Kesäkuun teema: Laajennuksia – Psykedeelien tuolla puolen

Mikä on kun ei selvin päin oleminen riitä?

Yksitilaisuuden harhalla (singlestate fallacy) tarkoitetaan ajatusta, jonka mukaan “tavanomainen valvetila” on ainoa arvokas tajunnantila. Kasvatuspsykologi Thomas B. Robertsin esittelemä monitilaisuuden teoria haastaa tämän oletuksen. Muut tajunnantilat saattavat tarjota tavanomaisesta poikkeavia näkökulmia ja esimerkiksi elämän merkityksellisyyden huomattavaa syvenemistä, joka ei rajaudu hetkelliseen huippukokemukseen, vaan kantaa myös arkielämään.

Psykedeelit tuottavat monille ensimmäisen kokemuksen tilasta, joka on hedelmällisellä tavalla “jotain aivan muuta”. Psykedeelikokemukset poikkeavat normaalista niin perustavanlaatuisesti, että ne miltei pakottavat pohtimaan muuntuneiden tajunnantilojen tarjoamia mahdollisuuksia. Ei ole ihme, että jotkut tahtovat psykedeelikokemuksensa jälkeen kritiikittömästi julistaa tryptamiinihyperavaruuksien avartavaa ilosanomaa kaikille kansoille – ilmaisivatpa nämä sitä koskevaa kiinnostusta tahi eivät.

Monitilaisuuden teoria näkee arkitajuntamme tärkeänä olemisen tilana, mutta muistuttaa samalla, että ihmisyyteen mahtuu muutakin. Roberts esittää filosofi William Jamesin ajattelusta ammentaen, että mikäli tarkoituksena on piirtää ihmismieltä laajasti kuvaavia kartastoja, tutkimus ei voi rajautua pelkkään arkitajuntaan.

“Psykoteknologialla” tarkoitetaan tekniikoita ja välineitä, jotka vaikuttavat kognitioon, havaintoihin ja muihin psykologisiin ja biologisiin prosesseihin. Kognitiotutkija John Vervaeke katsoo psykoteknologiden mahdollistavan erilaisten “kognitiivisten ohjelmistojen” ajamisen: samaan tapaan kuin tietokonetta voi erilaisilla ohjelmistoilla hyödyntää hyvin monenlaisilla tavoilla, myös ihmiskehon käyttömahdollisuudet ovat paljon tyypillisesti mieltämäämme moninaisempia. 

Psykedeelit ovat vain yksi monista psykoteknologioista, joihin voidaan lukea myös meditaatio, uni- ja hengitystekniikat, bio- ja neurofeedback-laitteet, jooga ja muut keholliset harjoitukset, rukoilu ja rummutus. Kaikki näistä voivat tuottaa perustavanlaatuisia kehomielen muutoksia. Tällaista muuntelua on epäilemättä harjoitettu tajunnan alkuhämäristä saakka, mihin viittaa muun muassa se, että monet eläimet hakeutuvat muuntuneisiin tajunnantiloihin erilaisia päihdeaineita hyödyntämällä.

Psykoteknologioista kiinnostuneen ei ole mitään erityistä syytä rajoittaa itseään vain psykedeeleihin. Ne voivat olla tehokkaita ja äimistyttäviä välineitä, mutteivät ole ainoa eivätkä myöskään kaikille tarpeellinen tie tajunnankirjon kartoittamiseen.

Psykedeelejä koskevan keskustelun avartamiseksi on olennaista pyrkiä ymmärtämään niiden vaikutuksia osana sitä laajempaa työkalujen kirjoa, jolla voidaan tukea ihmisen potentiaalin monipuolista toteutumista. Mitä tarvitaan ylisukupolvisesti kantavan ja kukoistavan ihmiskulttuurin rakentamiseen? Tämä on yksi aikamme keskeisistä kysymyksistä, jonka äärellä psykoteknologioiden tarpeellisuus käy selväksi.

Lisää näistä kesäkuun teemassamme “Laajennuksia: Psykedeelien tuolla puolen”.