Huhtikuun teema: Ihmeellistä – lumous ja sen särkyminen

Ihminen on merkityksiä etsivä ja tuottava eläin, jonka tulkintoja yhteisön historia, tiedekäsitys ja uskomukset ohjaavat. Tämä liittyy tähän, tuo tuohon.Pyrimme luonnostamme tulkitsemaan havaintojamme ja maailman ilmiöitä. Kaikki asiat ovat selitettävissä, ja kulttuurimme ihanteena on se, että näin tulee myös tehdä. Tieteellisten menetelmien kehittyessä yhä useampi ilmiö voidaankin pilkkoa atomeiksi, oli kysymys sitten taivaankappaleiden koostumuksista tai ihmisen kyvystä tehdä valintoja.

Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta: selitysten karttuessa ympäröivästä maailmasta voi pahimmillaan tulla dogmaattinen ja kylmä. Ekstaattinen kokemus osoittautuu harvinaisuudeksi omnipotenttien kaavojen ja teorioiden maailmassa. Ihminen on ottanut puiston kauneimman linnun, leikannut sen auki, nimennyt jokaisen luun ja sulan, ja ommellut sen takaisin kasaan.Jälkeenpäin tämä ihmettelee, miksi lintu ei enää lennä.

Uskontososiologi Max Weberin mukaan modernisaation, teollisen tuotannon kehityksen ja tieteen erikoistumisen myötä ihmisyhteisöjen korkeimmat arvot ovat vetäytyneet yleisestä tilasta yksityiseen tilaan: joko elettyyn mystiikkaan tai yksittäisten ihmisten välisiin suhteisiin. Vaikkei Weber suoraan nimeäkään näitä perimmäisiä arvoja, hän ajattelee, että entisaikaan nämä arvot olivat yhteisöjä koossapitäviä voimia. Yhteisöt kävivät keskustelua elämän ja kuoleman merkityksen kaltaisista filosofisista kysymyksistä, jolloin näille arvoille tuli myös sosiaalinen merkitys. Nämä perimmäiset arvot antoivat ihmisille ymmärrystä niistä olosuhteista, joissa he elävät.

Arvojen vetäytyessä ihmisen kokemus maailmasta muuttuu atomistiseksi, ja hänen ymmärryksensä elämästä rajoittuu väkisinkin hänen vajaaseen tietoonsa maailmasta. Weber käytti esimerkkinä raitiovaunua: jos kyytiin hyppäävä matkustaja ei ole fyysikko, hänellä ei ole tietoa siitä, miten raitiovaunu alun perin lähti liikkeelle. Weberille lumouksen särkyminen oli ihmisiä toiseuttava, teollistumisen ja jatkuvan tiedon lisääntymisen tuottama oire. Hän kuitenkin näki taiteen ja ihmisten välisisten suhteiden herkkyydessä mahdollisuuden elvyttää näitä korkeimpia subliimeja arvoja yksityisellä tasolla.

Olemme herkästi rutinoituvia olentoja: liian kireä työtahti, ulkopuolelta omaksutut tavoitteet ja “menestyminen”, mitä se ikinä sitten onkaan, jäävät helposti ainoaksi tavaksi osallistua maailmaan. Merkityksellisyyttä voi löytää tekemällä elämässään tilaa lumoutumiselle. Kaipaammeko “oikeiden” vastausten sijaan oikeita kysymyksiä, jotka löydämme sillä hetkellä, kun taide, ajatus tai luontokokemus tarraa meistä kiinni tavalla, jonka kuvaaminen tekisi itse kokemukselle väkivaltaa? 

Kiinnostus esoteriaan, psykedeeleihin, meditaatioon ja muihin tajunnantiloihin vaikuttaviin tekniikoihin on kasvussa. Ne voivat yhtäältä tarjota meille uudenlaisia lähestymistapoja ympäröivään maailmaamme ja itseemme, ja toisaalta muistuttaa meitä siitä, miltä tuntuu olla jonkin täysin vieraan, toiseuden kokemuksen äärellä.

Huhtikuun teemana on “Ihmeellistä: Lumous ja sen särkyminen”.