Eräs vuoden 2022 projekteistamme on “Psykedeelikysymys”, jossa keräämme ja julkaisemme kuukausittain lukijoidemme vastauksia erilaisiin psykedeeliaiheisiin kysymyksiimme. Voit lukea lisää projektista tästä.

Jaettuja kokemuksia

Maaliskuun alussa kysyimme: Mitä olisit halunnut tietää ennen ensitrippiäsi? Kysymys kirvoitti kaikenmoisia vastauksia, mukaan lukien muutaman pidemmän pohdiskelun.

Vaikka tietoa psykedeelikokemuksista löytyy runsaasti internetistä, jonkin asian omakohtainen kokeminen on aivan eri juttu kuin siitä lukeminen. Matkalla avautuvat uudenlaiset kokemisen muodot voivat yllättää ja hämmentää, ja niiden purkaminen toisen ihmisen kanssa voi auttaa integraatiotyöskentelyssä.

”Tiesin ihan riittävästi. Olin lukenut paljon. Lähinnä olisin tarvinnut osaavan sitterin ja yhteisön, jonka kanssa jakaa ajatuksia.”

”Minkälaisia kokemuksia siitä mahtaa tulla, miten niihin voi valmistautua ja miten niitä voi kohdata. Myöskin kokemuksen jakamisen tärkeys, että joku kuuntelee ja ymmärtää, ja se, miten trippi voi vaikuttaa tuleviin päiviin, viikkoihin ja loppuelämään.”

”Itselleni parempi kysymys voisi olla, miten olisin halunnut olla valmistautunut ensimmäiseen haastavaan trippiin. Aihepiiristä lukemisen lisäksi olisi ollut todella hyvä, jos asiasta olisi voinut keskustella kasvotusten jonkun luotettavan, aihepiirin tuntevan henkilön kanssa. Luulen, että tämä olisi auttanut valmistautumista.”

Avoimuus odottamattomalle

Psykedeelikokemukseen valmistautuva joutuu tavallisesti kasvotusten sen kanssa, millaisia oletuksia tai odotuksia hänellä on kokemukselta. Vaikka jonkinlainen käsitys siitä mihin ryhtyy on paikallaan, voi avoimuus sitä kohtaan lievittää liiallista jännitystä. Eräs vastaaja kuvasi kokemustaan näin:

”Itse asiassa taisi olla hyvä juttu, etten tiennyt mitään enkä valmistautunut mitenkään. Jos jotain keksisin, se olisi turvallisen ympäristön merkitys!”

Toinen taas virkkoi seuraavaa:

”Jos jostain olisin halunnut informoida itseäni enemmän, niin se, että trippi on luultavasti hyvin voimakas ja käänteentekevä kokemus, mutta ei välttämättä tavalla, jolla sitä etukäteen koittaa ennustaa. Ratkaisut ja oivallukset eivät myöskään välttämättä tapahdu tripin aikana tai välittömästi sen loputtua, vaan voivat selkeytyä ja avautua vasta kuukausia, jopa vuosia tripin jälkeen.”

Ihmelääkkeen sijaan työtä

Vastauksissa käsiteltiin myös odotuksia, jotka liittyvät psykedeelien parantaviin vaikutuksiin. Vaikka lukemattomat ihmiset ovat kokeneet psykedeelien höllentäneen jähmeitä ajatusrakennelmiaan, sisimmässä piilevät solmut aukeavat aniharvoin yhdellä mystisellä kokemuksella.

”Myös se on mielestäni hyvä muistaa, että trippi ei ole mikään "ihmelääke", joka parantaa mielen haasteista, vaan ennemminkin mahdollistaa näkymän omiin kykyihin parantaa ja eheyttää itsensä. Työ tehdään aina itse. Ehkä sellainen näkökulman muutos olisi ollut itselleni tärkeä, että en mene tämän "ihmelääkkeen" parannettavaksi vaan hakemaan siltä työkaluja, jotta pystyn parannustyöhön itse.”

”Itselleni on selkeytynyt ajan saatossa se. että trippini alkaa ennen itse "pääpäivää" henkisellä ja fyysisellä valmistautumisella. Trippi ei myöskään lopu, kun havaittavat vaikutukset lakkaavat, vaan tärkeää on myös "pääpäivän" jälkeinen asioiden läpikäyminen yksin tai seurassa. Neuvoisin siis mahdollisuuksien mukaan varaamaan kokemukselle useamman kuin yhden päivän – aikaa ajatella tulevaa matkaa ja omaa sen hetkistä mielenmaisemaa sekä käsitellä koettua jälkeenpäin.

Be brave and trust.”

Mitä ja miten paljon

Mielentila ja olosuhteet (set and setting) ovat kaksi usein mainittua, keskeistä psykedeelikokemukseen vaikuttavaa tekijää. Näiden lisäksi on syytä myös ottaa selvää siitä, mitä ja kuinka paljon otetaan (drug and dose). Koska psykedeelien käyttöön liittyy todellisia riskejä ja oman psyyken rajoja on haastavaa ennakolta hahmottaa, on varovaisuus valttia. Seuraavat kaksi vastausta edustavat ääripäitä siinä, mistä kohtaa altaaseen on ensimmäisellä kerralla sukellettu.

”Ensimmäiselle tripille lähdin melko hyvin valmistautuneena – olin kokeneessa seurassa ja perehtynyt ahkerasti käytännön trippiraportteihin sekä teoriaan. Sieniannos oli pieni, ja siitä johtuen kokemus on luokiteltavissa paremminkin "viihteelliseksi" kuin psykedeeliseksi. Enpä välttämättä muuttaisi mitään ensimmäisestä tripistä, mutta seuraavilla kerroilla olisi ihan hyvin voinut siirtyä nopeammin suurempiin annoksiin ja sitä myötä syvällisempiin kokemuksiin.”

”Ensimmäinen trippi tuli koettua Salvia Divinorumilla... Täytyy sanoa, että vaikka siihen koitti jollain tapaa valmistautua, YouTube-videoita katsomalla ja juttuja lukemalla, ei voinut yhtään aavistaa, miten kokonaisvaltainen ja kaiken mullistava kokemus se oli. Tuli siis mentyä suoraan trippailun syvään päähän. Substanssi olisi voinut olla jotain hiukan miedompaa ja oikeaa psykedeeliä, tuon salvian sijasta, mutta ei silti kaduta. Matka oli hurja kaikkine aikamatkoineen ja jokereineen yms. Set and settings on kyllä seikka, johon täytyy aina kiinnittää enemmän huomiota.”

Riskitietoisuus

Kunnioittava suhtautuminen psykedeeleihin voimakkaina tajuntaan vaikuttavina aineina varjelee monelta ikävältä tilanteelta, ohjaten pois arvaamattomista trippausolosuhteista.  Muina kartettavina asioina vastaajat mainitsivat muun muassa päihteiden sekoittamisen, väsymyksen, nälän ja tuntemattomat ihmiset. Kaiken kaikkiaan saimme kuitenkin niukasti negatiivisiin ensikokemuksiin liittyviä vastauksia. Eräs nosti esiin psykedeelien laittomuuteen liittyvän stigman:.

”Käsitykseni psykedeeleistä perustui aika pitkälti Carlos Castanedan kahteen ensimmäiseen kirjaan. Niissä ei puhuttu ollenkaan päihdepolitiikasta, ei varoitettu, että jos olet älykäs ja vastuuntuntoinen ihminen sekä koet hyötyneesi psykedeeleistä, päihdepolitiikka tulee seuraamaan sinua kuin hai laivaa riippumatta siitä, mitä työtä ajattelet tekeväsi aikuisena.”

Suurkiitokset kaikille vastanneille, ja tervetuloa jatkamaan ajatusten jakoa huhtikuun kysymyksen äärellä!