Miten olet integroinut psykedeeli­kokemuksiasi: Vastauksia lokakuun psykedeeli­kysymykseen

Eräs vuoden 2022 projekteistamme on “Psykedeelikysymys”, jossa keräämme ja julkaisemme kuukausittain lukijoidemme vastauksia erilaisiin psykedeeliaiheisiin kysymyksiin. Voit lukea lisää projektista tästä.

Kysyimme lokakuussa: Miten olet integroinut psykedeelikokemuksiasi?

On tavanomaista, että psykedeelit nostattavat voimakkaita ja erikoisia ajatuksia ja kokemuksia. Uudet kokemukset voivat poiketa niin voimakkaasti arkitodellisuudesta, ettei niiden käsittelyyn ole ennestään työkaluja. Siinä missä juuri tämä yllätyksellisyys tekee psykedeelikokemuksista kiehtovia ja voi aukaista lukkiutuneita käsityksiä, voi se myös aiheuttaa syvää hämmennystä ja vieraantumisen tunnetta tavallisesta arkielämästä. Sitä mitä tapahtuu, jos psykedeelejä ottaa enemmän tai useammin kuin mihin oma mieli taipuu, käsittelimme syyskuun psykedeelikysymyksessä. Lokakuun kysymyksen tarkoituksena taas oli kartoittaa tapoja, joilla kokemukset saisi asettumaan ehyeksi osaksi elämän kokonaisuutta.

Sana integriteetti tarkoittaa eheyttä ja yhtenäisyyttä. Vastakohtia sille ovat hajanaisuus ja irrallisuus. Luova käännös integraatiolle suomeksi voisi olla yhteenkurominen. Jos elämässä tapahtuu asioita, joita ei kykene käsittelemään ja nivomaan osaksi omaa tarinaansa ja maailmankatsomustaan, se voi alkaa nakertaa minuuden eheyttä ja mielenterveyttä. Psyykkisen eheyden ja hyvinvoinnin kannalta oleellista on, että tätä rakoa vanhan ja uuden tai tutun ja vieraan välillä kykenee kuromaan umpeen.

Psykedeelien uuden tulemisen myötä psykedeelien vastuullisesta käytöstä puhutaan yhä enemmän. Kuukauden kysymysten vastausten perusteella voisi sanoa, että integraatio on tänä päivänä jo osa psykonautin perussanastoa. Vastauksissa integraatiota lähestyttiin kiitettävän laveasti, ja esiin tuotiin sekä hyvin käytännöllisiä toimintatapoja psykedeelikokemusten liittämiseksi laajempaan elämänkokonaisuuteen että myös yleisluontoisempia näkökohtia siihen, miten kokemukset elämisen kautta nivoutuvat osaksi elettyä todellisuutta. Jossakin vastauksessa esitettiin myös kritiikkiä liian jäykästi ja menetelmällisesti käsitettyä integraatiota kohtaan.

Vastauksia on pilkottu ja ryhmitelty aihepiireittäin. Virkkeitä on lyhennetty ja sanamuotoja muokattu tekstin sujuvoittamiseksi.

Mitä integraatio on?

Ensimmäinen iso teema, jota vastauksissa käsiteltiin oli se, mitä integraation ylipäätään hahmotetaan olevan, mitä se vaatii ja kauanko se kestää. Eräs ajatus oli, että integraation voi nähdä laajasti osana pitkäkestoista ihmisenä kasvamista. Toisaalta voimakkaat kokemukset voivat olla sellaisia, että niiden ääreen on tarpeellista pysähtyä ja pohdiskella niitä ennen uusien kokemusten etsimistä.

"Psykedeelikokemukset jättävät luita pureskeltaviksi pitkäksi aikaa. Isoimpia kokemuksiani integroin vielä useamman vuoden jälkeen, ja vasta pitkäjänteisen työn avulla olen ymmärtänyt, mistä niissä on ollut kyse. Siksi koen tärkeänä psykedeelien käytön rinnalla olevan jatkuvan tietoisen itsensä työstämisen erilaisin menetelmin, sekä suhteet ihmisiin, joiden kanssa jutella oivalluksista, kokemuksista ja prosesseista."

"Koen integraation tärkeäksi, ja samaan aikaan minulla ei ole tiettyä tapaa tai prosessia. Pidän kuitenkin tietoisesti taukoa trippien välillä, koska koen että integraatio on hidasta ja osa siitä tapahtuu tiedostamatta ajan kanssa."

"Psykedeeliset kokemukset ovat yksilöllisiä. Jotkut ovat kevyitä, täynnä iloa ja joissain riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Koen, että integraatio on erityisen tärkeää ensi kertaa psykedeelien kanssa kohtaavalle. Alussa ehkä käytinkin tähän tietoisesti enemmän aikaa."

Integraatio tapahtuu omalla ajallaan

Eräs näkökulma integraatioon oli, että kaikkea koettua ei kuulukaan integroida, tai että integraatiota ei tule ajatella menetelmänä, jonka läpi kokemus on pakko puristaa. Näin ajatellen jotkut asiat saavatkin jäädä irrallisiksi, ja se mikä on oleellista, asettuu paikoilleen ajan kanssa.

"Kaikkia kokemuksia ei ole tarpeen erityisemmin integroida. Psykedeelit ovat saaneet kokemaan unenomaisia näkyjä ja voimakkaita mielikuvia ja näkisin, että näihin voi suhtautua yhtä neutraalisti kuin tavanomaisiin uniin."

"En ole kokenut tarvetta integraatiotyöskentelylle, sillä kaikki vastaukset ovat tulleet ilman sen syvempää jälkikäsittelyä. Teen matkani yksin, ja joskus uudet ajatukset ovat niin selkeitä, ettei niitä voi olla ymmärtämättä. Toisinaan taas mieli toimii kuten loppukokeisiin valmistautuessa. Muutamaa päivää ennen ei tule mitään uusia oivalluksia, vaan kaikki tarvittava tieto vain tulee tietoisuuteen. Minun tulee luottaa prosessiin. Silloin kaikki menee hyvin. Analysoimalla turhaan voin järkeillä oivallukset joksikin muuksi kuin mitä ne alunpitäen olivat. "

"Merkittävät oivallukset ja ajatukset jäävät usein pyörimään päähän matkan jälkeisiksi päiviksi, jolloin yritän olla päättämättä itse, mitä näillä ajatuksilla ajetaan takaa. Annan niiden muotoutua itsekseen. Jos niissä on jotain omaan elämään sovellettavissa olevaa sisältöä, se käy yleensä ilmi ilman sen suurempaa pakottamista. Tärkeä oivallus saattaa tulla vielä kuukausia myöhemmin. Kun nämä ajatukset on prosessoitu ensimmäisen kerran, huomaan niiden usein ilmaantuvan myöhemminkin."

"Jokaista matkaa on tarpeetonta ajatella jonkinlaisena harjoituksena, josta on jäätävä käteen jotain konkreettista hyötyä. Ennen pitkää tällaisesta seuraa joko pettymys tai itselleen valehtelua. On valheellista, jos jokaisesta kokemuksesta pitää väkisin löytää jokin tiedonjyvä, jotta saisi taas rastin ruutuun. Matka itsessään on usein todella voimakas ja puhdistava kokemus, vaikka sen muotoileminen sanoiksi jälkeenpäin olisi lähes mahdotonta. Parantunut elämänlaatu itsessään viittaa siihen, että psykedeeliset oivallukset ovat siirtyneet arkielämään ja omiin ajatusmalleihin. "

Ajan pyhittäminen integraatiota varten

Siinä missä jotkut vastaajat korostivat enemmän integraation luonnetta jatkuvana prosessina, toisille vastaajista tuntui luontevalta ottaa tripin jälkeen aikaa sen jälkikaikujen kuuntelemiseen.

"Seuraavana päivänä ja tosi tarkkaan teen sen kokemuksen integroimisen, koska haluan päästä omiin lukkoihini kiinni. Joka kerta matka avaa jotain uutta, tuntemuksia ja muistoja pieninä väläyksinä. Tripin aikana käyn läpi tuskaisimman hetken, se auttaa purkamaan kaiken ulos sisältä. Seuraavana päivänä on muistojen aika, oon yksin hiljaisuudessa."

"Palaan tietoisesti tripin muistoihin, samaan musiikkiin, hyvään oloon ja kirjoituksiini aina silloin tällöin uudelleen. Vahvistan myös hyvää itsessäni ja uusia hermoratoja muistuttamalla itseäni ennen nukkumaanmenoa päivän onnistumisista, hyvistä kokemuksista. Varsinkin heti matkan jälkeen. Näin olen päässyt traumoistani eteenpäin."

"Oivallusten meditointi ja niiden käytännön toteutus on tärkeää. Koen, että matkan jälkeen on noin kahden viikon aikaikkuna, jolloin aktiivisella toiminnalla ja tietoisilla valinnoilla voi uudelleenohjelmoida aivojaan toivottuun asentoon."

Sanat siltana todellisuuksien välissä

Monissa vastauksissa siltaa psykedeelikokemuksen ja arjen välille rakennettiin luomalla, erään vastaajan sanoin, ankkureita arkitodellisuuden ja psykedeelitodellisuuden välille. Sanat ja muistiinpanot olivat useasti mainittu väline tähän.

"Omien psykedeelikokemusteni integroinnissa tärkeintä on ollut niiden sanoittaminen itselleni ja jakaminen muille. Kirjoitan jokaisesta käyttökerrastani muistiinpanoja, jotka auttavat palaamaan kokemuksiin jälkikäteen ja tunnistamaan pidemmällä aikavälillä toistuvia teemoja ja malleja."

"Mun sitteri on kirjoittanut muistiinpanoja matkan aikana. Ihan vain esimerkiksi yksittäisiä sanoja, joita olen lausunut. Tripin jälkeen nämä yksittäiset sanatkin muistuttavat matkan tapahtumista. Ollaan suullisesti käyty niitä läpi jälkeenpäin: 'Mitäs tämä sana sulle tarkoittikaan. Mitä tapahtui? Mitä koit?' Sen jälkeen olen vielä muistijäljen vahvistamiseksi kirjoittanut koko matkan tarinamuotoon muistiinpanojen pohjalta. "

"Joistain reissuista olen tuonut lauseen tai opitun asian tai hetken ja muistuttanut itseäni siitä."

Eräs vastaaja näki, että kieli voi toimia paitsi kokemusten ja muistijäljen säilyttäjänä, myös itsessään psykedeelisenä työkaluna.

"Minulle kaikkein tärkein psykedeelisen integraation kanava on hyperkielellinen ilmaisu eli assosiatiivinen sanataide, eli toisin sanoen runous. Kirjoitan päiväkirjaa ahkerasti viikottain, ja myös pidän vihkoa ja kyniä aina lähelläni tripin aikana raportoidakseni kokemuksiani ja säilyttääkseni oivalluksiani ja kielikuviani. Jos psykedelia ymmärretään kirjaimellisesti "mielen ilmenemiseksi" ja jos ihmiskieliämme voi pitää todellisuuksia luovana ja hahmottavana matriisina, koodistona tai metailmaisuna (tai loitsuina!), edes häivähdysten saaminen kielellisesti talteen psykedeelisistä transsitiloista voi olla käänteentekevää, sillä näin trippaaja luo itselleen metafyysisen ankkurihetken tai muistutuksen, jota aprikoida tai taiteilla myöhemmin."

Sanat voivat myös liittyä siihen, miten psykedeelinen kokemus integroituu taiteelliseksi ilmaisuksi. Taide ja luovuus voivat ylittää ne rajat, joita kokemuksen läpikäynti vain analyyttisesti asettaa.

"Käytän monia keinoja integroidakseni mullistavia tietoisuuteni laajentumia; niihin kuuluu mm. meditaatio, kuvataiteen tekeminen ja katseleminen, mantrat ja chantit ja laulaminen, musiikin kuunteleminen ja soittaminen, ihailemieni ajattelijoiden ajatusten kuunteleminen tai lukeminen, keskustelut ystävieni kanssa sekä luonnossa oleskelu."

"Olen työstänyt kokemuksiani luovassa työssä, säveltänyt lauluja, kirjoittanut. Usein kokemukset tihkuvat uniin ja jatkan integraatiota unissani."

Integraatio sosiaalisena prosessina

Ilahduttavasti vastauksissa tuli esiin myös integraation näkeminen sosiaalisena – ei vain yksityisenä – prosessina.

"Käytän psykedeelejä lähes aina yhdessä kumppanini kanssa ja jälkeenpäin jaamme kokemuksistamme toisillemme ja keskustelemme niistä. Lisäksi olemme olleet osana ryhmiä, joissa olemme kukin tahoillamme käyttäneet psykedeelejä samaan aikaan, kokoontuneet settien jälkeen yhteen online-tapaamisiin, jakaneet kokemuksistamme ja saaneet tarvittaessa tukea ammattimaiselta fasilitaattorilta. Ryhmiin on kuulunut myös viikoittaisia tapaamisia, jotka ovat olleet tärkeä tuki psykedeelikokemusten käynnistämissä prosesseissa."

"Olen ollut järjestetyissä integraatiopiireissä. Osa näistä on ollut toimivia, osa ei. Riippuu hyvin paljon fasilitoijan ammattitaidosta. Minulla on ollut ystävien kanssa myös oma keskusteluryhmä erään matkan jälkeen jossa purkaa ja jakaa yhdessä kaikkea mitä kokemus herätti. Luotettujen ystävien kanssa asioista puhuminen on yksi hyvä tapa."

"Myös terapiassa sekä ystävien ja puolison kanssa olen integroinut matkojeni oivalluksia! Mitä enemmän niistä puhuu aihetta ymmärtävien ihmisten kanssa, sitä enemmän oivallukseni juurtuvat minuun."

Rituaaliset menetelmät

Arkisempien käsittelytapojen lisäksi vastauksissa tuli esiin jonkin verran myös menetelmiä, joita voisi kutsua hengellisiksi, tai katsantotavasta riippuen myös esoteerisiksi tai maagisiksi. Tällaisissa menetelmissä yhteyttä koettuihin asioihin rakennetaan tavanomaisen järkiperäisen käsittelyn sijaan symboleiden ja rituaalien kautta. Tässä, kuten taiteellisissa menetelmissä, voi nähdä vahvuutena juuri tavanomaisen järjen yli kurottautumisen, mikä sopii hyvin siihen, miten psykedeelikokemukset usein ylittävät tavanaomaisen rationaalisen rajat.

"Suhteen kehittäminen kielen voimaan ja luovuuteen auttaa kohtaamaan psykedeelisiä opetuksia ja haasteita, arkielämäämme, ja jopa uniamme. Yksi hyvä sana jokaisen psykonautin sanavarastossa on sanskritinkielinen pyhä tavu "OM" tai "AUM". Sen sanotaan sisältävän ja synnyttävän aivan kaiken."

"Intention vahvistamiseen auttaa amuletti (kivi tms.), joka on muistuttamassa matkalla siitä, miksi siellä ollaan. Amuletti kulkee matkan jälkeen taskussa tai kaulalla pitäen yhteyttä oivalluksiin yllä."

"Rituaalit, kuten rukoukset, tuovat tarkoitusperää matkaan. Vanhan kuolema ja uuden syntymä ovat hyviä teemoja trippailuasetelmaa (set & setting) mietittäessä. Matka pitää myös päättää, eikä vain jäädä odottamaan unta. Kunnon ateria ja hyvä peseytyminen auttaa näissä paljon. Ruoankin voi valita symbolisesti ajateltuna."

Oleellisen suodattaminen

Vastauksissa tuli myös esiin se, että kaikesta matkoilla koetusta tuskin on mahdollista tai edes mielekästä yrittää pitää kiinni. Silloin onkin hyödyllistä miettiä, mikä olisi sellaista arvokasta, jota matkalta haluaisi tuoda mukanaan. Joskus oivallukset saattavat olla hyvin käytännöllisiä, tosielämän asioita, jotka vain odottavat toimeenpanoa.

"Integrointi voi olla ja onkin vaikeaa, kun oivallusta tulee ylitsevuotavasti. Siksi on hyvä olla intentio (kysymys, toive) ja olla kiitollinen, jos edes yhden oivalluksen saa pidettyä mukanaan, ja sitten vaalia sitä oivallusta ja antaa sen tehdä tehtävänsä."

"Integroinnissa on auttanut psykedeelikokemuksiin suhtautuminen tutkivalla otteella. Jokaisessa kokemuksessa on paljon totuutta, mutta myös paljon ylimääräistä tarinaa. Muiden kanssa jakaminen ja keskusteleminen sekä kirjaamieni ajatusten uudelleentarkastelu on auttanut tunnistamaan, mitä asioita kokemuksistani voin integroida osaksi omaa todellisuuttani, mitkä ovat muiden kanssa jaettua todellisuutta, ja mistä puolestaan täytyy päästää irti. Jos jokin asia nousee useita kertoja esille omissa ja/tai muiden kokemuksissa, sillä on merkitystä ja relevanssia paljon enemmän kuin kertaluontoisilla ajatuksilla."

"Psykedeelien akuutin vaikutuksen aikana olen kokenut voimakkaasti sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Positiiviset kokemukset olisi houkutus nähdä jollain tavalla todellisempana kuin negatiiviset. Realismia kuitenkin on, että positiivisetkin kokemukset ovat luultavasti yhtä lailla mielen tuotosta. Kokemusten integroinnissa on ollut hyötyä ajatella, että myös arkikokemuksiin ja arkisiin ajatuksiin ja tuntemuksiin voi suhtautua kriittisesti. Esimerkiksi jännittävissä tilanteissa ajatukset ja tunteet ovat vain subjektiivisia eivätkä objektiivinen totuus, aivan kuten psykedeelien aikaansaamat kokemukset."

Mitä psykedeeleistä on jäänyt käteen?

Viimeinen tässä käsiteltävä teema vastauksissa oli psykedeelien vaikutukset omaan elämään, eli mitä tosiasiassa matkoista oli tarttunut mukaan – siis integroitunut osaksi laajempaa elämän todellisuutta.

"Olen psilosybiinin avulla toipunut vakavista masennusoireista. Analyyttiset tripit ovat näyttäneet, että oma ajattelu rakentaa maailmasta sellaisen, millaisena sen itse kokee. Ajatteluaan voi tästä näkökulmasta muokata radikaalistikin ja uusi perspektiivi herättää uudelleen uteliaisuuden maailmaa kohtaan. Toisaalta olen myös huomannut muuttuvani nihilistisemmäksi. En näe mitään erityisen merkityksellistä maailmassa, jonka aistini ja aivoitukseni tuottavat. Koen olevani kalvon takana, jonka läpi olen nähnyt, mutta jonka taakse ei ole tällaisella tietoisuudella asiaa. Näin ollen voin antaa sekä risuja että ruusuja psykedeelikokemuksista."

"Verrattain pienen psilosybiiniannoksen tuomassa kokemuksessa koin olevani maapallon ja äärettömyyden reunalla. Tuo äärettömyys oli vapauttava paikka / alue / tunne ja muistan sen edelleen elävästi. Arjen meditaatiossani se yhdistyy tyhjyyden – ei minkään – helpottavaan kokemiseen, siihen, missä itse jää taka-alalle."

"Jos koen jonkun ravisuttavan kokemuksen tai ahaa-elämyksen, otan sen käytäntöön. Hyvänä esimerkkinä: siirryin kunnon lihansyöjästä vegaaniksi yhden yön aikana, lopetin vähäisenkin alkoholinkäytön ja rupesin menemään maate klo 21."

Yhteenvetoa

Kaiken kaikkiaan psykedeelikokemukset ja arkikokemukset voi nähdä saman inhimillisen kokemuskentän jatkumona. Vaikka osassa vastauksissa ajatuksena oli, ettei erityistä integraatiotyöskentelyä välttämättä tarvita, toivottavana lopputuloksena kaikissa vastauksissa kuitenkin oli, että psykedeelikokemukset asettuvat jonkinlaiseen harmoniseen suhteeseen muun koetun todellisuuden kanssa. Ajatus siitä, että psykedeelit tarjoaisivat helpon tavan paeta todellisuutta jonkinlaisiin miellyttäviin harhakuvitelmiin, on naiivi. Psykedeelikokemukset nostavat helposti esiin juuri sitä aineista omasta mielestä, jota ei haluaisi katsoa. Ja juuri tämä on yksi tapa, jolla psykedeelit voivat auttaa vaalimaan eheämpää mieltä. Toisaalta, jos itsestään ja oman mielensä hyvinvoinnista ei pidä huolta, vastausten etsiminen uudestaan ja uudestaan psykedeelikokemuksista voi myös pirstoa enemmän kuin eheyttää.

Mitä tavanomaisempaa psykedeelien käytöstä tulee yhteiskunnassa, sitä helpommaksi niihin liittyvien erikoisten ja vaikeiden tuntemusten jakaminen muuttuu. Kokemusten integroiminen sosiaalisesti helpottuu, kun niihin liittyvä stigma vähenee. Kun on mahdollisuus kohdata ihmisiä, jotka yhtä lailla ovat kokeneet epätavanomaisia ja erikoisia asioita, sellaiset normalisoituvat ja niihin liittyvät ahdistuksen ja pelon tunteet helpottavat. Näin marraskuun pimeyden keskellä lienee hyödyksi muistutus siitä, että kaiken kaikkiaan yhteyden vaaliminen toisiin ihmisiin on mielenterveyden ja kaiken hyvinvoinnin kannalta erittäin integratiivista toimintaa.

Kiitos paljon teille vastauksistanne ja panoksestanne sivistyneemmän ja avoimemman psykedeelikulttuurin puolesta!

Psykedeelikysymys jatkuu marraskuun kysymyksen parissa. Siitä lisätietoa tästä.

 - = ✱ = -

Jäsenmaksut auttavat meitä edistämään psykedeelien viisaampaa käsittelyä. Voit tukea työtämme maksamalla vuoden 2022 jäsenmaksun. Lisätietoa jäsenyydestä täällä.

Voit myös liittyä sähköpostilistallemme ja Telegram-tiedotuskanavallemme, joilla tiedotamme tapahtumistamme, julkaisuistamme ja muusta toiminnastamme.