Eräs vuoden 2022 projekteistamme on “Psykedeelikysymys”, jossa keräämme ja julkaisemme kuukausittain lukijoidemme vastauksia erilaisiin psykedeeliaiheisiin kysymyksiin. Voit lukea lisää projektista tästä.

Kesäkuun Psykedeelikysymys oli “Mitä toivoisit läheistesi tietävän psykedeelien käytöstäsi?”. Vastauksissa toistuva teema oli odotetusti, että halua keskustella aiheesta on enemmän kuin luottamusta siihen, että todella voisi tulla kuulluksi. Keskustelun vaikeuttajina pidettiin muun muassa huumevalistuksen luomia virheellisiä käsityksiä, käytön rikosoikeudellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia sekä halua välttää tarpeettoman huolen aiheuttamista rakkaille ihmisille.

Lähdetään kartoittamaan saamiemme vastausten kirjoa.

Suotuisia mielenterveysvaikutuksia ja elinvoimaisuuden väyliä

Moni painotti psykedeelien suotuisia mielenterveysvaikutuksia ja sitä miten myös vaikeat kokemukset voivat olla opettavaisia. Moni vastaajista halusi kertoa läheisilleen, että jotkin heidänkin havaitsemansa myönteiset muutokset ovat itse asiassa olleet psykedeelien viitoittamia tai jopa katalysoimia. Eräs vastaaja haluaisi vastaisuudessa käyttää vain ammattilaisen avustuksella: 

“Psykedeeleillä on älyttömän iso terapiapotentiaali ja pieni riippuvuuspotentiaali. Psykedeelien vaikutuksen alaisena on mahdollista luoda uusia ajatusmalleja ja käsitellä vaikeita asioita. Myös "huono" trippi voi olla äärimmäisen opettavainen kokemus. Itse olen kaksi kertaa käyttänyt ja todennut sen jälkeen, että jos tulevaisuudessa käyttäisin psykedeelejä, haluaisin tehdä sen ammattilaisen avustuksella.”

Läheisesti mielenterveysteemoihin kytkeytyvät myös kuvaukset psykedeelien tukemasta sisäisestä kasvusta. Psykedeelien koettiin tarjonneen apua esimerkiksi katkeruuden kaltaisten myrkyllisten tunteiden käsittelyssä, ja ne auttoivat myös paikantamaan elämän osa-alueita, joiden jalostamiseen olisi syytä panostaa:

“Toivoisin läheisteni tietävän, että psyykkinen vointini on nykyään niin paljon entistä parempi suurilta osin psykedeelien käyttöni seurauksena. Yli kymmenen vuoden ajan raju psyykkinen oireiluni oli iso taakka koko perheelleni. Psykedeelien avulla onnistuin näkemään, mitä asioita minun täytyy työstää tai muuttaa itsessäni ja elämässäni, jotta voisin olla elinvoimainen ja onnellinen. Siitä paranemisprosessi käynnistyi kunnolla. Toivoisin läheisteni tietävän, että psykedeelejä voi käyttää turvallisesti ja että ehkä jopa he voisivat itsekin hyötyä niiden käytöstä.”

“Teille, jotka olette tunteneet minut vasta viime vuodet ja ihailette hyväksyvää, uteliasta ja empaattista luontoani: En ole aina ollut näin helppo. Olen saanut avun katkeruudesta ja tarrautumisesta irrottautumiseen luontoäidin lääkekaapista. Sinä ystäväni, joka olet syvissä vesissä ja etsit apua: haluaisin tarjota sinulle tietoa psykedeeliterapiasta, mutten välttämättä uskalla kertoa asiasta.“

Myös kielteisistä mielenterveysvaikutuksista haluttiin kertoa: 

“Toivoisin lähimmäisteni ymmärtävän, etten käytä psykedeelejä vetääkseni ‘päätä sekaisin’. Psykedeelit ovat auttaneet minua käsittelemään traumoja, löytämään kauneutta ihan arkisista asioista ja kasvamaan ihmisenä merkittävästi. Erittäin vaikeitakin kokemuksia on ollut, ja psykedeelit ovat kerran laukaisseet minussa psykoottisia oireita. Siksi en pidä psykedeelejä minään viihdepäihteinä, vaan pikemminkin mielen työkaluna, jotka väärin käytettyinä ovat pikemminkin kuin aseita.”

Koettujen riskien koettiin liittyneen käytön puitteisiin, ei aineisiin sinänsä:

“Ne voivat tuoda eloon syvällä piileviä pelkoja. Suurimmat kokemani riskit ovat liittyneet käytön olosuhteisiin. Psykedeelit ovat tuoneet kokemuksen tasolle pyhän läsnäolon, josta olen kiitollinen.“

Intuitiivista joogaa ja kivunhoitoa

Eräs vastaajista nosti esiin mielenterveysvaikutusten ohella myös psykedeelien suotuisat keholliset vaikutukset ja niistä saamansa avun krooniseen kipuun:

“Mitä teen tripin aikana: useimmiten makoilen hierontapöydällä, pyrin antamaan sienien ohjata minua mahdollisimman paljon, ja puuttumaan prosessiin mahdollisimman vähän. Yleensä teen ’intuitiivista joogaa’, johon kuuluu todella hitaita, rauhallisia venyttäviä liikkeitä ja tietoista hengittelyä. Näin tulee avattua kehossa jumissa olevia traumoja ja tunnelukkoja, jotka vapauttavat myös voimakasta jumiin jäänyttä tunne-energiaa. Tämä on hyvin intiimi prosessi, jonka aikana tulee itkettyä, naurettua ja taas itkettyä todella paljon. Minulle tämä on turvallisinta tehdä yksin.

Itsellä nämä terapiatyökalut ensinnäkin avaavat kehon tunnelukkoja, pienentäen suoraan kärsimyskehoni tuskaa ja siten myös sen valtaa. Toisekseen, ne muistuttavat tärkeistä, perusteellisista asioista, kuten siitä, että kärsimykseni ulkopuolella on vielä todella paljon kauneutta ja hyviä asioita. Muistan taas, että pohjimmiltaan asiat ovat todella hyvin, vaikka välillä tuntuisi ulkoisesti kuinka vaikealta – vaikka kärsimys sokaisisi jo niin, että on vaikea nähdä omassa elämässäni enää hirveästi elämisen arvoista. Muistan, että sieluni on täällä tarkoituksesta. Muistan ’kotini’, jonne palaan, kun tämä kaikki on ohi, kuten ’korkeampi minä’ on kertonut minulle eräällä käänteentekevällä matkallani. Muistan taas miltä tuntuu pystyä oikeasti hengittämään. Muistan taas, kuinka olla läsnä. Muistan taas kuinka elää. Muistan taas mitä minun täytyy tehdä, jotta taakkani ei tuntuisi niin raskaalta.

Jälkeenpäin en ole enää niin egossani ja kärsimyksessäni kiinni. On helpompi nauraa taas ja olla ottamatta asioita niin henkilökohtaisesti. 

Hermostossa tuntuu paremmalta. Kuin tietty ‘löysyys’ tai ‘laiskuus’ olisi kadonnut. Tuntuu henkisesti voimakkaammalta, ja asiat eivät tunnu enää niin vaikealta. Vaikka kipu on edelleen rinnassani (harvinaissairaus) – se ei poistu kuin leikkauksella –, tuntuu uudistuneelta ja levänneeltä sielun tasolla.

Omalla kohdallani tarvitsen tätä useamman kerran vuodessa, mielellään 1–3 kuukauden välein, koska krooninen kipuni ja ’sairauteni’ varmistavat sen, että minulla on käsiteltävää mahdollisesti loppuelämäksi."

Huumevalistuksen kaikuja

Monet nostivat myös esiin, että psykedeelit ovat jotain aivan muuta kuin mitä ns. perinteisen huumevalistuksen perusteella saattaisi päätellä. Joissakin vastauksissa alleviivattiin näkemystä, että psykedeelit eivät ole kuin muut huumeet (joista monilla muillakin kuin psykedeeleillä toki on rakentavampiakin käyttötapoja kuin mitä surullisimpien stereotypioiden perusteella voisi päätellä).

"Läheisten sukulaisteni ymmärrys ja käsitykset psykedeeleistä nojaavat vahvasti aikaan ennen psykedeelitutkimuksen ja -keskustelun uutta tulemista. He pitävät psykedeelejä pelottavina ja vaarallisina aineina, joiden käytöstä seuraa suuri riski takaumakokemuksille ja ehkä psykooseillekin loppuelämän ajaksi. Muistan nuoruudessaan erinäisiä päihteitä kokeilleen äitini valistuksen minulle siitä, kuinka LSD:tä ei ainakaan koskaan pidä kokeilla, niin voimakas ja hirveä vaikutus sillä on. 

Usein haaveilen siitä, että voisin päivittää sukulaisteni käsitykset psykedeeleistä nykyaikaan ja äidillenikin selventää, että käyttötilanteella, mielentilalla sekä ennakkokäsityksillä on aivan valtava vaikutus siihen, millaisia kokemuksia psykedeelit tuottavat. Kertoisin mielelläni psykedeelitutkimuksen löydöksistä, sekä siitä, kuinka omalla kohdallani psykedeelikokemukset ovat huomattavasti kehittäneet muun muassa arvostustani elämän ja maailman ihmeellisyyksiä kohtaan, empatiakykyäni, estetiikan tajuani ja luontoyhteyttäni (tämä olisi erityisen mukava kertoa isoisälleni, jolle luonto on äärimmäisen tärkeä mutta joka on hyvin jyrkästi kaikkia päihteitä vastaan), ja auttaneet selventämään itselleni, mikä tässä elämässä on erityisen merkityksellistä. Ne ovat myös indusoineet aivan huikeita, unohtumattomia kokemuksia taiteen, musiikin sekä tanssimisen parissa, ja toki myös tuoneet äärimmäisen voimakkaiden ja vaikeiden tunteiden äärelle, joiden käsitteleminen on tuntunut arvokkaalta."

“Olen huomannut, etten omille vanhemmilleni voi psykedeelisistä kokemuksistani kertoa. He eivät ole kuulevinaankaan, jos niistä yritän heille puhua. Toiveenani on tietysti ollut, että hekin ymmärtäisivät, etteivät psykedeelit ole niin vaarallisia huumeita kuin huumevalistuksessa on heidän nuoruudessaan annettu ymmärtää. Haluaisin heidän tietävän, miten suotuisia vaikutuksia mielenterveyteen niillä voi olla, ja mistä he jäävät paitsi kun puuttuu se oma kokemus tripistä.”

"Psykedeeleistä on aina vaikea puhua, sillä huumeiksi luokiteltavien aineiden keskinäisiä eroja ei ymmärretä. Haluaisin ennen kaikkea avointa ja vapaata keskustelua asian ympärillä ilman leimautumista.

Haluaisin että he ymmärtäisivät, että psykedeelit ovat oikeasti erilaisia kuin vaikka amfetamiini. Haluaisin, että he suhtautuisivat asioihin avoimin mielin ja saisin kertoa miten paljon psykedeelit ovat minua auttaneet ja miten paljon olen niitä nauttimalla oppinut.

Haluaisin, että he tietäisivät, että psykedeelit olivat ratkaisu, eivät syy.  

Haluaisin, että he ymmärtäisivät miten laajasti asioista ajattelen ja että suuri syy siihen ovat psykedeelit.”

Eräässä vastauksessa huumevalistukseen liittyvät kommentit kytkettiin laajempaan keskusteluun psykedeelikulttuurista ja siinä ilmenevän monimuotoisuuden arvosta. Siinä peräänkuulutettiin monipuolista psykedeelikeskustelua, joka pohjaa sekä syvään kokemuspohjaan että faktoihin. Huomionarvoista on myös, ettei psykedeeliavusteisesti(kaan) kannata hypätä liian innokkaisiin johtopäätöksiin siitä, mikä on totta tai hyvää.

“Vuosien mittaan olen jo melko paljon sukulaisten ja tuttavien kanssa psykedeeleistä keskustellutkin, mutta lähinnä julkisesti saatavilla olevan tiedon enkä omien kokemusten puitteissa. Jo alussa, kun perehdyin aiheeseen vasta teoreettisesti Youtuben ja kirjallisuuden välityksellä, innostukseni kohteesta oltiin hieman huolestuneita. Tällainen huolestuneisuus tai torjuva asenne johtunee siitä, että psykedeelejä ja muitakin kiellettyjä päihteitä koskevan tietämyksen taso on useimmilla tuttavillani sama kuin minullakin aiemmin, eli lähes nollassa. Vain varoittavia tarinoita toistellaan, ja tiettyihin molekyyleihin yhdistetään pelkästään rikollisuus ja henkinen sekä fyysinen rappio. Huumeiden vastaisen sodan propaganda on siis tehnyt tehtävänsä.

Vaikka harva on suoraan kysynyt käytänkö psykedeelejä, useimmilla lähituttavillani lienee ainakin vahva epäilys, että rehellinen vastaus olisi nykyisin kyllä. Sittemmin, kun itselleni alkoi kertyä kokemusta sienistä ja DMT:stä, olen puhunut tripeistä ja niiden vaikutuksista vain sellaisten kanssa jotka ovat selvästi ilmaisseet mielenkiintonsa ja myötämielisyytensä aihepiiriä kohtaan. 

Tiedän että psykedeelit voivat muuttaa tai ainakin katalysoida suurta muutosta koskien sitä miltä elämä itsessään tuntuu – sekunnista sekuntiin, minuutista minuuttiin, päivästä päivään ja kuukaudesta toiseen. Tämän muutoksen suuntaa ohjaa muun muassa se, millaisesta yhteisöstä vastaanottaa vaikutteita trippiä ennen, sen aikana ja sen jälkeen. Näkisin että kansainvälisessä psykedeeliyhteisössä on ja kannattaakin olla laajaa vaihtelua sen suhteen, miten trippeihin valmistaudutaan ja miten niiden muistoja integroidaan osaksi normaalia tietoisuudentilaa. Painotan siis, koska senkin psykedeelit ovat minulle opettaneet, että ei pidä hypätä ennenaikaisiin johtopäätöksiin totuudesta taikka edes hyvän elämän perusteista. 

Alun perin, ennen käytännön kokeilujeni aloittamista, olin asettanut tavoitteekseni tietoisuuden ja todellisuuden luonteen tutkimisen, koska muiden ihmisten trippiraporttien perusteella psykedeeleillä näytti olevan lupaava rooli tällaisissa ponnisteluissa. Ja kuten edellä mainitsin, tutkimukseni ovat edenneet omalla tavallaan, koska olen saanut aivan uudelta tuntuvaa perspektiiviä tähän elämäksi kutsumaamme trippiin Maan päällä. 

Soisin että kokemusperäinen ja mahdollisimman kaikenkattava tieto valtaisi sijaa kuulopuheisiin perustuvilta luuloilta. Tähän suuntaan päästään etenemään ainakin siten, että kasvava joukko vastuullisia aikuisia itse kokeilee (mahdollisesti maassa jossa sitä ei ole laissa kielletty), mistä näissä psykedeeleissä oikein on kyse. 

Omista trippikokemuksista onkin mielenkiintoisinta keskustella, kun voidaan vertailla yksityiskohtia ja hakea yksilöllistä sanallista ilmaisua, jolla tavoitetaan mahdollisia eroja ja samankaltaisuuksia.”

Psykedeelit auttoivat alkoholismin kanssa

Yksi vastaajista kuvasi psykedeelien ja ketamiinin merkitystä alkoholisminsa selättämisessä, ja pahoitteli käytön rikosoikeudellisista seuraamuksista ja stigmoista johtuvaa vaikeutta puhua asiasta avoimesti:

"Olen raitistunut alkoholisti, ja tässä olennainen seikka oli yksi LSD-kokemus, jonka aikana ymmärsin vihdoin, mihin alkoholin käyttöni johtaa. Raitistumisen myötä ne mielenterveyden haasteet, joita peitin alkoholilla, nousivat tietoisuuteen ja toistuva masennus sekä yleistynyt ahdistuneisuus kroonistuivat. Näitä olen itsehoitanut LSD:llä, sienillä ja ketamiinilla. Jälkimmäinen toimii paremmin kuin mikään lääke tai terapia, ja deelit koen ikään kuin ennaltaehkäisevänä hoitona. En käytä näistä yhtäkään päihtyäkseni, ja käyttöni on harvakseltaan tapahtuvaa, yhdestä kahteen kertaa vuodessa. Ketamiinia hiukan useammin, ehkä kerran kuukaudessa. 

Pidän täysin mahdollisena, että olisin nyt pahasti alkoholisoitunut ja aiheuttanut itselleni peruuttamattomia vahinkoja ilman tuota yhtä LSD-matkaa. Saan edelleen valtavasti apua näistä yhdisteistä. Samalla minulla on H-merkintä niiden laittomuusaspektin takia. Tämä on samanaikaisesti absurdia ja turhauttavaa. Yhteiskunnan silmissä olen rikollinen, vaikka koen saaneeni uuden mahdollisuuden elämään. 

Tiedostan täysin psykedeeleihin liittyvät riskit, enkä koskaan suosittelisi mitään kenellekään. Taustastani johtuen perheeni näkisi psykedeelien käyttöni addiktioni jatkumona, mistä en sinänsä heitä syytä vaikka tiedänkin asian olevan toisin. Järkevän ja faktoihin pohjautuvan julkisen keskustelun puute aiheesta vituttaa."

Stigmoista

Aihepiiriin liittyvät stigmat ilmenivät myös erään vastaajan maininnassa, että hän vaikenee aihepiiristä työnsä vuoksi:

“Toivoisin, että asiasta voisi puhua avoimesti, ilman että saisin moitteita tai paheksuntaa. Uskon, että myös perheenjäseneni ovat kokeilleet/käyttäneet psykedeelejä, mutta asiasta ei ole puhuttu. Suurin este asiasta jakamisessa lienee työni lasten parissa, minkä vuoksi aihe pitää salata monilta tutuilta. Tuntuu helpottavalta etenkin, kun joku saman alan edustaja uskoutuu minulle päihdehistoriastaan – tuntuu, etten ole yksin kokeilujeni ja oivallusteni kanssa. En käytä psykedeelejä säännöllisesti, en edes vuosittain.”

Koska laittomat aineet ovat monille täysin vieras tai ainoastaan surullisimpien ilmenemismuotojensa kautta tuttu asia, ne on epäilemättä helppo kuvitella jonkinlaisena loisena, joka johtaa väistämättä tuhoon:

“Haluaisin heidän ymmärtävän, että psykedeelit eivät ole elämässäni vasten tahtoani. Psykedeelinen kokemus ei ole pääni sisällä vihamielinen tunkeutuja, vaan rakastettu ja haluttu vieras.”

Yksi vastaaja kuvasi, ettei välttämättä haluaisi puhua aiheesta yksityiskohtaisesti: sekin riittäisi, jos löytyisi rohkeutta puhua asiasta jotain.

“Ehkä lähinnä, että sitä tapahtuu ja että kuinka tärkeä asia se omassa elämässäni on. Monille läheisille tätä viestiä on aika vaikea lähteä kertomaan, vaikka olen kertonut sen jo suurelle osalle. En koe, että heille olisi mitään iloa kovin yksityiskohtaisesta tiedosta, kun ei ole mitään tarttumapintaa tai omakohtaista kokemusta. Siksi asiasta yleisesti kertominen riittäisi, mutta rohkeus aloittaa keskustelu joidenkin läheisten kanssa edelleen uupuu. Ehkä sitten joskus.”

Vaiti läheisten suojelemiseksi

Joskus psykedeeleistä jätetään puhumatta läheisten suojelemiseksi. Eräs vastaaja kuvasi olevansa aihepiirin tiimoilta ulkona kaapista suurelle osalle lähipiiriään, mutta pidättäytyneensä ottamasta aihepiiriä esiin vaimonsa vanhempien kanssa, koska ei halua tuottaa heille tarpeetonta huolta. Hän sanoo kuitenkin, että olisi tarpeen tullen valmis keskustelemaan asiasta.

"Oman sukuni ja suurelta osin myös muun lähipiirini osalta olen ollut jo toistakymmentä vuotta ulkona kaapista, ja kokemukseni tästä ovat olleet myönteisiä: monia läheisistäni aihepiiri ei erityisesti kiinnosta, mutta he eivät myöskään tuomitse valintojani.

En erityisesti välttele psykedeeleistä puhumista, mutta esimerkiksi vaimoni vanhempien kanssa en silti ole keskustellut asiasta. Eräs keskeinen tekijä tässä on se, etten halua tuottaa heille tarpeetonta, tyttärensä elämään liittyvää huolta. On vaikea ennustaa, miten he asiaan reagoisivat: kuuntelisivatko, pyrkisivätkö ymmärtämään, teilaisivatko suoraan? Välimme ovat lämpimät enkä tahdo tieten tahtoen tuottaa niihin säröjä. Koska kuitenkin käsittelen aihepiiriä muissa konteksteissa avoimesti enkä toisaalta tahdo myöskään salailla asiaa, se saattaa jonain päivänä nousta spontaanisti esiin. Sikäli kun sellaiselle on tilausta, koen olevani riittävän valmis keskustelemaan asiasta ja kuuntelemaan heidän näkemyksiään ja tuntojaan.

Vaikka luonnollisesti toivonkin, että suhdettani psykedeeleihin ymmärrettäisiin siten kuin se minulle itselleni näyttäytyy ja on elämässäni vaikuttanut, huomaan myös kyseenalaistavani toivetta siitä, että muut ajattelisivat asiasta jollain tietyllä tavalla. Vaatimusta yhdenmukaisesta suhtautumisesta monimutkaisiin asioihin voi pitää totalitaristisena. Käsitysten perusteltukin päivittyminen voi ottaa paljon aikaa, ja joskus sitä ei tapahdu ollenkaan, mikä on ihan ok. Kuten PSL:n toukokuun Psykedeelikysymyksen vastauskoosteessakin mainittiin, joskus ihmiset ympärillä myös näkevät sellaista, mikä itseltä jää piiloon. Torjuvasta, epäilevästä tai kyseenalaistavasta suhtautumisesta – ja niiden herättämistä reaktioista itsessä – voi oppia paljon. 

Mutta silti huomaan toivovani, että nekin läheisistäni, jotka eivät vielä tiedä suhteestani psykedeeleihin, aikanaan sisäistäisivät suhtautumiseni olevan moniulotteinen, kriittinenkin. Että olen kokemuksistani kiitollinen ja koen niiden viitoittaneen hyviä suuntia elämässäni, mutten kuitenkaan näe niiden kaikkia vaikutuksia itsestäänselvästi myönteisinä. Että psykedeelit ovat vain yksi, vaikka toki merkittävä, elementti monin tavoin rikkaaksi kokemassani elämässäni. Että jos olen oikeassa siinä, että psykedeelit ovat olleet elämässäni myönteinen vaikutin, he voisivat tietää sen. Ja toisaalta, jos tämä käsitykseni onkin todellisuudessa harhainen, jos psykedeelit ovat vaikuttaneet minuun kielteisesti tavoilla joita en tunnista, toivoisin heidän tietävän senkin."

Psykedeeleistä on moneksi

Yksi vastaaja halusi tuoda esiin, että psykedeeleissä ei ole kyse vain sisäavaruusmatkailusta:

“Psykedeelejä voi myös viihdekäyttää yöelämässä. Kaikki käyttö ei ole vain armotonta trippailua omissa maailmoissaan. “

Useammassakin vastauksessa nostettiin esiin, ettei psykedeeleihin tarvitse suhtautua yksioikoisesti: aihepiiri on monimutkainen, ja sitä kannattaa lähestyä pikemminkin uteliaan avoimesti kuin mitään näkökulmaa yltiöinnokkaasti fanittaen tai tuputtaen. Näin esimerkiksi tässä veikeän taipuisassa runoilussa:

“että deelit voi olla jepa vaik onkin laittomii. ja että niitä ei kande glamoreelaa eikä demoleeraa vaik ite kokis niiden kaa miten suurta peruuttamatonta tuhoa ja/tai upeutta.“

Psykedeeliaiheen monimutkaisuuteen ja ristiriitaisuuteen liittyen, eräs vastaajista haluaisi kuvailla läheisilleen psykedeelien vaikutuksia kasvuunsa, mutta kokee painetta kaunistella asioita. Tähän onkin hyvä lopettaa:

“Haluaisin jonakin päivänä kertoa vanhemmilleni, miten paljon olen käyttänyt psykedeelejä ja millainen merkitys niillä on ollut kasvulleni, jonka he ovat nähneet. Koen kuitenkin, että minulla olisi paine maalata psykedeelien käytöstä todellisuutta ruusuisempi kuva puolustaakseni käyttöäni. Ikään kuin lomamatka olisi oikeutettu vasta sitten, jos säätila on ollut joka päivä täydellinen, nähtävyydet viimeisen päälle ja ruoka poikkeuksellisen hyvää. Haluaisin kertoa heille, että joskus deelimatkailu on arkista ja joskus taas tulee tiukkoja paikkoja, joiden ratkaiseminen kasvattaa. En tee tätä siksi, että saisin kokea vain helppoja ja miellyttäviä tunteita.”

- = ✱ = -

Kiitos jälleen monipuolisista, avartavista ja monin tavoin tuoreista vastauksistanne. Huomenna Psykedeelikysymyksen vuotta jatketaan heinäkuisissa merkeissä!

- = ✱ = -

Jäsenmaksut auttavat meitä edistämään psykedeelien viisaampaa käsittelyä. Jos pidät meiningistämme, voit tukea työtämme maksamalla vuoden 2022 jäsenmaksun tai liittymällä jäseneksemme: https://sivistysliitto.fi/jaseneksi

Voit myös liittyä sähköpostilistallemme, jolla tiedotamme tapahtumistamme, julkaisuistamme ja muusta toiminnastamme.