Mitä psykedeelit eivät tehneet? Vastauksia marraskuun psykedeelikysymykseen

Ihmiskunta elää vaihetta, jossa teknologinen kehitys on tuonut runsaasti materiaalista hyvinvointia, mutta materiaalisen ylenpalttiuden keskellä ihmisten henkinen kärsimys saa alati uusia muotoja. Jo 60-luvulla hippiliike etsi psykedeeleistä vapahdusta kahleisiin, joilla jäykkä yhteiskunta kurjisti jäseniään. Suuri yleisö näki tulloin psykedeelien aiheuttavan sekavienihmisten sekaista käytöstä, eikä psykedeeleistä ollut täyttämään messiaanisia odotuksia.

Oliko sen sukupolven tuomio psykedeeleistä kuitenkin ennenaikainen? Nyt uusi sukupolvi on palannut näiden aineiden äärelle. Niin tutkijat kuin muutkin uteliaat ihmiset ovat ottaneet opiksi isovanhemmistaan ja päättäneet ottaa selkoa, mitä psykedeeleillä tosiasiassa on annettavaa ja mihin niiden käyttöalue rajoittuu.

Julkisuudessa uutisoidaan harva se päivä uusista tutkimuksista ja tuloksista, jotka tarkastelevat, millaista helpotusta psykedeelit voivat tuoda esimerkiksi masennuksesta tai addiktioista kärsiville. Monet psykedeelien käyttäjät kertovat ymmärryksensä avautumisesta, yhteyden löytymisestä itseen ja luontoon. 

Kuitenkaan psykedeelit eivät ole lääkkeitä, jotka tyypillisesti saisivat aikaan paranemista pelkän nauttimisen kautta. Ne haastavat, ne vaativat, ne voimistavat kokemusta sisäisestä ja ulkoisesta maailmasta. Niitä ei voi pakottaa toimimaan haluamallaan tavalla. Joskus psykedeelikokemuksen tärkeintä antia on huomata, että ongelma, jota psykedeeleillä yrittää ratkaista, vaatii toisenlaisia lähestysmitapoja.

Marraskuussa kysyimme siis: Mitä psykedeelit eivät tehneet? Tässä vastauksianne!

Psykedeelit eivät paranteet addiktiota

Jo 60-luvulla Anonyymit alkoholistit -järjestön perustaja Bill Wilson vakuuttui siitä, että LSD voisi auttaa alkoholismista parantumiseen. Nyt Suomessakin ollaan aloittamassa tutkimusta psilosybiinin käytöstä alkoholiriippuvuuteen. Addiktiot ovat kuitenkin monitahoinen ilmiö ja polut raitistumiseen yksilöllisiä. Saamissamme vastauksissa ilmeni se, mitä monet sanovat psykedeeleistä: ne voivat auttaa näkemään, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät tee työtä puolestasi.

"Aluksi tuntui siltä, että LSD ratkaisee alkoholiongelmani. Heräsin ongelmaani ensimmäisellä LSD-tripillä ja vähensin merkittävästi juomista. Sittemmin ymmärsin, että LSD on vain työkalu, ja lopulta joudun itse ottamaan vastuun ongelmastani."

"Ne eivät auttaneet minun addiktiossa, päinvastoin. Opin, ettei addiktion hoidossa auta muu kuin rehellinen itsetutkiskelu ja olla käyttämättä mitään keskushermostoon vaikuttavia huumaavia päihteitä."

Vastauksia pahaan oloon

Psykedeeleistä etsitään vastausta mielenterveyden ongelmiin, mutta myös laajemmin itseymmärryksen ja merkityksen tunteen kasvuun. Jälleen syyt psyykkiselle oireilulle voivat olla moninaisia, ja vaikka psykedeelit auttaisivat näkemään asioita uudessa valossa, ne eivät muuta ympäristöä, jossa ihminen toimii. Ongelmat usein myös ovat hyvin kompleksisia, jolloin jokin uusi näkökulma voi auttaa hieman, mutta ei yksistään kuljeta koko matkaa.

"Olen käyttänyt psykedeelejä lähes 20 vuoden ajan ja saanut niistä irti paljon, mutta omalla kohdallani niiden tarjoama hyöty mt-haasteisiin on parhaimmillaankin mitattavissa vain viikoissa. Edellisen LSD-matkani aikana ymmärsin, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, että se pahan olon sekava möykky, joka on kohdallani diagnosoitu muun muassa masennukseksi ja ahdistukseksi, on täysin olosuhteistani johtuvaa. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet nuoruuden typerät päihdekokeilut sekä kannabiksen liikakäyttö aivan liian nuorena. Hapon aikaansaama aistihavaintotykitys sekä hermostollinen kiihtyminen sai minut tajuamaan, että juurikin vastaava kuormittumisen tila, joskin paljon lievempänä mutta käytännössä jatkuvana viimeisen 10 vuoden ajan on ajanut elimistöni finaaliin. Ymmärsin, etten pysty tekemään itselleni merkityksellisiä asioita kotikaupunkini ympäristössä. Vaikka haluaisinkin muuttaa rauhallisempaan ympäristöön, tämä ei ole vielä vuosiin taloudellisesti mahdollista. Toisaalta tapani elää tuntuu sen kuormittavuudestakin huolimatta hyvältä, mutta elimistöni on eri mieltä. Oloni on varsin voimaton näiden ymmärrysten valossa. Yhteiskunta on rakenteellisesti sellainen, että se saa minut voimaan huonosti. Ei tee oikein mieli raottaa verhoa ja tulla asiasta vieläkin tietoisemmaksi."

"Ei löytynyt elämän tarkoitusta tai suuntaa elämälle, eikä myöskään jaksamista arjessa."

LSD aiheuttikin pitkäkestoista ahdistusta

Psykedeelien käytössä korostetaan usein mielentilan ja ympäristön (set & setting) tärkeyttä kokemuksen onnistumisessa. Kuitenkin on tavanomaista, että mahdollisuus käyttää psykedeelejä tarjoutuu vieraassa ympäristössä ja mielentilaan vaikuttavat monet arvaamattomat elementit, kuten tuntemattomat ihmiset. Jos muuntuneeseen mielentilaan on vaikea ottaa etäisyyttä, pelkotiloihin saattaa imeytyä sisään. Tällöin se, minkä piti olla hauskaa ja mielenkiintoista, saattaa muuttua vastakohdakseen.

"Osallistuin kutsuttuna LSD-bileisiin, jossa oli iso joukko minulle tuntemattomia ihmisiä. Metsässä voin hyvin, leikin itsekseni. Loppuillasta sekoitin muitakin psykedeelejä.  Se olisi ehkä kannattanut jättää tekemättä. Aloin vaipua harhakuvitelmiin muista ihmisistä. Väärinymmärryksiä, harhaa, ikäviä tulkintoja, skitsofrenisia oireita. Kuvittelin olevani niin vääränlainen, minulta odotettiin paljon, pitäisi olla jotain, tehdä jotain... Loputtoman ahdistavaa, ja surullista. Rikki repivää. Valtava kaipuu yhteyteen. 

Tapahtuma jätti minuun suuren haavan ja kammon ihmisiin. Olin muutenkin hieman introvertti, itsekseni viihtyvä, sanojani varova. Tämä kokemus veti minut täysin kuoreeni muutamaksi vuodeksi. Pelkäsin uusia ihmisiä eri tavalla kuin ennen.  Lopulta päätin, etten tahdo elää ihmisten kohtaamisahdistuksen kanssa. Aloin pienin askelin harjoittelemaan avaamaan suuni, kertomaan tuntemuksiani ja ajatuksiani. Puskemaan kohtaamisiin vaikken halunnut, mutta tiesin että niin opin. 

Ja nyt noin 3 vuotta bileistä, olen onnellisen leppoinen ihmisten kanssa. Jossain vaiheessa vain huomasin, ettei ahdistusta enää ole. Olen eheämpi sosiaalisuuteni kanssa kuin koskaan ennen.  En syytä LSD-bileitä, vaikka se laittoi sosiaalisiuteni solmulle hyvin pitkäksi aikaa. Löysin myös anteeksiannon ihmeen ja sysäyksen itseni kehittämiseen sosiaalisesti terveemmäksi ihmiseksi."

Tieteellisten oivallusten sijaan henkistä avautumista

Psykedeeleihin liitetään toisinaan sanonta “et aina saa mitä haluat, mutta saat mitä tarvitset”. Sanonta on yksinkertaistus, mutta kuvastaa sitä, miten ajatus voi lähteä aukeamaan ennakoimattomiin suuntiin. Erään vastaajan kohdalla psykedeelien käyttö johti odottamattomiin maailmankuvallisiin muutoksiin. 

"Kun ensimmäistä kertaa kokeilin psykedeelejä, toiveenani oli saada jotain tieteellisiä oivalluksia. Olin nimittäin lukenut mm. fyysikko Richard Feynmanin, DNA:n rakenteen löytäjän Francis Crickin ja PCR-tekniikan kehittäjän Kary Mullisin LSD-kokemuksista. Sen sijaan maailmankuvani onkin muuttunut psykedeelien myötä henkisemmäksi ja avoimemmaksi jumalan tai jonkin korkeamman tietoisuuden olemassaololle. Maailmankuvani on edelleen pääasiassa tieteellinen, mutta siihen on tullut enemmän myös henkisiä ulottuvuuksia."

Yllätyslahjoja joulupukin lahjalistan tilalle

Psykedeeleistä puhutaan toisinaan työkaluina. Tätä näkökulmaa on kritisoitu siitä, että psykedeelit eivät välttämättä tottele jotain tiettyä tarkoitusta, jonka haluaisimme niille antaa, vaan ne voivat toimia yllätyksellisesti ja herättävät tyypillisesti tunteita ja mielikuvia ennalta-arvaamattomasti. Kulttuureissa, joissa psykedeelien käytöllä on pitkät perinteet, psykedeelien käyttö saatetaan hahmottaa suhteena johonkin toiseuteen, kuten kasveissa tai sienissä asuvaan henkeen. Suhde-näkökulma voikin auttaa ottamaan avoimemman ja vastaanottavamman näkökulman psykedeelikokemukseen. Uteliaisuus siihen, mitä psykedeelimaailmalla on annettavanaan voi auttaa löytämään jotain arvokasta, jota ennalta ei olisi osannut etsiä tai pyytää.

"Minulla oli aikoinaan kohtuuttomat odotukset psykedeelejä kohtaan. Lahjatoivelistani psykedeeleille oli pidempi kuin lapsena joulupukille. Toivoin että niiden avulla minusta tulisi sosiaalinen, itsevarma, motivoitunut, pitkäpinnainen ja iloinen ihminen, jonka jotakuinkin kaikki traumat ja kipupisteet olisi käsitelty ja sitten tarpeettomina tuhottu. Tämä olisi kai osittain vaatinut, että luonteeni muuttuisi toiseksi; että en olisi enää lainkaan sama ihminen. Lisäksi, ennen kuin minulla oli psykedeeleistä riittävästi kokemusta, odotin niiden ratkaisevan taiteelliseen luomiseen ja työhön liittyviä ongelmiani, niin että mestariteos syntyisi tuosta vain. Ja että saisin varmuuden siitä, mitä elämäni milläkin saralla haluan tavoitella, minne olen matkalla ja miten sinne pääsen.

Psykedeelit ovat kyllä sittemmin auttaneet minua, mutta varsin ennustamattomilla tavoilla. Saamani lahjat ovat olleet enemmänkin yllätyksiä kuin mittatilaustyötä. Jotkut pysyvää muutosta lupailleet elämykset ja oivallukset ovat osoittautuneet lyhytikäisiksi tai liian työläiksi toteuttaa. Eivätkä läheskään kaikki lahjat ole olleet mieluisia, vaan monet myös raskaita ja rumia. Toisinaan saan vastausten sijasta lisäkysymyksiä. Nykyään en matkalle lähtiessä enää pahemmin asettele itselleni erityisiä tavoitteita. Korkeintaan pohdin etukäteen, mitä teemoja toivon voivani tarkastella. Otan nöyrin mielin vastaan kaiken mitä saan tai en."

Psykedeelit eivät ratkaisseet asioita puolestani

Viimeiseksi, eräs tärkeimpiä oppeja, joita psykedeelien terapeuttisesta käytöstä voi saada on, ettei vastausta kannata loputtomiin etsiä vain psykedeelimaailmasta. Psykedeelit nostatattavat mielikuvia ja illuusioita, jotka voivat tuottaa merkityksen kokemuksia, joihin voi myös hukkua. Joskus rakentavinta psykedeelistä sivistystä onkin se, että huomio terävöityy psykedeelimaailman sijasta arkitodellisuuteen ja sitä koskeviin vaikutusmahdollisuuksiin.

"Psykedeelit ovat antaneet minulle useita näkökulmia asioihin ja viitanneet oman elämäni ongelmakohtiin, mutta lopulta nuo asiat eivät ole ratkenneet itsestään: Niille pitää tehdä itse jotain asian ratkaisemiseksi. En tuntenut ykseyttä universumin kanssa, en kokenut valaistumista, ja muutenkin kaikki näkemäni ja tuntemani oli paljon lievempää kuin mitä etukäteen oli annettu ymmärtää. Ystäväni kommentoi tähän, että ehkä olin jo valmiiksi valaistunut. Näin maapallon, luonnon ja eläinten ystävänä ja puolestapuhujana voinen tuon uskoakin. "

Kiitokset osallistumisestanne! Palataan asiaan taas vuoden viimeisen psykedeelikysymyksen äärellä!

- = ✱ = -

Jäsenmaksut auttavat meitä edistämään psykedeelien viisaampaa käsittelyä. Voit tukea työtämme maksamalla vuoden 2022 jäsenmaksun. Lisätietoa jäsenyydestä täällä.

Voit myös liittyä sähköpostilistallemme ja Telegram-tiedotuskanavallemme, joilla tiedotamme tapahtumistamme, julkaisuistamme ja muusta toiminnastamme.