Taideteos: Helene Schjerfbeck – Ennen konfirmaatiota (1891)

Seuraavassa luentotapahtumassamme:

Ihminen ei kasva vain koulussa eikä kasvatus pääty aikuisuuteen. Kasvatus ei ole ainoastaan tiedollista: Tarkkaavaisuutta, mielialaa ja toimintakykyä säädellään jo nyt myös farmakologisesti osana koulua, psykiatriaa ja työelämää. Tätä voi tarkastella kemiallisena kasvatustodellisuutena: suhteiden ja käytäntöjen kenttänä, jossa lääkkeet, instituutiot, toiset ihmiset ja omat itsekasvatuksen tapamme osallistuvat siihen, millaisiksi tulemme. Kasvavaa ihmistä ei tällöin voi ymmärtää irrallisena yksilönä, vaan sosiaaliseen kenttään sidottuna kasvatettavana ja samalla itseään kasvattavana olentona.

Psykedeelit tekevät tästä asetelmasta erityisen terävän. Psykedeelejä tutkitaan yhä enemmän, mutta kasvatustieteet ovat olleet niistä toistaiseksi lähes vaiti. Tämä on omituista, jos psykedeelien vaikutus todella liittyy plastisuuteen, kontekstiherkkyyteen ja mahdollisuuteen oppia uudelleen. Silloin farmakologisen intervention keskeiseksi kohteeksi nousee kykymme muuttaa uskomuksiamme, omaksua uusia merkityksiä ja tulla toisiksi. Set and setting ei tällöin ole vain hoidon tausta, vaan osa mahdollista kasvatustapahtumaa. 

Samalla kasvatuksen vanhat kysymykset palaavat uudessa muodossa: kuka on kasvattaja, mikä erottaa kasvun sopeutumisesta, milloin muutos on ihmisen omaa itsekasvatusta ja milloin hänen ajatteluaan, arvojaan tai toimintaansa ohjataan ulkoa haluttuun suuntaan? Alku Sirénin puheenvuoro kysyy, mitä kasvatustieteellä ja kasvatusfilosofialla olisi annettavaa keskusteluun, jota muut tieteenalat ovat jo alkaneet käydä.

Alku Sirén on Milttonin johtava neuvonantaja, joka työskentelee oppimisen, teknologisen muutoksen ja yhteiskunnallisen sopeutumiskyvyn kysymysten parissa. Hänen työnsä on käsitellyt muun muassa ihmisen ja tekoälyn yhteistoimintaa oppimisessa sekä sitä, miten uudet teknologiat muuttavat toimijuuden, tiedon ja oppimisen ehtoja. Siréniä kiinnostaa erityisesti kasvatus ilmiönä, joka ei rajoitu kouluun tai lapsuuteen, vaan koskee laajemmin sitä, miten ihmiset, yhteisöt ja yhteiskunnat muuttavat itseään ja kykyään muuttua. Tässä puheenvuorossa hän tuo saman kysymyksen psykedeelien äärelle ja tarkastelee niitä rajapintana, joita kasvatustiede ja kasvatusfilosofia ovat toistaiseksi tutkineet varsin vähän.

Tapahtuma-aika Helsingissä torstaina 24.9. klo 17–21, josta ohjelma klo 18–20.

Ohjelmasisällön ohella luvassa on vapaamuotoista vuorovaikutusta ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, naposteltavaa sekä roppakaupalla aihepiirin luettavaa tarjoava kirjasto.

Haluatko osallistua? Saat tapahtumasta lisätietoa liittymällä Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n sähköpostilistalle tästä ja – HUOM! – kirjoittamalla liittymiskaavakkeen “Muuta?” -kohtaan “luento”. Tämä kannattaa tehdä mielellään viimeistään tapahtumaa edeltävänä päivänä, jotta ehdimme reagoida hyvissä ajoin!