“Jos tän maailman niinistöt, putinit ja zuckerbergit vaan jois huascaa niin meiän suurimmat ongelmat ratkeais parissa viikossa!” 

Kun psykedeelit toimivat toivotulla tavalla, on helppo vakuuttua niiden suunnattomasta ihmelääkepotentiaalista, josta kaikkien ihmisten kaikissa maailman kolkissa tulisi saada osansa. Psykedeelien vaikutuksen alaisena on toden totta mahdollista kokea äärimmäisen voimakkaita kauneuden, anteeksiannon ja elämän tärkeysjärjestysten mullistumisen kokemuksia, joiden myötä monet kuvaavat elämänsä astuneen aivan uudenlaiselle uralle. Tällaisessa autuaassa kokemuksessa marinoituneen ihmisolennon saattaa tehdä mieli lähteä harjoittamaan kirkassilmäistä saarnaustyötä, jonka tarkoituksena on ilmoittaa suuri ilo kaikille kansoille.

Matkassa on kuitenkin muttia. Ensinnäkään kaikki psykedeelikokemukset eivät ole kuvatun kaltaisia. Toisekseen, kaikki ihmiset eivät reagoi psykedeeleihin näin vaikka käyttäisivät niitä kuinka monta kertaa. Kolmanneksi, vaikka näillä tropeilla todella on potentiaalia katalysoida myönteisiä elämänmuutoksia, höykyttävinkään psykedeelikokemus ei takaa pysyvää muutosta. Kokemusten intensiivisyys vain helposti luo vaikutelman muutoksesta, josta ei ole paluuta vanhaan. Pohjaan tätä koskevat näkemykseni niin omakohtaisiin kokemuksiini, havaintoihini kuin tutkimuskirjallisuuteenkin.

Yleisesti tunnetut viisaudet psykedeelien käytön puitteiden suuresta merkityksestä käytön lopputuloksessa eivät viittaa vain psykedeelien välittömiin vaikutuksiin vaan myös muun muassa siihen, millaisten tarinoiden ja tekniikoiden kautta psykedeelikokemuksia ja niiden tuottamia muutosimpulsseja jäsennetään ja toteutetaan, sekä siihen, minkälaisia yksilöllisiä ja sosiaalisia voimavaroja kestävien muutosten vakiinnuttamiseen löytyy.

Brittien Imperial College -tutkimusyliopiston masennustutkimuksissa työskennelleen psykologi Rosalind Wattsin mukaan monet psilosybiinisessioista apua saaneet ovat kuvannut masennuksensa palanneen tutkimusten jälkeisenä aikana. Tutkijat ovat puhuneet myös “Pollan-efektistä”: kirjailija Michael Pollanin psykedeelejä myönteisessä valossa kartoittavan Tuntematon mieli -teoksen lukeneet tai yleiselle psykedeeli-innostukselle muuten altistuneet saattavat hakeutua psykedeelitutkimusten koehenkilöiksi aivan liian suurin odotuksin.

Psykedeeleillä on uskoakseni paljon potentiaalia avartaa ajattelua, toimia parantamisen ja parantumisen apuvälineinä, ja auttaa hahmottamaan aivo–keho–mieli-järjestelmän toimintaa. Samanaikaisesti kuitenkin katson, ettei psykedeelien ympärille muodostunut valtava hype erityisesti helpota niiden rakentavaa käsittelyä. Psykedeelihypeen liittyy paljon hyväntahtoisia toiveita, mutta myös naiivia toiveajattelua, opportunismia sekä sokeaa rahan- ja vallanhimoa hurjassa nosteessa olevan ilmiön siivittämänä.

Kesäkuun kuukausilainauksemme toteaa hypen halventavan kohdettaan. Siinä määrin kuin psykedeeleillä on maailmalle annettavaa, niiden myönteiset hedelmät ovat epäilemättä kerättävissä ilman todellisuutta vääristäviä ylisanojakin.

Ei, maailma ei sillä pelastuis jos kaikki jois huascaa. Tarvitaan “vähän” jotain muutakin.

Henry Soinnunmaa

Kirjoittaja on psykedeeleistä ja niiden viisaamman käsittelyn haasteista kiinnostunut utelias podcastaaja, muusikko, sanallistaja, amatöörigeneralisti ja Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n puheenjohtaja.

- = ✱ = -

Lisätietoa teemoistamme teemasivultamme.

Kannatatko psykedeelien viisaampaa käsittelyä? Voit tukea yhdistyksemme toimintaa jäsenmaksulla.