Vaikka nauttisit McKennan sankarillisen sienisalaatin, on epätodennäköistä, että otsalohkoosi kasvaisi erikoisantenni vastaanottamaan mystistä enkelignosista Kuun takana leijuvalta avaruusasemalta. Pidän todennäköisempänä, että kyse on kemiallisten reaktioiden aikaansaamista tajunnantilan muutoksista ja niiden vaikutuksista tapaasi käsitellä ja luokitella tietoa. Kenties ne näyttäytyvät uusina yhteneväisyyksinä, ehkä asioiden uudelleen nimeämisenä ja sitoutumisena uudenlaisiin kielipeleihin?

Eräänä kesäpäivänä pellolla istuessaan vanha tuttumme Pekka Vasara varmistui siitä, että maailmankaikkeutta ohjaa tietoinen ylin prinsiippi kätevän todellisuuskalkyylin avulla, joka antaa kaikelle olemassaolevalle sen sisäisen loogisen rakenteen ja ulkoisen muodon. Tämä rakenne toistuu samana eri mittakaavoissa alkeellisista molekyylirakenteista puihin ja tähtiin asti. Vaikkei Pekka kyennyt selväsanaisesti selittämään, mitä ja miten oli oppinut, tällä kokemuksella oli hänen maailmankuvaansa ratkaiseva vaikutus. Jälkeenpäin moni uusi, opittu asia vaikutti olevan linjassa tämän oivalluksen kanssa, eikä tuota aivoissa olevaa vipua saanut enää käännettyä off-asentoon.

Tälle on mielestäni ainakin kaksi selitystä:

1. Pekka on onnistunut näkemään todellisuuden itsessään, eikä vain oman tulkintansa siitä.
2. Soikkelimetsän DMT-tonttujen kanssa vietetyn viisiminuuttisen ikuisuuden seurauksena Pekalle on syntynyt uudenlainen tapa jäsennellä kokemuksiaan ja tietoa. 

Australialainen filosofi Chris Letheby on kirjoittanut psykedeelisten tajunnantilojen episteemisestä viattomuudesta ja hyödyistä (epistemic innocence/benefits of psychedelic states).⁽¹⁾ Lethebyn keskeinen väittämä on, että psykedeelikokemuksista on mahdollista saada sellaisia episteemisiä hyötyjä, jotka olisivat muuten ihmisen ulottumattomissa. Sillä ei ole niinkään väliä, onko kokemus fysikalistisessa mielessä⁽²⁾ totta: tiedollisesti on se ja sama, kaappasivatko ruumittomat enkelit aivosi todella marsilaiseen mutapaljuun vai onko kyse vain aivojesi kemiallisesta harhasta.

Letheby erittelee mainitut tiedolliset hyödyt kolmeen luokkaan. Ensinnäkin, meillä voi olla tietoa jostakin. Tähän kategoriaan kuuluu vaikkapa se, että veden kiehumispiste on 100 celsiusastetta, että Sauli Niinistö on Suomen presidentti, että ensi viikolla on kissani syntymäpäivä.

Trippailija voi hyötyä tästä luokasta esimerkiksi siten, että omien ajattelu- ja toimintamallien luonteesta hoksataan jotain olennaista, tai oman erityisosaamisalan ongelmiin löytyy omaperäisiä ratkaisuja. Oli tarina DNA-ketjun löytymisestä happotripillä totta tai ei (ilmeisesti ei), se havainnollistanee sitä, miten tällaiset hyödyt saattavat ilmetä.

Tällaisella ymmärryksen hetkellä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia: moni psykonautti on raporteerannut kokemuksia, joissa “tajusi toimineensa aina jotenkin täysin väärällä tavalla.” Käyttäytymismalleja on mahdollista muuttaa, mikäli ne ensin tiedostaa.

Toinen tiedollinen luokka kuvaa, miten jokin asia tehdään. Letheby käyttää esimerkkinä psykedeelikokemuksessa navigointia. Kokemus voi kartuttaa taitoja, joiden avulla trippejä on mahdollista ohjata tiettyyn suuntaan. Näitä “taitoja” voivat olla vaikkapa kyky päästää irti ja avoimuus uusille kokemuksille – keskeisiä elementtejä myös mindfulness-tyyppisessä meditaatiossa. Luen tähän luokkaan myös ymmärryksen hengityksen vaikutuksista keholliseen tilaan ja itsensä hyväksymisen kokemukset.

Kolmas luokka on tuttuustieto. Tämä tarkoittaa sitä, mitä voit tietää vaikkapa Donald Trumpista. Voit kuluttaa läjäpäin Trumpia käsitteleviä videoita ja artikkeleita, mutta jos tutustut häneen henkilökohtaisesti, käsityksesi hänestä muuttuu oleellisesti. Lethebyn mukaan tästä laarista ammennettava hyöty on kahtalainen: Psykedeelikokemukset paljastavat tyypillisesti, että arkielämässä muodostuneet käsitykset kattavat itse asiassa melko suppean otannan ihmismielelle mahdollisten kokemusten kirjosta. Toinen hyöty on ihmisen jokapäiväisen minuuden paljastuminen ei-välttämättömäksi. Karkeasti tällä tarkoitetaan egokuolemaa tai vastaavaa kokemusta, jossa arkinen, ”pysyvä” minuus katoaa ja paljastuu mielen omaksi rakennelmaksi. Tripillä kokemus “minä”-persoonasta lakkaa: matkalainen on tietoinen siitä, että jotakin “on” olemassa, mutta se ei enää rajoitu “minä koen/minä näen/minä ajattelen”-kategorioihin.

Riippumatta tiedollisista tasoista, psykedeelikokemuksessa on kyse jostain aivan muusta kuin kuivakan tekstin lukemisesta. Jonkin asian tietäminen ei välttämättä vielä tarkoita sitä, että sen ymmärtää. 

Jos katsoisit vuoron perään World Trade Centerin romahtamista esittävää maalausta, valokuvaa ja tietokoneanimaatiota, nämä kaikki kuvaisivat samaa asiaa, mutta eri tavoin. Näitä voidaan Lethebyn mukaan nimittää erilaisiksi esillepanon moodeiksi (modes of presentation). Voimme katsoa kaikki romanttiset saippuasarjat, kuunnella kaikki maailman rakkauslaulut ja lukea kirjoista, miten rakastuminen vaikuttaa aivokemiaamme. Kuitenkin vasta rakastumisen kokemus antaa suoran kosketuksen siihen, mistä asiassa oikeastaan on kysymys. Vastaavasti on eri asia tokaista aamukahvin äärellä jotain ympäripyöreää hippiläppää, kuten “olemme kaikki yhtä universumin kanssa”, kuin saada omakohtainen kokemus tähtienvälisessä protomassassa kellumisesta.

Psykedeelikokemuksissa ja -tutkimuksissa tiedon ongelma on erikoislaatuinen. Se, mitä aivoissa tai inhimillisen tiedon piirissä tapahtuu – kliinisellä tasolla tai tutkimuskirjallisuudessa –, ei lopulta auta ymmärtämään kokemuksen tasoja, joiden kautta tieto jäsentyy. Ilman hyppyä kosmoksen uima-altaan syvään päähän, tiedon ja ymmärryksen raja-aitojen spekulointi jää nojatuolifilosofoinniksi. Tietoteoria pohtii tiedon luonnetta, mahdollisuutta ja oikeutuksia. Tiedon hankinta tai tiedollisten väittämien omakohtainen oikeuttaminen vaatii jalkojen kastelua.

Tommi J. Vehmas

Kirjoittaja on sosiaalinen erakko, teologian opiskelija, pedagogi ja kissaiskä, jonka mielestä siitä, mistä ei voi puhua, on kirjoitettava.

Viitteet:

(1) https://research-repository.uwa.edu.au/en/publications/the-varieties-of-psychedelic-epistemology

(2) Letheby käyttää artikkelissaan fysikalismia, materialismia ja naturalismia kuvaamaan näkökantaa, jossa mieli tai tajunta ei ole fyysisestä materiaalista erillään oleva ilmiö tai asia, vaan on palautettavissa lopunperin aina fyysisen materiaalin liikeeseen. Näin ollen Letheby hylkää kaikenlaisen dualismin, panpsykismin, metafyysiset teismin muodot sekä neutraalin monismin.