Miten huomioit psykedeelien riskejä? Vastauksia heinäkuun Psykedeelikysymykseen
Eräs vuoden 2022 projekteistamme on “Psykedeelikysymys”, jossa keräämme ja julkaisemme kuukausittain lukijoidemme vastauksia erilaisiin psykedeeliaiheisiin kysymyksiin. Voit lukea lisää projektista tästä.
Psykedeelit ovat monin tavoin turvallisempia kuin kossu, rööki tai herska, mutta niissäkin on omat riskinsä, joihin ei edellämainittuja käytettäessä juuri törmää. Heinäkuun Psykedeelikysymys oli “Miten huomioit psykedeelien riskejä”, ja siihen kertyneistä runsaista vastauksista saa mukavasti kuvaa lukijoidemme monipuolisista käytännöistä.
Tätä tekstiä lukiessa tulee muistaa, ettei psykedeelien riskeistä aina ole perusteltua puhua yhtenä nippuna: Toisin kuin vaikkapa 25I-NBOMe:sta tai Bromo-DragonFLY:sta, LSD:stä ei voi ottaa tappavaa yliannostusta, mutta kullakin näistä on myös psyykkiset riskinsä. Harvinaisempien, tutkimuskemikaaleina tai muuntohuumeina tunnettujen psykedeelien riskit ovat osittain erilaisia kuin ns. klassisten psykedeelien, siis vaikkapa juuri LSD:n, DMT:n ja psilosybiinin. Myös kannabikseen, ketamiiniin ja MDMA:han kuulee toisinaan viitattavan psykedeeleinä, mutta niiden vaikutukset (ja myös vaikutusmekanismit) ovat monin osin aivan erilaisia kuin edellä mainituilla. Käytetyllä aineella on riskien suhteen valtava merkitys.
Olemme järjestelleet vastaukset viiden otsikon alle:
Sisäiset ja ulkoiset puitteet
Ulkoisten olosuhteiden ja seuran merkitys
Määrä voi tehdä myrkyn
Lääkitys kunnossa
Maailman ravistelua
Voit siis valita lukea koko artikkelin tai sinua erityisesti kiinnostavat osiot. Lähtekäämme perkaamaan vastauksia.
1. Sisäiset ja ulkoiset puitteet
Miltei kaikissa vastauksissa mainittiin sisäisten ja ulkoisten olosuhteiden merkitys, johon on perinteisesti viitattu fraasilla set and setting. Vastaajat kertoivat harkitsevansa, missä puitteissa, millaisessa mielentilassa ja kenen seurassa psykedeelejä käyttävät. Olennaista on valmistautuminen, ehkä jopa pyhittäminen.
“Valmistaudun henkisesti päivien tai jopa parin viikon ajan ennen trippiä. Nautin psykedeelejä ainoastaan, kun set and setting on kunnossa, ja teen sen hyvässä seurassa, jossa kaikilla on tiedossa miten toimitaan, jos käy hassusti.”
“Mielestäni psykedeelikokemusten mahdolliset näkökulmia laajentavat sekä opettavaiset piirteet tulevat voimakkaimmin esiin, ja niiden riskit ovat parhaiten hallinnassa, kun niiden käyttöön suhtaudutaan riittävällä hartaudella – varovaisuudella, avoimuudella sekä hetken ja tilan pyhittämisellä.
Voimakkaaseen psykedeelikokemukseen on mielestäni kannattavinta valmistautua useiden päivien ajan, ja ennen kokemusta on hyvä tehdä omanlaista 'puhdistautumista' ja paneutumista, johon kohdallani kuuluu esim. hyvää unihygieniaa, somepaastoa, meditointiharjoituksia ja kevyttä ruokavaliota.”
“Huolehdin käyttötilannetta valmistellessani, että kukaan ei odota tai kaipaa minulta mitään kesken tripin. Varmistan, että pääsen helposti milloin vain lepäämään, enkä vahingossa päädy sosiaalisiin tilanteisiin, jossa käytökseni on poikkeavaa. En enää käy psykedeelien vaikutuksen alaisena bileissä tai keikoilla, vaikken pidäkään täysin poissuljettuna, että vielä joskus niin tekisin.”
“Pysymme koko matkan ajan sovitussa tilassa, jossa kukin kokija on koko matkan ajan turvassa tuomitsemiselta – riippumatta käyttäytymisestään. Matkaaja voi kaivata huomiota, läsnäoloa tai kehollista tukea, ja joskus saattaa myös olla tarpeen suojella muita hänen liikkeiltään. Aina, aina, aina, on suhtauduttava häneen niin, että hän on prosesseineen oikeassa paikassa.”
“Ennen matkaa valmistelen fyysisen ympäristön sopivaksi istumista tai makuullaoloa varten. Laitan puhelimen äänettömälle. Tätä ennen olen toki muutenkin varmistanut tarvittavan määrän häiriötöntä aikaa. Joskus otan myös ämpärin lähettyvilleni siltä varalta, että täytyisi akuutisti oksentaa – mitä ei kylläkään ole toistaiseksi tapahtunut.”
Omalla mielentilalla on keskeinen rooli:
“En käytä hetken mielijohteesta, tuntemattomassa paikassa tai tuntemattomien ihmisten kanssa. Jos varattuna ajankohtana jokin asia ei tunnu oikealta, eli mielentila ei olekaan avoin ja vastaanottavainen, niin en käytä. Minulla psykedeelit laukaisevat vaikutuksen lakatessa migreenikohtauksen, minkä takia tarvitsen aikaa palautumiseen, jossa esimerkiksi pilven polttelu auttaa.”
“Jos olisi stressiä tai muita akuutteja murheita, en kokisi järkeväksi ottaa psykedeelejä.”
Arkiset käytännön asiatkin ansaitsevat huomiota.
“Yleensä trippailen luonnossa kävellen tai leiriytyen, jolloin turvavalmistelut toimivat hyvänä ohjeena: keliin sopivaa vaatetta, mukaan ruokaa ja juomaa, tieto kuljetusta reitistä, välineet navigointiin ja ensiapuun sekä mahdollisuus hälyttää apua.”
“Päivän mittaan ennen trippiä huolehdin hyvästä ravinnosta ja huolellisesta nesteytyksestä. Trippievääksi varaan juotavaa ja jotain helposti nieltävää naposteltavaa (esim. hedelmiä), jotta verensokerit pysyvät kunnossa.”
“Raskas ruoka ei kannata, mutta esimerkiksi hedelmät ja marjat ovat hyväksi.”
“Otan huomioon oman henkisen ja fyysisen kuntoni. En käytä psykedeelejä väsyneenä, huonotuulisena tai murheiden akuutin vaikutuksen alaisena.”
“Jos oloni on ahdistava tai nihkeä, kannattaa kokeilla röyhtäistä, pieraista, käydä kakalla tai pissalla. 85 prosentissa tapauksista jokin näistä on syynä yllättäen alkaneelle henkiselle huonovointisuudelle.”
“Matkan aikana, varsinkin jos olen yksin, pysyttelen fyysisesti turvallisessa asennossa, ja mikäli olo tuntuu huteralta, laittaudun istualleni tai maaten viipymättä. Tietoinen hengittäminen, rauhalliset ja hallitut ruumiin liikkeet ja jopa hyräily ovat tekniikoita, jotka tulevat voimakkailla matkoilla tarpeeseen. On myös tiettyjä aineita, kuten Salvia Divinorum ja 5-MeO-DMT, joita en ehkä koskaan käyttäisi – ainakaan suurina annoksina ilman kokeneen tripsitterin läsnäoloa.”
2. Ulkoisten olosuhteiden ja seuran merkitys
Ihmisten henkilökohtaiset mieltymykset vaihtelevat. Yksi trippaa mieluummin kotona, toinen hyvässä seurassa vaikkapa taidenäyttelyssä tai festareilla. Kullekin sopivan käyttöympäristön merkitystä ei ole syytä väheksyä. Jos trippailu tapahtuu kotona tai muussa tutussa ja suljetussa ympäristössä, prosessia voi olla helpompi hallita. Aivan mutkatonta tämäkään ei aina ole.
"Minulla on kokemusta psykedeelien käytöstä vain rauhallisessa, hallitussa tilanteessa. Vaikka viihteellisempääkin käyttökontekstia voisin periaatteessa harkita, en lähtisi käyttämään psykedeelejä esimerkiksi festareille, jotka eivät ole selvästi profiloituneet psykedeelimyönteisiksi. Set ja setting tuskin ovat ihanteelliset väkijoukossa, josta ainakin osa saattaa suhtautua hyvinkin tuomitsevasti muihin aineisiin kuin etanoliin ja nikotiiniin.”
"Pääsääntöisesti käytän psykedeelini kotioloissa, joko itsekseni tai jonkun luotettavan ihmisen seurassa – nämä herkistävät ainekset kun tuppaavat sopimaan kehnosti ennalta-arvaamattomiin kuvioihin. Siperia on ollut hyvä opettaja: kun vaikka alkutaipaleella lähti lapasesta niin, että huusin täyttä kurkkua kerrostaloasunnossa viiden sienigramman riepoteltavana, olen sittemmin löytänyt intuitiivisen tavan suitsia itselleni antoisia ja jotakuinkin sisäistä tasapainoa kohentavia kokemuksia.
Perusasioiden, kuten ravitsemuksen, nesteytyksen ja rauhallisten olosuhteiden, toimivuus korostuu deeleissä, ja niistä huolehtiminen on opettanut minulle samaa taitoa arkeakin silmällä pitäen. Trippailun keskellä tulee rakastettu olo, kun joku on siivonnut kodin, laittanut raikasta vettä tarjolle ja valmistanut helppoa ja ravitsevaa välipalaa – varsinkin kun tuo 'joku' on oma ihana itse."
Oli kyse sitten kavereista tai varsinaisesta trippivahdista, seuran valinnalla on psykedeelien vaikutuksissa todella aivan olennainen merkitys:
“Pyrin pitämään kaverin messissä aina, kun kyse on vähänkin suuremmasta annoksesta tai aineesta, jonka käytöstä minulla ei ole aikaisempaa kokemusta. Tällöin on mielestäni olennaista, että seuralainen on kokemuksen aikana (lähes) selvinpäin ja hänellä itsellään on kokemusta psykedeeleistä. Vähemmän tunnettuja psykedeelejä käyttäessä on tärkeää, että aine ja käytetyn annoksen suuruus ovat myös seuralaisen tiedossa.“
Sopiva matkakumppani voi auttaa ylös hyvinkin syvästä suosta, ja toisaalta huonosti valitun seuran kanssa voi syntyä ikävää kitkaa, jolla voi olla pidempiaikaisiakin vaikutuksia:
"Nuorempana päädyin psykedeelien kanssa epämiellyttäviin tilanteisiin, kun käytin niitä kokemattomana, itselleni fyysisesti ja sosiaalisesti väärissä paikoissa. On pieni ihme, että esimerkiksi valtavirtafestareilla muistini ja hahmotuskykyni menettäneenä ja sekavasti käyttäytyvänä ei sattunut mitään ikävää. Onneksi kanssani oli ihminen, joka kykeni ohjaamaan suuntaani ja pitämään minusta huolta, kun itse olin holtiton. Sellaisessa seurassa trippaaminen on tärkeää riskien hallintaa. En kuitenkaan enää altistaisi toista ‘pätevääkään’ ihmistä sellaiseen julkisella paikalla haastavaan huolenpitoon.
Yksi absurdeimmista ja karmivimmista kokemuksistani oli kotibileet, jossa päädyin riitaan erään puolitutun henkilön kanssa, ja paikalla oli lopulta myös poliisit. En muuten ikinä tappele kenenkään kanssa. Onneksi tilanteesta ei tullut mitään sosiaalisten suhteiden katkeamista vakavampia seurauksia (esim. poliisien toimesta). Silloin sekin tosin harmitti, eikä kyseessä ole ainut kerta, jona psykedeelien käyttöni on johtanut ihmissuhteiden päättymiseen.
Siitä olen iloinen, että omista töhöilyistä huolimatta (tai niiden ansiosta) en ole koskaan tarjonnut psykedeelejä toiselle ihmiselle kuin suojatussa ja huolehtivassa ympäristössä.”
Jos rankka kokemus iskee päälle, seuralainen voi auttaa suunnistamista tukevien puitteiden ylläpitämisessä. Avun pyytäminen ei ole häpeä. Apua voi olla jo siitäkin, että kokee seuralaisten olevan samalla aallonpituudella.
“Jos ja kun kokee pahan tripin, siitä on hyvä sanoa mahdolliselle trippivahdille, ja pyytää tätä rauhoittamaan tai viemään turvalliseen paikkaan.“
"Erityisen tärkeää on ympäristön turvallisuus. Levottomassa tilassa ja seurassa on suuremmat riskit vaipua äärimmäiseen pelkotilaan tai jopa psykoosiin. Ympäristön ja ympärillä olevien ihmisten tulisi olla harmoniassa, mikä vähentää alttiutta joutua toisen ihmisten tunnetilojen projisoitavaksi. Tripillä tulisi olla hoitava ja empaattinen vaikutus.”
Jotkut valitsevat tietoisesti käyttää psykedeelinsä yksin. Siinäkin voi olla riskinsä, joista kuitenkin onneksi voi oppia:
“Tykkään trippailla yksikseen, koska muiden ihmisten läsnäolo saattaisi siinä mielentilassa alkaa ahdistaa. Toisaalta yksinolo saattaa aiheuttaa vaaratilanteita. Kerran olin jotenkin onnistunut kaatamaan kotonani pienen hyllyn, mutta minulla ei ole tapahtuneesta mitään muistikuvaa. Silloin toisaalta otin ison annoksen LSD:tä, joten jatkossa pyrin pitämään annostuksen maltillisena.”
Set and settingistä puhuttaessa olennaista on myös sen laajempi pohdinta, millaisista syistä psykedeelejä käyttää:
“Yksi tärkeimmistä perinteistäni on jo edeltävänä iltana käydä läpi omia ajatuksia ja odotuksia. Jos trippailu tapahtuu porukalla, näistä keskustellaan yhdessä.”
“On hyvä selvittää itselleen tarkoin, minkä vuoksi on trippailemassa, eli tiedostaa, mitä kokemukselta hakee. Samalla on pyrittävä välttämään sitä, että asettaa kokemuksen laadulliselle sisällölle tai sen seurauksille liikaa ehtoja. Jos psykedeelikokemuksen kautta pyrkii saavuttamaan jotakin määrättyä mutta kokemus ei ohjaudukaan näille urille, kokemuksen sisältöön saattaa seurata kiusallisia itsesyytöksen ja muun moittivan mentaliteetin värittämiä varjokuvia.”
3. Määrä voi tehdä myrkyn
Osa vastaajista mainitsi hyödyntävänsä riskienhallinnassa ainetunnistusmenetelmiä, joista erikseen mainittiin värireagenssitesterit. Koska värireagenssitesterien tarkkuudessa on puutteita (eli ne eivät esimerkiksi välttämättä reagoi useamman aineen sekoituksiin), tarkemmille ainetunnistuspalveluille olisi ehdottomasti tarvetta. Suomessa asian parissa työskentelee A-klinikkasäätiön Kadulta labraan -hanke.
“Pitää olla hyvät, puhtaat matskut, joilla lähteä matkaan. Myös edellisten päivien lääkkeiden yhteensopivuus psykedeelien kanssa on tärkeä tarkistaa.”
“Käyttäessäni synteettisiä psykedeelejä, pyrin varmentamaan aineen aitouden ja puhtauden EZ Test -tyyppisillä tippatesteillä sekä muilla keinoin.”
Useammassakin vastauksessa mainittiin uusien aineiden ensikokeilu minimaalisella annoksella ennen varsinaista käyttöpäivää. Näin varmistetaan muun muassa, ettei erä ole odottamattoman voimakas, minkä lisäksi usein suositellaan niin sanottua allergiatestiä, jolla ehkäistään vaarallisia allergiareaktioita.
“Kun otan ensimmäistä kertaa ainetta, josta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, aloitan sellaisella annoksella, joka on arvioitu kynnysannokseksi. Päätän vasta tämän kokemuksen jälkeen, haluanko kokeilla myös voimakkaammin vaikuttavia annoksia.”
“Olen aloittanut yleisiä suosituksia alhaisemmalla annoksella, jota olen ajan kuluessa hiljalleen kasvattanut. Näin pystyn edes jossain määrin arvaamaan etukäteen, mitä seuraavalla annoksella voisi olla odotettavissa.”
“Mikäli en ole käyttänyt ainetta koskaan aiemmin, teen aina lukuisten asiantuntijoiden suositteleman ‘allergiatestin’. Mittaan ainetta milligrammavaa'alla kaksi milligrammaa, ja jaan tuon aineen silmämääräisesti viiteen osaan. Annostelen yhden osuuksista (joka sisältää arviolta alle puolen milligramman suuruisen määrän) suun limakalvoille. Tarkkailen reaktioita tuona ja seuraavana päivänä. Ajoitan aineen varsinaisen (vaikuttavan suuruisen annoksen) kokeilun myöhempään ajankohtaan, ja ryhdyn varsinaisiin kokeiluihin vain jos mitään erikoista ei ilmene. Tähän mennessä en ole saanut yliherkkyysreaktioita yhdestäkään psykedeelistä, ja olen jokaisen aineen kohdalla myös päätynyt etenemään kokeiluissani. Minulla on kuitenkin ruoka-aineallergioita, ja olen myös tietoinen tapauksista, joissa ihmiset ovat saaneet heille sopimattomista psykedeeleistä oireita, esimerkiksi nokkosihottumaa.”
Joidenkin psykedeelien kohdalla erityiskäytännöt saattavat olla tarpeen:
“Milligrammavaa'an käyttö synteettisten psykedeelien annosten suuruuden mittaamisessa on välttämätöntä. Tällöinkin on joissakin tapauksissa kannattavinta mitata useampaa käyttöannosta vastaava määrä ainetta ja sekoittaa se tarkoin mitattuun määrään steriiliä vettä, joka suljetaan jääkaapissa säilytettävään (myrkylliseksi merkattuun!) astiaan. Tällöin psykedeelin vesiliuosta voidaan annostella tavallista annosruiskua käyttämällä ja tarvittaessa melko tarkasti. Tämäntapaiseen menettelyyn olen päätynyt niissä tapauksissa, joissa annosteltavaa psykedeeliä otetaan muutaman sadan mikrogramman tarkkuudella mitattavia määriä.
Luonnonpsykedeelien (kuten sienten ja meskaliinikaktuksen) kohdalla annosten luotettava arviointi on haastavaa vaikuttavien aineiden pitoisuusvaihtelujen vuoksi. Esimerkiksi sienten yksittäisten itiöemien välillä voi olla moninkertaisia eroja. Tästä syystä on parasta homogenisoida suurempi määrä materiaalia, eli jauhaa ja sekoittaa se huolella. Tällöin käyttöannosten sisältämän kasvi- tai sienimateriaalin pitoisuudet ovat tasaisempia.”
“Ei enää tutkareita, ja hankin psykedeelit vain luotettavilta henkilöiltä. Ei liian usein trippailuja, ettei pää pehmene.”
Erilaiset annokset sopivat erilaisiin konteksteihin:
"Huomioin psykedeelien riskejä kiinnittämällä erityistä huomiota kehon ja mielen sen hetkiseen olotilaan ja ympäristöön sekä suhteuttamalla edellämainitut psykedeelien annosteluun. Keskeisimpänä ohjenuoranani on, että mikäli olen arvaamattomassa ympäristössä, ‘ihmisten ilmoilla’, nautin vain mietoja annoksia.
Suurilla annoksilla trippailen vain turvallisissa olosuhteissa ja pääsääntöisesti toisten ihmisten seurassa. Tutulla psykedeelillä ja annostelulla kotioloissa saatan tripata myös yksin.”
4. Lääkitys kunnossa
Yhtäläisyyksistä huolimatta kukin psykedeeli vaikuttaa myös omalla, ainutlaatuisella tavallaan. Siksi käytetyn aineen valinta ja sen ominaisuuksiin perehtyminen ovat riskien hallinnassa ydinasemassa.
"Olen pyrkinyt tekemään alusta asti 'tutkimustyötä' lukemalla mahdollisimman laajasti tieteellisiä julkaisuja sekä käyttökokemuksia ymmärtääkseni mahdolliset vaikutukset, sivuvaikutukset ja ongelmatilanteet niin hyvin kuin etukäteen on mahdollista. Koen saavani mielenrauhaa siitä, että ymmärrän mitä todennäköisesti on tulossa, ja mitä on odotettavissa jos kokemus ei olekaan sellainen kuin olin ajatellut. Lähtökohtaisesti yritän tosin välttää ennakko-odotuksia juurikin siitä syystä, ettei kesken kaiken ala ahdistaa se, että kokemus on jotenkin 'menossa väärään suuntaan'. Tieto ja ymmärrys asettavat siis tietyt raja-aidat, joiden sisäpuolella pysyttäessä voin olla huoleti ja ottaa vastaan kaiken mitä tulee.
[...]
Tiedostan hyvin, että jokaisessa matkassa on riskinsä, ja pohdin niiden ja mahdollisten hyötyjen suhdetta ennen seikkailuun ryhtymistä. Olen hyväksynyt sen mahdollisuuden, että jotain menee vikaan, mutta tiedän myös tehneeni kaikkeni sen välttämiseksi."
“Varmistan tietäväni tarpeeksi käytetystä aineesta ja sen sopivasta annoskoosta ja käyttömenetelmästä. Suosin itsepoimittuja kasveja ja sieniä sekä näistä uutettuja yhdisteitä.”
Osassa vastauksia painotettiin hankintapaikan merkitystä sille, että hankittu aine on sitä mitä pitääkin. Esiin nostettiin, että on syytä perehtyä niin psykedeelien yleisempiin vaikutuksiin kuin tietyn aineen ominaispiirteisiin.
“Hankkiessani sellaisia synteettisiä psykedeelejä, joiden myynti on sääntelemätöntä, olen pyrkinyt tekemään hankintoja pääosin eurooppalaisilta ja pohjoisamerikkalaisilta kemikaalien toimittajilta, joiden toiminta on julkista, joilla on asiaankuuluvat yritystunnukset, ja joiden tuotteista löytyy psykedeelien käyttäjien arvosteluja ja/tai kolmannen osapuolen analyysipalvelun toteuttama varmennus aineen identiteetistä sekä puhtaudesta.”
Jotkut myös kuvasivat varaavansa mukaan rauhoittavia lääkkeitä siltä varalta, että meininki lähtee lapasesta:
“Mukana on myös rauhoittavia ja antipsykoottisia lääkkeitä siltä varalta, että jollakulla menee homma henkisesti liian rankaksi. Jo pelkästään tieto siitä, että ne ovat heti tarpeen mukaan saatavilla, on hyvin rauhoittava ja poistaa pahimman särmän, jos vaikka nousuissa alkaa ahdistamaan.”
Myös vaaralliset tai riskialttiit yhteisvaikutukset mainittiin vastauksissa.. Yksi kirjoitus pureutui aihepiiriin ihailtavalla seikkaperäisyydellä:
“Psykedeelejä ei mielestäni tulisi yhdistellä muihin päihdeaineisiin tai edes toisiin psykedeeleihin mitenkään varomattomasti.
Esimerkiksi kannabis ja psykedeelit voimistavat huomattavasti toistensa vaikutuksia, joten yhdistelmä saattaa varomattomasti käytettynä johtaa aistien ylikuormituksen ja ylitsevyöryvän paniikin sävyttämään kokemukseen. En suosittaisi kannabiksen käyttöä psykedeelikokemuksen aikana sellaisille ihmiselle, joka ei tavanomaisesti käytä kannabista. Olen ollut vuosia kannabiksen päivittäiskäyttäjä ja hyvin tottunut sen vaikutuksiin, mutta psykedeelien käyttöpäivinä en nauti runsaita määriä kannabista ennen kokemuksen alkua ja nautin sitä mainittavasti vasta kokemuksen loppupuolella. Kannabis saattaa tällöin nostaa psykedeelien aistimuksia muuntavat vaikutukset jälleen pintaan, ja tämä seikka on hyvä tiedostaa.
Aikoinaan panin merkille, että myös alkoholi tuntuu voimistavan tiettyjä psykedeelikokemusten aspekteja. Samalla se myös heikentää kognitiivista kapasiteettia ja vaimentaa muistijäljen syntymistä, mikä hankaloittaa kokemuksen integrointia arkielämän tasolle. Kokemuksen integrointi on psykedeelien varsinaisten hyötyjen kannalta olennainen seikka. Suosittaisin sijoittamaan humaltumisen kokemuksen loppuhännille, ehkä unta jouduttamaan, jos alkoholia ollenkaan haluaa kokemukseensa yhdistellä.
Dissosiatiivit kuten ilokaasu ja ketamiini tuovat kokemuksiin syvyyttä, mutta nekin saattavat vaikeuttaa kokemuksien käsiteltävyyttä ja integroitavuutta.
Stimulanttien kanssa käytettynä psykedeelit voivat parhaimmillaan tuottaa ekstaattisia kokemuksia (ja tavallaan bilehuumeena käytetty ekstaasikin on yhdistelmä saman molekyylin psykedeelistä ja stimuloivaa muotoa), mutta käytettävien määrien tulee olla hyvin hillittyjä tai kokemuksen aikana irtaantuva tarmo saattaa purkautua pakonomaiseen käytökseen. En yleensä ota ADHD-lääkkeitä samana päivänä kun nautin psykedeelejä, mutta muutamina kertoina tämä on pienempien psykedeeliannosten yhteydessä johtanut ilakoivaan aivotyöskentelyyn.
MAO-estäjänä vaikuttavien psykedeelien (kuten ayahuascan ja 2C-T-sarjan yhdisteiden) kohdalla pyrin äärimmäiseen varovaisuuteen. Annostelupäivinä noudatan erityistä (korkeasta tyramiinin määrästä vapaata) ruokavaliota ja pidän pari välipäivää ADHD-lääkityksen käytöstä. Olen kärsinyt lievistä serotoniinisyndrooman ja/tai adrenergisen myrskyn oireista otettuani varomattomasti ADHD-lääkkeitä saman vuorokauden aikana jona nautin myös 2C-T-2:ta.
Mielestäni on huomioitava myös, että myöskään jotkin muut monoaminergiset lääkeaineet (kuten bupropioni tai tramadoli) eivät todennäköisesti sovellu käytettäväksi samanaikaisesti MAO-estäjävaikutteisten psykedeelien kanssa.
Pidän suositeltavana kahden eri aineen yhdistelemiseen liittyvien mahdollisten riskien tarkastamista netissä vapaasti saatavilla olevista tietolähteistä kuten TripSit Wikistä.”
Eräs useamman vastaajan mainitsema varotoimenpide oli psykedeelien käyttötiheyden säännöstely. Psykedeeleihin katsottiin liittyvän riski siitä, että niitä tekee mieli käyttää uudestaan ja uudestaan, mihin voi olla hyvä varautua.
“Tunnistan kiusauksen hakeutua uudestaan ja uudestaan psykedeelikokemuksen ääreen toivoen, että tuon kokemuksen avulla saisin pääni ja elämäni järjestykseen.”
“Olen huomannut, että kun on niin sanotusti monta rautaa tulessa, herkästi tulee impulssi ‘irrottautua’ tilanteesta psykedeelien avulla. Joskus se helpottaakin stressin purkautumista ja perspektiivin laajenemista, ja sen myötä parantaa suoriutumiskykyä – ei kuitenkaan automaattisesti, vaan jälkimainingeissa asioiden hoitaminen voi joskus olla entistäkin haastavampaa ja sekavampaa.“
“Pidän viikkoja tai kuukausia taukoa jos siltä tuntuu."
Erääksi syyksi varovaisuuteen mainittiin mahdolliset sydänriskit:
“Psykedeelit vaikuttavat 5-HT2B-reseptorin välityksellä myös sydämeen. Lääkemarkkinoilta on vedetty pois useita 5-HT2B-agonisteina vaikuttavia aineita (mukaanlukien fenfluramiini), sillä näiden on todettu aiheuttavan sydämen läppärakenteiden muutoksia.
Lääketieteellisissä julkaisuissa on ilmestynyt kaksi tapauskertomusta psykedeelien käyttäjistä, joille on nähtävästi aiheutunut Takotsubon kardiomyopatia (särkyneen sydämen oireyhtymä) akuutisti psykedeelien käytön seurauksena. Täten ajattelen, että sellaisten ihmisten, joilla on sydänsairauksia, tulisi käyttää psykedeelejä vain terveydenhuollon ammattilaisten valvonnassa."
Pari vastaajaa kertoi, ettei päihde- ja mielenterveysongelmiensa vuoksi käytä psykedeelejä ollenkaan.
“En enää käytä. 25 vuotta sitten ilman diagnooseja käytin psilosybiinisieniä miettimättä lainkaan seurauksia. Ensitrippi oli erittäin epämiellyttävä, jopa traumaattinen. Seuraavana päivänä näkökentässäni pyöri punainen tulipallo. Kokeneena päihteiden käyttäjänä ajattelin, että sillä se lähtee millä tullutkin. Niinpä käytin kyseisen syksyn aikana useita kertoja järjettömän suuria määriä sieniä. Syksyn jälkeen koin, että elämäni on pilalla. Minulle jäi HPPD [hallusinogeenien käytöstä johtuva aistivääristymien jäännöstila, toim. huom.]. Kärsin yhä visuaaleista, vaikka olen ollut kohta kolme vuotta raittiina. Rationaalinen ja looginen maailmankuvani mureni ja jäin ikuisen tripin vangiksi. Aika ajoin tilani meinaa vetää jälleen masennukseen ja uhata saavuttamaani raittiutta, mutta sitten muistan, ettei mikään ole niin huonosti, etteikö käyttämällä sitä saisi vielä huonommaksi.”
“Omalla kohdallani huomioin riskejä päätöksellä olla käyttämättä psykedeelejä (tai muitakaan päihdyttäviä aineita). Olen päihdeongelmainen, joka ei pysty käyttämään vastuullisesti. Lisäksi psyykkinen tasapainoni horjuu helposti: minulla on taipumusta rajuihin paniikkikohtauksiin ja voimakkaaseen dissosiaatioon, joita psykedeelit itselläni pahentavat. Olen kuitenkin harkinnut kerran elämässäni vielä osallistuvani ayahuasca-seremoniaan. Tällöin huomioisin riskit tutkimalla tarkasti psyykkistä tilaani, tekemällä ennakkotutkimusta shamaanista ja tapaamalla hänet sekä varmistamalla, että hänen lisäksi seurassani on luotettu henkilö, kuten puolisoni. Varaisin myös aikaa kokemuksesta palautumiseen sekä mahdollisuuden terapiakäynteihin tämän jälkeen.”
5. Maailman ravistelua
Yksi keskeinen teema on kokemusten integraatio eli työstäminen jälkeenpäin tavalla, joka auttaa ammentamaan niiden hedelmiä omaan arkeen, taiteeseen, maailmankuvaan ja sosiaalisiin suhteisiin.
“Pyrin tripin jälkeen kirjoittamalla ja meditoimalla edistämään kokemusten ja oppien integroitumista osaksi arkea. Käytän psykedeelejä harvoin, vain 2–4 kertaa vuodessa. Pitkät välit trippien välillä auttavat vakauttamaan mieltä ja varmistamaan, että elämän perustukset eivät järky kerralla liiaksi."
“Stressinsäätelykyvyn parantuminen, sosiaalisten taitojen kehittyminen sekä terveiden elintapojen ja elämänhallinnan lisääntyminen eivät tosiaan ole mitään itsestäänselviä psykedeelien käytön tuomia etuja, vaan ne vaativat pitkäjänteistä holistista työskentelyä."
Yhtenä olennaisena riskinä mainittiin se, miten psykedeelit saattavat mullistaa maailmankuvaa. Elämänvalintoja koskevan maltin merkitystä korostettiin. Useampikin vastaaja kertoi ruotivansa kokemuksiaan useista keskenään ristiriitaisistakin näkökulmista ja kuuntelevansa erilaisia mielipiteitä niiden tulkinnasta.
“Psykedeelien potentiaalit ja riskit liittyvät nähdäkseni siihen, miten ne höllentävät arkista tapaa katsoa maailmaa ja omaa kokemusta siitä. Jos ajatukseni alkavat pyöriä kehää, tunnen keinot, joilla voin pakottaa itseäni katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Oman maailmankuvan kasaaminen voimakkaan psykedeelikokemuksen jälkeen vaatii kuitenkin oman työnsä. Siinä auttavat vakaat puitteet ulkoisessa todellisuudessa ja maltti omissa elämänvalinnoissa.”
“Voimakkaan matkan jälkeisinä päivinä, viikkoina ja kuukausina pyrin pitämään mielen avoimena ja kuuntelen laajalla skaalalla muiden, sekä itseäni kokeneempien että kokemattomampien tutkimusmatkailijoiden juttuja. Tämä keskenään ristiriitaistenkin diskurssien seuraaminen ehkäisee tahatonta haksahtamista johonkin yksittäiseen outoon maailmankuvaan, mikä saattaisi alkaa haitata arkielämää.”
“Merkityksellisyyden tunne, jota psykedeelit antavat, on koukuttavaa, mutta psykedeelien avaamat perspektiivit voivat myös olla yksipuolisia. Ilman arkisia ja selväpäisiä kohtaamisia toisten ihmisten kanssa voi olla vaikeaa arvioida, mikä osa psykedeelikokemusta oikeasti tukee omaa kasvuprosessia ja mikä taas vahvistaa tyhjää itsekorostusta.”
Lopuksi
Puhuttelevia vastauksia tuli tälläkin kertaa todella suuri määrä. Koska vastauksissa oli merkittävä määrä päällekkäisyyttä, pyrimme toimittaessamme valitsemaan tiettyä ajatusta tai käytäntöä sujuvimmin kuvaavia ja kokonaisuuteen parhaiten istuvia lainauksia. Siksi moni sinänsä hyvä pätkä jätettiin pois.
Riskitietoisuus on aivan keskeinen osa psykedeelistä sivistystä. Kyseessä ei ole mikään ylhäältä annettu, staattinen paketti, vaan elävää, kehittyvää kulttuuria. Samaan tapaan kuin vaikkapa juomakulttuuri voi kehittyä elämää palvelevaan suuntaan alkoholia käyttävien tekemien valintojen ja hiljalleen kehkeytyvien hyvien kulttuurikäytäntöjen myötä, myös psykedeelien käyttöä koskeva tietämys ja käytännöt elävät ja kehittyvät.
Ilmaisemme jälleen suuren kiitollisuutemme kaikille osallistujille. Panoksenne on arvokas. Huomenna jatketaan elokuun kysymyksen parissa!
- = ✱ = -
Jäsenmaksut auttavat meitä edistämään psykedeelien alati oivaltavampaa ruotimista. Jos tykkäät, voit tukea työtämme maksamalla vuoden 2022 jäsenmaksun.
Voit myös liittyä sähköpostilistallemme, jolla tiedotamme tapahtumistamme, julkaisuistamme ja muusta toiminnastamme.