Solaris

Meidän kanssamme tätä planeettaa jakaa tavalla tai toisella nautittavia juttuja, joiden vaikutus ihmiseläimen ajatukseen ja kokemukseen on niin erityinen, että niiden roolia jaetussa todellisuudessamme on pyritty hallitsemaan.

Näiden juttujen tuntemisen ja niiden vaikutuksen alaisena olemisen alkua ei voida määrittää mihinkään tiettyyn kohtaan menneisyyttä, niin kauan ne ovat tehneet meille seuraa.

Osa näistä jutuista on ollut ja on vieläkin tutumpia toisille porukoille kuin meille täkäläisille ja tämän aikaisille. Niitä on ollut läsnä siinä ympäristössä, jossa nämä porukat ovat eläneet. Niihin on tutustuttu ja niiden kanssa on alettu olla ja niiden kanssa on paikoin opittu olemaan.

Tuttuuden, opitun yhdessä olemisen taidon ja jaetun ympäristön näkökulmista näistä heille tutuista jutuista on vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa tullut enemmän heidän kuin meidän.

Jossain kohtaa näiden juttujen läsnäolo ja niiden kanssa olemisen leviäminen pelästytti jotkut ihmiset aika lailla, ja nämä jutut kiellettiin jyrkästi.

Silti tätä seuraavina vuosikymmeninä juttujen kanssa on eletty kielloista huolimatta.

Avoin ja järjestelmällinen perehtyminen juttuihin on vähitellen vironnut.

Ajatellaan, että jutuista voisi olla apua joihinkin ongelmiimme.

Juttujen ympärille yritetään myös rakentaa kauppaa. Jutuilla rikastutaan ja halutaan rikastua.

Ajatellaan ehkä myös, että juttujen seurassa saattaa ymmärtää jotain, mitä muuten ei ymmärtäisi.

Koska jutut ovat monen mielestä niin voimallisia ja koska ne ovat yhteiskunnan maailmassa kiellettyjä, monet kokevat, että niiden seuraa on perusteltava erityisellä huolella.

Mielenterveys kuuluu lääketieteen maailmaan ja on monen mielestä vakuuttava koti jutuille.

Monelle koko jaettu todellisuutemme on tavalla tai toisella vajaa, eikä sisällä kaikkea mikä on. Joillekin näistä ihmisistä henkisyyden maailma on vakuuttava ja he saattavat olla sitä mieltä, että tämä olisi hyvä koti jutuille.

Useat kokevat, että kaupan maailma on vakuuttavin maailma, ja siksi ehdottomasti paras sija jutuille.

Näistä maailmoituksista huolimatta, jutut eivät kuitenkaan ole kenenkään.

Niitä on tällä planeetalla meistä huolimatta.

Niillä on oma, meille vielä valtaosin käsittämätön, osansa tämän planeetan oloa.

Psykedeeleiksi nämä jutut yksipuolisesti julisti New York Academy of Sciences -kokouksessa englantilainen psykiatrian maailmaan harjoitettu ja toisen maailmansodan käynyt, pinkin ja beigen värinen mies-tyyppinen tyyppi nimeltä Humphrey Osmond vuonna 1957. 

Lähestyessämme juttuja sanan psykedeeli kautta, rajaamme määrittelyssä niitä rajusti.

Kun lähestymme juttuja sanan psykedeeli kautta, me pudotamme ajatuksista muut mahdolliset merkitykset ja näille jutuille tilaa tekevät maailmat.

Psykedeeli tulee kreikan sanoista psyche, mieli tai sielu, ja deloun, näyttää. Kun psykiatri nimeää jutut psykedeeleiksi, ne vangitaan kartesiolaisittain mielen ja aivojen asiaksi, irti muusta kehosta ja ympäristöstä sekä valistuksen ideaaleista ponnahtavaan humanistiseen ajatteluntapaan. Kumpikin on aiheuttanut tavattomasti kärsimystä ja tuhoa muita ja muuta ulossulkevissa kehystyksissään.

Meitä ennen näitä juttuja on kutsuttu toisilla nimillä ja niiden maailmat ovat olleet toisia, ja vaikka tuntisimme näitä nimiä ja maailmoja, ei meillä ole pääsyä niiden merkityksiin todella kiinni.

Samalla kun jutut valtavirtaistuvat ja niiden kanssa voi julkisesti ilman ikäviä seuraamuksia olla esillä, voimistuu kysymys siitä, keiden nämä jutut ovat, mihin maailmaan ne kuuluvat, kenellä on oikeus niiden kanssa oloon ja niistä rikastumiseen.

Miksi rikkaat saavat rikastua jutuilla, kun he, jotka olivat niiden kanssa ennen meitä, on tapettu, kurjistettu ja ajettu monin tavoin ahtaalle?

Miksi täkäläisillä lääkärivelhoilla on määrittelyvaltaa siihen, mistä jutuissa on kyse? Heidän edustamansa yksittäiseen ihmiseläimen keskittyvän tarkastelukulttuurin selitysvoima on kokemuksen ja tietoisuuden osalta suurissa vaikeuksissa, eikä heitä, jotka olivat juttujen kanssa ennen meitä (joita on tapettu, kurjistettu ja ajettu monin tavoin ahtaalle) vieläkään kuunnella.

Vaaleanpunakukkaista hitaasti kasvavaa kaktusta, jota nahuatlit kutsuvat nimellä peyōtl, on löydetty osista läntistä mannerta pidempään kuin tiedämme. Peyōtl on ollut monien sikäläisten ihmisten seurana vähintään 5500 vuotta, ja sen intiimiä seuraa on viime vuosikymmeninä kaivattu siinä määrin, että sen olemassaolo kasvuympäristössään on uhattuna.

Jo kauan monia juttujen kanssa tuttavuutta tehneitä ihmiseläimiä on vainottu, vain koska jutut ovat olleet heille tuttuja. Näin on tapahtunut niin lännessä, jossa kasvaa peyōtl ja jossa on tunnettu teonanácatl, kuin myös täällä, missä jutut ovat olleet toiset.

Monia juttuja käyttäviä ihmiseläimiä vainotaan edelleen ja samalla jotkut, mutta vain tietynlaiset ihmiset, voivat ansaita jutuilla ja elää juttujen kanssa.

Jutut ovat osa maailmaa, maailma ei ole meidän, me olemme maailmassa.

Juttua voi löytää vaikka sammakon selästä – miksi me otamme sitä häneltä?

Juttuja voi löytää kasveista ja sienistä – miksi etsimme niitä ja keräämme ne talteen?

Filosofi Donna Harawayn erään kirjan nimi on ”Staying with the trouble”. Voisiko elomme juttujen kanssa olla kuin tuon kirjan nimi?

Että olisimme hereillä ja läsnä tässä ajassa, jota juttujen valtavirtaistuminen merkkaa.

Ettemme liian helposti antaisi periksi ja luovuttaisi juttuja millekään tietylle maailmalle, kontekstille tai kehystykselle.

Ettemme kritiikittä ojentaisi juttuja lääketieteen tai -bisneksen maailmoille tai jättäisi niitä vain esoteerikoille ja valitsevaan maailmantilaan (syystäkin) pettyneelle vaihtoehtoväelle.

Ehkä jutut ovat monia asioita monille ja monenlaisille ihmisille?

Juttujen asema yhteiskunnan maailmassa on kesken ja hankala, hienoa! Ollaan ja eletään tämän hankaluuden kanssa.

Käyttötavat ja -kulttuurit, asenteet ja ymmärrys eivät kehity tietynlaisten ihmisten tai auktoriteettien järkeilyn pohjalta vaan hitaasti, kun jutut vuosikymmenten tai -satojen saatossa löytävät erilaisia tarkoituksiaan jaetuissa todellisuuksissamme.

Toivotetaan tervetulleeksi kritiikki ja silitetään vastakarvaan helppoja selityksiä tai uusien, juttuja hyödyntämään pyrkivien toimijoiden tenhoa.

Kokeillaan ja keksitään uudenlaisia maailmoituksia jutuille. Ollaan niiden kanssa niistä niissä hetkissä heräävillä tavoilla. Kerrotaan toisillemme jutuista. Tutkitaan juttuja paitsi kokeellisesti, myös kriittisesti ymmärrystä ja teoriaa kehittäen. Ollaan eri mieltä siitä, mitä ne oikein merkkaavat ja siitä, minkälaisia merkityksiä niille olisi hyvä antaa.

Pikavauhtia hyödyntämiseen pyrkivä vapauttaminen ja kieltopolitiikka kumpikin lähtevät siitä, että jutut ja meidän yhteiselomme niiden kanssa ymmärretään tarpeeksi hyvin, jotta niistä voidaan säännellä. Tämä ymmärrys on vielä kaukana.

Meillä ei vielä ole vastauksia, ja voi jopa olla, että tähän vastauksettomuuteen, maailman avoimuuteen ja kaikkien selittävien tarinoiden rajallisuuteen nämä jutut ovat vuosituhansia meitä kutsuneet.

Alku Sirén

Kirjoittaja on Helsingissä asuva vanhempi, kumppani, lapsi, ystävä, koiran vanhempi, kansalainen, kaupunkilainen ja koti monenlaisille bakteerikannoille, pieneläimille ja järjestelmille. Toisin sanoen siis suhteista ja suhteellisuudesta elävä ja ammentava, muiden ja muun välille virittynyt huokoinen ja vuotava olennonkyhäelmä. Hän on johtava neuvonantaja Milttonilla ja työskentelee muunmuassa strategia- ja muutosviestinnän parissa.