Eräs vuoden 2022 projekteistamme on “Psykedeelikysymys”, jossa keräämme ja julkaisemme kuukausittain lukijoidemme vastauksia erilaisiin psykedeeliaiheisiin kysymyksiin. Voit lukea lisää projektista tästä. 

Vaikka ihmiskunnan historiassa muuntuneisiin tajunnantiloihin hakeutuminen on syvä juonne, länsimaisessa valtakulttuurissa psykedeelien historia on lyhyt. Eri kulttuureissa on käytetty monenlaisia menetelmiä ja aineita, ja niiden perinteisissä on epäilemättä paljon ammentamisen arvoista. Myös psykedeelien länsimaisesta historiasta kiperine kiemuroineen voidaan oppia paljon. Siksi lähdimmekin selvittämään teidän ajatuksianne aiheesta: Mitä psykedeelien historiasta voi oppia?

Länsimainen psykedelia hakee muotoaan

Psykedeelien saapumisen osaksi modernin länsimaisen kulttuurin kertomusta voi sanoa tapahtuneen vuonna 1943 kemisti Albert Hoffmanin löydettyä sattumalta LSD:n tajuntaa muuntavat ominaisuudet. Vähitellen tietoisuus psykedeelisten aineiden kirjosta on laajennut antropologian että kemian tutkimuksen myötä.

Toisin kuin maantieteellisillä alueilla, joilla esimerkiksi psilosybiinisieniä ja DMT:tä sisältävää ayahuascaa oli käytetty jo vuosisatoja, ei länsimaissa Hofmannin aikoihin ollut ennestään käyttökulttuuria psykedeelisille yhdisteille. Alun yhteiskunnallinen uteliaisuus näitä kohtaan muuttui peloksi ja vastenmielisyydeksi, mikä johti niiden laajamittaiseen kriminalisaatioon. Nyt elämme vaihetta, jossa psykedeelitutkimusta on alettu tehdä uudelleen ja laillisia käyttökonteksteja on tuloillaan.

"Olen aina henkilökohtaisesti pitänyt tavasta, jolla muinaiset kulttuurit ja näitä tapoja edelleen ylläpitävät henkilöt ovat käsitelleet psykedeelejä. Käytetyille aineille annetaan niiden ansaitsema kunnioitus ja niiden nauttiminen on rituaali tai muuten voimakas kokemus, johon valmistaudutaan asiaankuuluvasti. Näissä yhteisöissä psykedeelien käyttö on säilynyt osana elämää hyvin pitkiä aikoja, joten vaikuttaa siltä, että tällainen lähestyminen tuottaa hedelmää ja vähentää mahdollisia lieveilmiöitä. 

Jos tätä lähestymistapaa verrataan hieman lähempää historiasta löytyvään ‘länsimaiseen heräämiseen’, on lopputulos hyvin erilainen. Vaikka erinäiset tahot varmasti liioittelivat tilanteen vakavuutta ja psykedeelien aiheuttamia ongelmia päästäkseen omiin tavoitteisiinsa, uskon silti että myös käyttäjillä oli oma osansa koko sopassa. Käyttö oli ylimmillään hyvin vapautunutta ja joissain tapauksissa varmasti myös vastuutonta. Oli syy kenen tahansa, kovat keinot otettiin tämän kaiken jäljiltä käyttöön, ja siitä kärsivät niin tutkimus kuin käyttäjätkin. Voidaan siis sanoa, että länsimainen lähestymistapa ei ainakaan tällä kertaa toiminut. Länsimaisessa yhteiskunnassa tuntuu myös olevan syvälle upotettuna jokin kilpailuvietti, joka psykedeeleihin yhdistettynä aiheuttaa eräänlaisen taistelun siitä, kuka ottaa isoimpia annoksia ja on eniten valaistunut. Tästä seuranneet ylilyönnit eivät varmasti ainakaan auttaneet.

En sano että kenenkään täytyy ruveta shamaaniksi kokeillakseen sieniä, mutta uskon että tietynlaisen ‘hengellisen’ näkökulman säilyttäminen psykedeelejä käytettäessä on avuksi sekä kokemuksen aikana että sitä käsiteltäessä jälkeenpäin. Tuhansia vuosia säilyneissä perinteissä on kuitenkin oltava jotain hyvää, jos ne ovat säilyneet tähän päivään asti.”

"Psykedeelien historiasta on opittavissa, ettei tajuntaan voimakkaasti vaikuttavien aineiden sovittaminen sellaiseen kulttuuriin, jolle niiden tuottamat kokemukset ovat vieraita, ole kovinkaan yksinkertaista. Psykedeelit eivät istu helposti mihinkään yksittäiseen ilmiökategoriaan – ne eivät ole yksiselitteisesti huumeita, lääkkeitä, työkaluja, päihteitä, mielen tutkimisen välineitä tai terapian avustimia.

Psykedeelien historiasta on opittavissa, että kulttuuri voi reagoida hyvin arvaamattomilla tavoilla kohtaamiseen psykedeelien kanssa. Historia opettaa, että psykedeelien pidemmän tähtäimen vaikutuksia niiden kanssa kosketuksissa olevaan kulttuuriin on vaikea ennakoida – jo siksi, että käyttökontekstilla on psykedeelien vaikutuksissa keskeinen rooli, ja psykedeelit voivat muuttaa ihmistä ja yhteiskuntaa ja siten myös kontekstia.

Psykedeelien historiasta on opittavissa, että psykedeelit ovat kova pala purtavaksi. Ne eivät ole vain oudompia kuin kuvittelemme, vaan mahdollisesti jopa oudompia kuin edes voimme kuvitella.

Psykedeelien historiasta on opittavissa, että psykedeelien kanssa lähtee helposti lapasesta. Learyt, McKennat ja hengenheimolaisensa olivat niin innostuneita psykedeelien voimakkaista vaikutuksista, etteivät oikein osanneet katsoa psykedeelistä evankelisointiaan kriittisessä valossa, maltillisesti. 

Psykedeelien historiasta on opittavissa, kuinka helposti samat virheet toistetaan sen sijaan, että opittaisiin kantapään kautta. Toisaalta psykedeelien historiasta käy myös ilmi, että monilla alueilla edistystä tapahtuu."

Psykedeelien monet kasvot

Kun psykedeelien huume- ja rikosstigmasta on pyristelty eroon, on ollut yhteiskunnallisen keskustelun kannalta suhteellisen luontevaa korostaa niiden terapeuttisia ja lääketieteellisiä hyötyjä. Tämä näkökulma on kuitenkin hyvin kapea psykedeelien historiaa ja tulevaisuutta tarkastellessa. Psykedeelit ovat toimineet myös lukemattomien taiteilijoiden ja ajattelijoiden innoittajina ja ihan vain yhteyden ja hauskanpidon välineinä. Toisaalta, ne ovat myös katalysoineet harhaluuloja ja antisosiaalista ajattelua.

"Psykedeeleillä voi olla merkittävämpi vaikutus kulttuurihistoriaamme kuin on kuviteltu. Antiikin Kreikassa Eleusissa jopa merkittävät filosofit Sokrates, Platon ja Aristoteles saattoivat nauttia psykedeelistä Kykeon-juomaa. Psykedeelienä lähihistoriasta on opittavissa, että joillakin psykedeelit voivat paisuttaa egoa, vaikka usein ajatellaan psykedeelien toimivan juuri päinvastoin. Tästä esimerkkeinä ovat kulttijohtajat kuten Charles Manson."

"Psykedeelien historiasta on opittavissa, että niiden vaikutusten kirjo on hyvin monipuolinen, ja että viitekehykset, joissa niitä on käytetty, ovat hyvin moninaisia ja osin keskenään ristiriitaisia."

"Psykedeelit eivät ratkaise ongelmia ja saattavat vahvistaa haitallisia uskomuksia. Mutta jos ihminen on suuntautunut kohti kasvua ja oppimista, niistä voi olla ratkaisevaa hyötyä. Oleellista on psykedeelikokemusten ulkopuolella tapahtuva työskentely."

"Psykedeelien historiasta on opittavissa, että kyseessä ovat erittäin voimakkaat katalyytit, joiden vaikutukset ovat huomattavasti moniulotteisempia kuin useimmat tajuavat – oli kyse sitten niiden kannattajista tai vastustajista."

"Psykedeelien historiasta on opittavissa, että näillä yhdisteillä on huima potentiaali muuttaa ihmisten ymmärrystä itsestään ja maailmasta, suhteesta elämänsä asioihin ja ilmiöihin. Se, miten nuo asiat muuttuvat, voi kuitenkin olla vaikeasti hallittavissa ja ennakoitavissa. Psykedeelien historia opettaa, että jotta psykedeelien vaikutuksista voi muodostaa totuudenmukaisen kuvan, on lyhyen aikavälin muutosten ohella syytä havainnoida myös pidemmän aikavälin muutoksia."

Psykedeelien erityispiirteet tutkimuksessa

Psykedeelien lääketieteelliseen tutkimukseen liittyy monia menetelmällisiä haasteita. Perinteisesti lääkeaineiden tehoa tutkitaan vertaamalla vaikuttavan aineen tehoa plaseboon ja minimoimalla ympäristön vaikutukset tutkittaviin. Psykedeelien kohdalla taas ympäristötekijöillä on huomattavampi merkitys siihen, millaiseksi kokemus muodostuu, eikä aineiden terapeuttisia vaikutuksia tutkittaessa ole välttämättä mielekästä yrittää tutkia aineen ympäristöstä riippumattomia, irrallisia vaikutuksia, joita sitten verrataan plaseboon.

“Psykedeelien historia opettaa, että psykedeelejä voi myös tieteen puitteissa tutkia loputtoman monelaisista eri näkökulmista. Sillä, tehdäänkö laadullista vai määrällistä painottavaa tutkimusta, on merkittäviä vaikutuksia siihen, miten psykedeelien vaikutukset hahmottuvat. Historia opettaa myös, että tutkijoillakin voi lähteä hommat lapasesta, koska psykedeelit ovat yksinkertaisesti niin vavahduttavia yhdisteitä. Työnohjauksella ja vertaisvalvonnalla on tärkeä rooli. 

Historia opettaa myös, että mitä enemmän psykedeelejä tutkitaan, sitä selvemmäksi käy, miten vaikeasti hallittavan asian kanssa ollaan tekemisissä. Vaikka psykedeelien tieteellisen tutkimuksen menetelmät, näyttää historian valossa todennäköiseltä, että ne tulevat vastaisuudessakin säilymään ainakin jossain määrin mysteerinä. Silti kannattaa tutkia ja pyrkiä parhaansa mukaan tekemään hyvää tiedettä.”

"Vahvaa tutkimusta kannattaa tehdä ja tuloksia tuoda julki monipuolisesti. Set ja setting -näkökulman korostaminen, jotta uudet matkailijat hoitavat järjestelyn oikein."

Väärinkäytökset psykedeelihoidoissa

Psykedeelien ja laillisten psykedeelihoitojen vähitellen valtavirtaistuessa on pintaan valitettavasti noussut myös hyväksikäyttötapauksia. Koska psykedeelien vaikutuksen alaisena ihminen on hyvin haavoittuvassa tilassa, korostuu niiden yhteydessä tarve terapeuttista työtä tekevien henkilöiden vastuullisuuteen.

"Psykedeeliterapiaistunnot pitäisi järjestäen, joka kerta, videoida ja dokumentoida, jotta terapeuttien väärinkäytökset saataisiin kitkettyä. Haitallisten terapiatoimintatapojen eksyminen erittäin herkkiin psykedeeliterapiaistuntoihin on todellinen sudenkuoppa tällä hetkellä, ja sen kitkeminen mielestäni prioriteettilistan ykkösenä, jos/kun psykedeeliterapiaa halutaan laajemmin saada laillisesti hyväksytyksi terapiamuodoksi yhteiskunnassa."

Lainsäädäntö ajan pyörteissä

Psykedeelien lainsäädännöllinen asema on murroksessa. On usein esitetty ajatus, että psykedeelien kriminalisointi johtui alun perinkin enemmän LSD:n ympärille muodostuneesta vastakultuurista kuin sen kaltaisten aineiden vaikutuksista sinänsä. Paineet lainsäädännön muuttamiseksi kasvavat tutkimustiedon karttumisen, terapeuttisten vaikutusten tunnustamisen ja psykedeelien käytön valtavirtaistumisen myötä.

"Näkisin, että 60-luvun jälkeen psykedeelien kriminalisoinnin taustalla USA:ssa oli osaltaan päättäjien pelko Vietnamin sodan vastustamisesta ja yleisempi hallinnon vastaisuuden leviäminen. Vähäisempi merkitys on ollut psykedeelien todellisilla haitoilla, joita tosin tuolloin mediassa kovasti propagoitiin. Jos ajatellaan psykedeelien juridista asemaa nykyään, niin mielestäni ne voitaisiin vähintään dekriminalisoida kuten kaikki huumeet. Mutta lisäksi psykedeelien osalta voisi miettiä lääkinnällistä käyttöä esimerkiksi terapian tukena, ja mahdollisesti muunkinlaista saatavuutta apteekista reseptilääkkeenä. Myös Suomessa toivottavasti tulevaisuudessa tutkimuslupien saaminen psykedeelien tutkimukseen olisi helpompaa, kun lupaavia tuloksia ilmenee maailmalta. Psykedeelien täyttä laillistamista pitäisi kuitenkin harkita hyvin tarkkaan."

"Lopulta on meidän vastuullamme näyttää kanssaihmisille ja virallisille tahoille, että psykedeelit eivät ole hengenvaarallinen paholaisen keksintö joka rappeuttaa koko yhteiskunnan, vaan voimakas työkalu henkisen hyvinvoinnin hoidossa. Eikä silläkään nyt vielä modernia sivilisaatiota tuhota, jos joku haluaa välillä katsella nättejä värejä ja nauraa sille että pihapuun kaarnan kuviointi näyttää ihan tontulta hakematta sen syvempää valaistumista. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että me saatamme olla niitä ihmisiä, joista tulevaisuuden historian tunneilla puhutaan. Mihin sävyyn? Se on meidän käsissämme."

"Yksi ihmiskunnan suurimmista virheistä on näiden aineiden laittomana pitäminen."

Lopuksi

Vastauksista nousee esiin mukavan laaja historiallinen perspektiivi psykedeelien käyttökulttuuriin. Elämme aikaa, jossa psykedeelikulttuurin saralla tapahtuu paljon. Siinä missä psykedeelien tulemisen ensimmäistä aaltoa 60-luvulla leimasi vahva vastakulttuurisuus, vallankumouksellisuus ja pidikkeettömyys, tämän päivän psykedeelisten arvojen voisi toivoa laajenevan esimerkiksi riskitietoisuuden, monikasvoisuuden ja yhteisen edun suuntaan.

Kiitos kaikille vastaajille! Palataan taas asiaan syyskuun kysymyksen parissa.

- = ✱ = -

Jäsenmaksut auttavat meitä edistämään psykedeelien alati oivaltavampaa ruotimista. Jos tykkäät, voit tukea työtämme maksamalla vuoden 2022 jäsenmaksun.

Voit myös liittyä sähköpostilistallemme, jolla tiedotamme tapahtumistamme, julkaisuistamme ja muusta toiminnastamme.