maailman näkeminen täysin uudesta perspektiivistä saattaa johtaa merkittäviin elämänmuutoksiin. Tähän liittyy se riski, että suuren muutoksen läpikäynyt ihminen jää aiemman sosiaalisen verkostonsa ulkopuolelle. Psykedeelikokemusten käsittelyssä psykedeelien vaikutuksia ymmärtävien kanssaihmisten tuki on kullanarvoista.

Mielenterveyden ongelmista esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja psykoosisairauksia on pidetty psykedeelitutkimuksissa osallistumismahdollisuuden epäväänä poissulkukriteerinä ⁽¹⁴⁾. Vaikka psykedeelien käyttöä on tutkittu ja tullaan mahdollisesti jatkossakin tutkimaan myös tämäntyyppisten sairauksien hoidossa, yleisesti ottaen ajatellaan, että psykedeelit saattavat pahentaa niiden oireita. Lisäksi on esitetty, että psykedeelit voivat edesauttaa psykoosin puhkeamista myös sitä aiemmin kokemattomilla henkilöillä.

Yksi keskeinen riski, joka johtuu psykedeelien kielletystä asemasta on se, että aine saattaa olla jotain muuta kuin on luultu. Nykytilannetta voisi verrata skenaarioon, jossa Alkon myymät alkoholijuomat sisältäisivät satunnaisesti metanolia tai muita odottamattomia myrkkyjä, tai niiden alkoholipitoisuus olisi satunnainen. Vaikka esimerkiksi LSD ei valtavillakaan annoksilla ole tappavan myrkyllinen, LSD:nä myyty tuote saattaa sisältää jotain muuta, potentiaalisesti hengenvaarallista ainetta ⁽¹⁵⁾. MDMA saattaa olla hengenvaarallista yksinäänkin, mutta “ekstaasina” myydään monesti MDMA:ta huomattavasti vaarallisempia aineita. Lisäksi esimerkiksi kahden yksittäisten MDMA-tabletin MDMA-pitoisuuden ero saattaa olla kymmenenkertainen ⁽¹⁶⁾.

Yksi huumeiden kieltolain tuottama ongelma on, että sallittuja tuotteita ja palveluja koskevat kuluttajansuojasäädökset eivät ulotu psykedeeleihin tai muihin kiellettyihin aineisiin. Netissä myydään aineiden tunnistamiseen tarkoitettuja värireagensseja, mutta näiden antamat tulokset eivät ole varmoja vaan pikemminkin suuntaa-antavia. Nykyään monet maat, esimerkiksi Energy Control Espanjassa, tarjoavat tarkempia tuloksia tarjoavia ainetunnistuspalveluita. Suomessakin ainetunnistuspalvelun mahdollisuutta selvitetään parhaillaan A-klinikkasäätiön Muunto-hankkeen toimesta.

Näiden ohella on syytä mainita vielä HPPD eli hallusinogeenien käytöstä johtuva aistivääristymien jäännöstila (hallucinogen persisting perception disorder), jolla tarkoitetaan psykedeelien käytön jälkeen ilmaantuneita aistiharhoja. Vastaavia oireita esiintyy myös ilman psykedeelien käyttöä; psykedeeleistä häiriön on katsottu esiintyvän erityisesti LSD:n käytön yhteydessä. Useimmissa tapauksissa HPPD:tä ei pidetä haitallisena, mutta pieni osa diagnosoiduista kokee oireet elämäänsä häiritseviksi ⁽¹⁷⁾.

Ennen HPPD:tä, 70-luvulta alkaen puhuttiin psykedeelien yhteydessä “takaumista” (flashback), joilla tarkoitettiin voimakkaan psykedeelikokemuksen aikana koettujen asioiden myöhempää uudelleenkokemista. Takaumien kuitenkin tiedetään olevan psykologinen ilmiö, joka ei liity pelkästään psykedeelien käyttöön: mikä tahansa voimakkaasta kokemuksesta myöhemmin muistuttava ärsyke voi tuottaa niitä ⁽¹⁸⁾. Tämän vuoksi on alettu käyttää ilmiön tarkemmin määrittelevää HPPD-termiä.

HPPD menee yleensä ohi itsekseen, mutta joissain tapauksissa sen tiedetään kestäneen vuosia. Häiriötilan syistä ei toistaiseksi ole yksimielisyyttä, eikä sitä ole esiintynyt tutkimusolosuhteissa. Allekirjoittaneen näppituntuma on, että kuten muutkin psykedeelien käyttöön liittyvät riskit, myös HPPD:n ilmaantuminen liittyy käytön olosuhteisiin. Tämän pohjalta voi spekuloida, josko yksi mahdollinen hoitokeino voisi olla huonoissa olosuhteissa koetun psykedeelikokemuksen aiheuttamien prosessien käsittely turvallisessa ympäristössä – mahdollisesti psykedeeliavusteisen terapian avulla.

HPPD:stä voi lukea lisää tänä vuonna julkaistusta systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta ⁽¹⁹⁾.

Erityistapaus MDMA

Edellä mainittiin, että MDMA:han liittyvät riskit ovat klassisiin psykedeeleihin verrattuna omanlaisiaan. Ne ovat erityisen korostuneita bileympäristöissä, joissa MDMA:ta käytetään tanssimisen yhteydessä, usein huonosti ilmastoiduissa tiloissa tai suorassa auringonpaisteessa. Keskeisiä riskejä ovat esimerkiksi sydämen sykkeen liiallinen nousu ⁽²⁰⁾, ylikuumeneminen, nestehukka ja serotoniinisyndrooma ⁽⁶⁾. Koska MDMA muuttaa kehon tapaa käsitellä vettä, myös liika nesteytys voi joissain tapauksissa olla vaarallista ⁽⁶⁾. Tämä riski näyttää koskevan erityisesti naisia, ja liittyy mahdollisesti estrogeeniin ⁽²¹⁾.

Lisäksi MDMA:ta yhdistetään usein muihin aineisiin, mikä lisää hengenvaarallisen reaktion riskiä. Keskeisiä riskejä ovat esimerkiksi MAOI-tyyppiset masennuslääkkeet sekä kofeiinin ja kokaiinin kaltaiset stimulantit ⁽⁶⁾.

On näyttöä, jonka mukaan ainakin MDMA:n jatkuva tai suurilla annoksilla tapahtuva käyttö on neurotoksista ⁽²²⁾. Toistaiseksi on epäselvää, mikä tämän konkreettinen merkitys ihmispsyyken toiminnassa on, ja asian suhteen on tutkimuskentällä paljon erimielisyyttä. MDMA:n runsas käyttö näyttää kytkeytyvän myös tiettyihin mielenterveysongelmiin ⁽⁶⁾.

Kuten edellämainitusta voi päätellä, keskeisiä riskinhallintamenetelmiä ovat aineen koostumuksen selvittäminen, tietoisuus kohtuullisista määristä ja käyttötiheyksistä, vilvoituksesta huolehtiminen, huolettoman sekakäytön välttäminen, ja kuten aina helteellä, riittävän muttei liiallisen (mieluusti elektrolyyttipitoisen ⁽²³⁾) vesimäärän juominen. Lisäksi MDMA:han pätee suurelta osin samat psykologiset varaukset kuin klassisiin psykedeeleihin: aineen vaikutus saattaa nostaa esiin voimakkaita tunnetiloja, joiden käsittely onnistuu parhaiten turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä.

Huomionarvoista on, että kaikki edellämainitut MDMA:n vaikutuksia koskevat riskit on valvotuissa tutkimusolosuhteissa katsottu kohtuullisiksi, ja vakavammat ongelmat ovat tutkimuksissa olleet äärimmäisen harvinaisia ⁽²⁴⁾.

MDMA:n vaikutukset ovat siinä määrin omanlaisiaan, että niiden tarkempi käsittely ansaitsisi oman tekstinsä. Psyslin erillistä, aihepiiriä tarkemmin käsittelevää artikkelia odotellessa tarkempaa tietoa keskeisistä riskeistä saa muun muassa jo ylemmäs linkatusta tutkimuksesta ⁽⁶⁾. Asiallinen opas riskien vähentämiseen löytyy esimerkiksi RollSafe-sivustolta ⁽²⁵⁾.

Turvallisempaa matkaa

Edellä on luonnosteltu yleiskuvaa psykedeelien käyttöön liittyvistä riskeistä. Miten riskejä sitten voi välttää? Miten valmistautua psykedeelikokemukseen? Millaista on psykedeelien turvallisempi käyttö?

Palauttakaamme mieleen aiempi maininta psykedeelien käytön sisäisistä ja ulkoisista puitteista. Kun ihminen tietää, mitä on käyttämässä ja millaisella annoksella, ollaan jo hyvällä suunnalla. Hyvää pohjaa saa valitsemalla ympäristöksi rauhallinen, turvalliseksi koettu tila, jossa ei tarvitse huolehtia ulkopuolisten ihmisten tekemisistä. Kannattaa myös pohtia intentioitaan. Tähän liittyy sellaisia kysymyksiä kuin "miksi haluan juuri nyt käyttää tätä psykedeeliä", "millaisia asioita toivon matkalta oppivani", "onko jotain kysymyksiä, joihin haluaisin saada vastauksia" (tai "onko jotain vastauksia, joihin haluaisin saada kysymyksiä").

Mahdollisen seuralaisen on hyvä tuntea psykedeelien vaikutuksia monipuolisesti. Vuosituhannen vaihteessa julkaistua suomenkielistä klassikko-opasta ⁽²⁶⁾ mukaillen, tähän tehtävään kannattaa harkita sellaista ihmistä, joka malttaa pitää rauhallisena kädestä kiinni kun matkaaja istuu vessanpöntöllä yrittäen välttää imeytymästä allaan ammottavaan kosmiseen kuiluun, eikä hätkähdä vähästä:

"Valitse joku, joka on valmis kuuntelemaan, kun laulat samaa laulua uudestaan ja uudestaan, nuotin vierestä ja virheellisin sanoin. Joku, jonka läsnäolo ei saa sinua tuntemaan itseäsi vaivautuneeksi, ja joka ei tunne itseään vaivautuneeksi, nähdessään sinun kuolaavan, nauravan, itkevän, laskevan allesi pelosta tai puhuvan Jumalalle. [...] Jos löydät jonkun, joka täyttää kaikki nämä vaatimukset, harkitse avioliittoa.”

Hyvä seuralainen tietää, että psykedeelien vaikutukset saattavat olla todella omituisia, ja tukee matkaajan sisäistä prosessia ilman pyrkimystä ohjata tai kontrolloida sitä. Tietoisuustaitojaan harjoittavana hän osaa ylläpitää omaa tyyneyden tilaansa, ja toimii turvasatamana tilanteessa, jossa matkaaja pelkää hukkuvansa tietoisuuden valtamereen. Psykedeelien vaikutuksia tuntevana hän ei pelästy hurjiakaan olotiloja.

Kokemuksen jälkipuinti

Yksi vielä käsittelemättä jäänyt psykedeelien vastuullisen käytön ulottuvuus on integraatio, iskostaminen. Tällä tarkoitetaan koettujen asioiden käsittelyä tavalla, joka auttaa hahmottamaan, mitä annettavaa koetulla on omalle arkielämälle, maailmankuvalle, ihmissuhteille tai elämän suunnalle. Integraatioon on monia väyliä: Se voi tapahtua keskustelemalla, lukemalla, kirjoittamalla, maalaamalla, laulamalla, tanssimalla, meditoimalla tai vaikkapa arkisia töitä tekemällä. Kyse ei ole ainoastaan psykedeeleille ominaisesta prosessista, tai aina edes asiasta, jota tarvitsisi erikseen "tehdä", sillä ihmiset integroivat jatkuvasti kokemaansa. Integroinnin tarvetta voi aiheuttaa mikä tahansa merkittävä elämänmuutos – vaikkapa onnettomuus, lapsen syntymä tai läheisen kuolema. Näihin liittyen onkin mielenkiintoista, että monet ovat kuvanneet psykedeelikokemuksensa lukeutuvan elämänsä merkittävimpien joukkoon ⁽²⁷⁾.

Jos integraatio jää tekemättä, kokemuksen anti saattaa jäädä ohueksi tai jäädä vaivaamaan mieltä. Psykedeelikulttuurien piireissä tunnetaan hyvin ilmiö, jossa ihminen on käyttänyt pitkällä aikavälillä paljon psykedeelejä ja puhuu monista hienoista oivalluksistaan, joiden vaikutukset eivät kuitenkaan näy hänen arjessaan. Saatetaan sanoa, että ihmisen "jalat ovat irronneet maasta", tai että hän "leijailee sfääreissä". Yksi keskeinen syy tälle on, että monilla ei yksinkertaisesti ole lähellään ihmisiä, jotka auttaisivat psykedeelikokemusten käsittelyssä. Tämä kytkeytyy siihen, ettei psykedeeleillä ole kulttuurissamme vakaata historiaa, eikä ulottuvilla siksi välttämättä ole rakentavia tulkintakehikkoja niiden tuottamien kokemusten jäsentämiseen.

Yksi ratkaisu tähän ongelmaan ovat ympäri maailmaa järjestettävät integraatiopiirit, joissa ihmiset voivat purkaa aiempia kokemuksiaan ohjatussa, psykedeelien vaikutuksia tuntevassa, kuuntelevassa ja ymmärtävässä ympäristössä. Tällaisia täysin laillisia, psykedeelikokemusten käsittelyyn keskittyviä piirejä järjestetään jo Suomessakin. Jos haluat näistä lisätietoa, voit lähettää meille viestin.

Kohti turvallisempaa psykedeelikulttuuria

Suomenkielisiä oppaita psykedeelien turvallisempaan käyttöön ei juurikaan ole julkaistu. Tätä kirjoittaessani olen hyvin tietoinen aiheeseen edelleen liittyvistä tabuista: Monen ensireaktio kiellettyjen päihteiden käyttöä koskevaa ohjeistusta kohtaan on epäilemättä tuomitseva. Toisaalta esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi viime vuonna tekstin “10 neuvoa kannabiksen käytön haittojen vähentämiseen” ⁽²⁸⁾, jonka lähtökohdat ja tavoitteet ovat linjassa tämän kirjoituksen kanssa.

Olen perehtynyt psykedeeliaiheeseen viidentoista vuoden ajan niin omien kokemusteni kautta, muiden tarinoita kuuntelemalla tai olemalla läsnä heidän kokemuksilleen, kuin perehtymällä laajasti aihepiiriä koskevaan tutkimuskirjallisuuteen, psykedeelien kulttuurihistoriaan sekä moniin muihin lähteisiin. Nähdäkseni psykedeelien riskeistä ja vastuullisista käyttötavoista on olemassa varsin laadukasta tietoa.

Monissa tutkimuksissa on todettu ⁽²⁹⁾, että psilosybiinisienet ovat yksi turvallisimmista ja vähiten haitallisista ihmisen tuntemista päihteistä. Tämä ei tarkoita, että niiden käytössä ei olisi riskejä, mutta ne eivät ole mikään suuri tuntematon, vaan suurelta osin hallittavissa. Sama koskee muitakin klassisia psykedeelejä.

Kuten suuri osa ihmiselämästä muutenkin, psykedeelien avaamat kokemustilat ovat paljolti kartoittamatonta aluetta, jota mikään ohjeistus ei voi kokonaisuudessaan kattaa. Kartastoista voi kuitenkin olla suurta hyötyä niin kokemukseen valmistautuessa, kokemuksen aikana kuin sen jälkikäsittelyssäkin.

Psykedeelejä käytetään koko ajan enemmän. Käyttö on usein turhankin huoletonta: Siihen ei välttämättä valmistauduta ollenkaan, tai psykedeelejä yhdistetään harkitsemattomasti muihin päihteisiin. Kulttuurissamme ei vielä ole sellaisia perinteitä, jotka ohjeistaisivat ihmisiä psykedeelien vastuulliseen käyttöön. Tilannetta on tarpeellista ja mahdollista korjata.

Vaikka jotkut epäilemättä kokevat kiellettyjen päihteiden käyttöä koskevien ohjeiden julkaisun hätkähdyttäväksi, henkilökohtaisesti katson, että asiallisen tiedon puute lisää päihteisiin liittyviä haittoja huomattavasti.

Sen kummemmin psykedeelien kuin muidenkaan yhdisteiden käyttö ei lopu vaikenemalla. Uskon avoimen, kriittisen ja monipuolisen keskustelun edistävän sitä, että se on tapahtuessaan mahdollisimman hedelmällistä.

Henry Vistbacka

Artikkeli julkaistaan sillä ajatuksella, että sitä tullaan tiedon karttuessa päivittämään. Puuttuiko jotain olennaista? Kerro meille! Yksi tämän tekstin puitteissa kokonaan käsittelemättä jäänyt osa-alue on psykedeelien käytön laittomuudesta mahdollisesti koituvat seuraamukset. Tästä lisää viimeistään Helmikuun teemassamme, jolloin käsitellään psykedeelejä ja lainsäädäntöä.

Tekstin kirjoittaja on muusikko, podcast-isäntä, kirjoittaja ja aktiivinen kansalaisjärjestötoimija, joka tahtoo rakentaa siltoja ihmisten välille ja janoaa käytännöllistä ymmärrystä ihmiselämän ristiriitaisesta ihmeestä. Lisätietoa Henryn tekemisistä täältä.

Tämä kirjoitus on osa Psyslin syyskuun teemaa “Turvallista matkaa: Set & setting, psykedeelien vastuullinen käyttö”. Lue lisää teemoistamme täältä.

Viitteet:

(1) Clinical Applications of Hallucinogens: A Review
(2) A Multivariate Approach to a Meta-Analytic Review of the Effectiveness of the D.A.R.E. Program
(3) New Perspectives on Drug Education/Prevention.
(4) Psychedelics, Nichols (2016)
(5) Crystals and tablets in the Spanish ecstasy market 2000–2014: Are they the same or different in terms of purity and adulteration?
(6) Deaths related to MDMA (ecstasy/molly): Prevalence, root causes, and harm reduction interventions
(7) Psychedelics and the essential importance of context
(8) Survey study of challenging experiences after ingesting psilocybin mushrooms: Acute and enduring positive and negative consequences
(9) Harm potential of magic mushroom use: A review
(10) LSD enhances suggestibility in healthy volunteers
(11) Effect of Psilocybin on Empathy and Moral Decision-Making
(12) The entropic brain: a theory of conscious states informed by neuroimaging research with psychedelic drugs
(13) Psychedelics Promote Structural and Functional Neural Plasticity
(14) Effects of Psilocybin in Major Depressive Disorder
(15) The detection and prevention of unintentional consumption of DOx and 25x‐NBOMe at Portugal's Boom Festival
(16) Recent changes in Europe’s MDMA/ecstasy market
(17) A Review of Hallucinogen Persisting Perception Disorder (HPPD) and an Exploratory Study of Subjects Claiming Symptoms of HPPD.
(18) The nature of intrusive memories after trauma: the warning signal hypothesis.
(19) Hallucinogen Persisting Perception Disorder: Etiology, Clinical Features, and Therapeutic Perspectives
(20) MDMA: a social drug in a social context
(21) High incidence of mild hyponatraemia in females using ecstasy at a rave party
(22) MDMA and brain activity during neurocognitive performance: An overview of neuroimaging studies with abstinent ‘Ecstasy’ users
(23) Sex Differences in the Effects of MDMA (Ecstasy) on Plasma Copeptin in Healthy Subjects
(24) Current Perspective on MDMA-Assisted Psychotherapy for Posttraumatic Stress Disorder
(25) RollSafe: How to take MDMA
(26) PSYCHEDELIC EXPERIENCE FAQ fin
(27) Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance
(28) 10 neuvoa kannabiksen käytön haittojen vähentämiseen, THL
(29) European rating of drug harms