Eräs vuoden 2022 projekteistamme on “Psykedeelikysymys”, jossa keräämme ja julkaisemme kuukausittain lukijoidemme vastauksia erilaisiin psykedeeliaiheisiin kysymyksiin. Voit lukea lisää projektista tästä.

Olemme kiitollisia toukokuun kysymyksen runsaista vastauksista, joista kävi hyvin ilmi se, miten psykedeelikokemukset ovat monitahoisia kuin elämä itse. Niiden mielenterveydellisten vaikutusten yksilöllisyyttä ja monimuotoisuutta on vaikea hahmottaa minkään yksittäisen, suoraviivaisen mittapuun kautta.

Joissakin tapauksissa jo yksittäinen matka saattaa auttaa traumaattisen kokemuksen läpikäynnissä ja näkemään värejä masennuksen harmaannuttamassa maailmassa. Mielenterveyden vaaliminen kuitenkin tapaa vaatia pitkäkestoista työtä. Negatiiviset ajatuskehät palaavat herkästi, vaikka niistä pääsisikin psykedeelien avulla hetkellisesti irtautumaan.

Psykedeelien mieltä avartava vaikutus voi myös olla väkivaltaista ja pirstovaa, etenkin jos mieltään avartaa uudestaan ja uudestaan kuuntelematta todellisia tarpeitaan. Jos mieli on haavoittuvassa tilassa eivätkä olosuhteet tue turvallista matkantekoa tai rankkojen kokemusten käsittelyä jälkeenpäin, on psykoosiriskikin todellinen.

Parhaassa tapauksessa itsetuntemus ja ymmärrys siitä, mikä itselle on hyväksi, kasvavat kokemuksen myötä. Oman mielensä rajojen opettelu ja kunnioittaminen on psykedeelisesti sivistynyttä matkailua. 

Aivan kaikkia meille lähetettyjä tarinoita emme saaneet mahdutettua mukaan, sillä vastauksia tuli valtava määrä ja tämä kooste on jo nyt melkoinen eepos.

Anteeksiantoa ja apua kipusairauteen:

“Sienet ovat auttaneet minua äärimmäisen kipusairauden (Hortonin neuralgia) aiheuttaman post-traumaattisen stressin hallinnassa. Ne ovat myös pitäneet samaa sairautta seuranneen masennuksen kurissa ja vähentäneet kuolemanpelkoa. Tripillä olen antanut itselleni ja muille anteeksi vanhoja juttuja, mikä on kivasti keventänyt taakkaa. Olen tullut rauhallisemmaksi ja myötätuntoisemmaksi ihmiseksi.”

Mielikuvitus kuin elokuva:

“Pitkäaikaisella, hyvissä ja huonoissa elämäntilanteissa tehdyllä käytöllä on ollut omituisia vaikutuksia: mielikuvitukseni, kirjaimellisesti kuvien näkeminen mielessä, on selkeytynyt elokuvan katsomisen kaltaiseksi, autopoeettiseksi kokemukseksi. Tähän liittyvät myös tuntoaistilliset ja äänelliset kokemukset kuvien yhteydessä. Toimii niin kuin pistäisi tv-kanavan päälle. Länsimaisen kulttuurin tulisi tutkia ja normalisoida näitä kokemuksia, etteivät niitä kokevat jäisi yksin niiden kanssa.”

LSD laukaisi vainoharhaisen psykoosin:

“Minulla on ollut viisi päihdepsykoosia, joista kahden vuoksi olen ollut sairaalahoidossa. Ensimmäinen laukesi LSD:n käytön seurauksena. Siitä seurasi vainoharhoja ja egokuolema (en tiennyt kuka olen jne). Toisella kerralla, kun jouduin laitokseen, olin vetänyt ehkä noin kaksi viikkoa amfetamiinia, ja minun oli paha olla. Ystäväni ehdotti ketamiinia olon parantamiseksi. Otimme useita annoksia. Aloin tulla vainoharhaiseksi. Ystäväni yritti psyykata hyvällä, mutta tripit alkoivat mennä huonompaan suuntaan. Lopulta lähdin sairaalaan, sillä aloin kuulla ääniä ja luulin, että minut aiotaan tappaa, koska olen paha ihminen. Mielenterveyteeni nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla. Tietty vainoharhainen narratiivi seurasi minua vuosienkin päästä.”

Vaikea masennus ajoi kokeilemaan LSD:tä:

“Vuonna 2018 tein valinnan LSD:n kokeilun (johon liittyy potentiaalinen psykoosin riski) ja itsemurhan välillä, koska en nähnyt enää muuta toivoa toipua vaikeasta masennuksestani. 200 mikrogrammaa oli minulle yllättävän mieto annos, mutta sen ansiosta näin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen kauneutta elämässäni, ajatuksissani ja etenkin maailmassa. Tämä visuaalinen kauneus jäikin elämääni, ja vasta vuosia myöhemmin tajusin, että olin parantunut masennuksen tuomasta visuaalisesta harmaudesta. Tämä ei tosin parantanut masennustani, minkä psilosybiini lopulta teki. Myös mikrodosettaminen tuotti omituisen tehokkaita, automaattisia terapeuttisia ymmärryksiä. Tähänkin paljastui syy: minulla on ADHD vahvoilla autistisilla piirteillä, mikä selittänee myös, miksi LSD toimii kohdallani vähän eriskummallisesti.”

Synkistä ajatuksista positiivisten pariin:

“Olen kokeillut muutaman kerran taikasieniä, ekstaasia, LSD:tä ja kannabista. Olen havainnut käytön jälkeen selkeää mielialan kohenemista, masennusoireiden häviämistä ja ajatusten kirkastumista. Synkkyyden tilalle on tullut positiivisempia ajatuksia. Koen sellaista jälkihehkua kokemusta seuraavana päivänä, ja mielialani on useamman kuukauden ajan parempi. Nyt näistä kokeiluista on kulunut useita vuosia, ja tuntuu että olisi taas tarvetta kovalevyn eheyttämiselle.”

Yhdestä sienitripistä apua kuukausiksi:

“Yksi sienitrippi poistaa kroonisen masennukseni muutamaksi kuukaudeksi. Kontrasti vanhaan on aina yhtä epätodellinen. Tripin aikana kuunneltu musiikki toimii jälkikäteen täsmälääkkeenä ahdistukseen ja myös masennusoireisiin. Vaikka musiikin vaikutus on lyhytkestoista, se toimii kuitenkin itsellä paremmin kuin esimerkiksi rauhoittava lääke. Valitettavasti oireeni palaavat aina ajan kuluessa, eli yksi trippi ei paranna masennustani lopullisesti.”

Mielenterveysongelmien työstämisestä tukea vaikeille matkoille:

“Olen aikaisemmin kärsinyt vaikeistakin mielenterveyden häiriöistä, ja minun on edelleen työstettävä joitain asioita. Psykedeelien olen kuitenkin kokenut kokonaisuudessaan vaikuttaneen positiivisesti mielenterveyteeni. Matkojen aikana olen uskonnollisin termein kokenut sekä taivaan että helvetin. Etenkin ‘pahat matkat’ olisivat voineet olla vähänkään herkemmälle jopa traumaattinen kokemus. Aikaisempi taustani mielenterveysongelmien kanssa on kenties tehnyt näiden asioiden kohtaamisen helpommaksi.

Psykedeelien tuottama kokemus kaiken perustavanlaatuisesta ykseydestä on tuonut pidempiaikaisia positiivisia vaikutuksia hyvinvointiini. Esimerkiksi tripin aikana voi tulla ehdottoman rakkaudellisuuden sijaan myös tunne äärimmäisestä vastuusta, kun koen että olen yhtä kaiken kanssa. Mielestäni tripin jälkeen on tärkeää integroida koettua, suodattaa niistä ‘normaalitietoisuuden’ kannalta hyödylliset oivallukset ja sivuuttaa ikävät kokemukset mielen tuotoksina.”

Yksi sienimatka opetti rakkauden omaan kehoon:

“Kärsin lähes kymmenen vuoden ajan syömishäiriöstä. Muitakin mielenterveyden ongelmia oli, masennusta, ahdistusta ja viiltelyä, mutta syömishäiriö oli kaikista sitkein, ja se roikkui mukana vielä vuosia muiden ongelmien hellittämisen jälkeen.

Koin jo olevani toivoton tapaus, ja jatkuva oksentelu alkoi näkyä fyysisinä oireina. Sitten eräänä päivänä ystäväni tarjosi minulle sopivan annoksen taikasieniä, ja valehtelematta parannuin syömishäiriöstä tuon yhden tripin ansiosta. Sienet saivat jonkin minussa vinossa olleen loksahtamaan oikealle paikalleen niin, että syömiseen ja omaan kehooni liittynyt vastenmielisyys katosi kokonaan. Sain yhdessä illassa käsiteltyä valtavan henkisen taakan, joka oli aiheuttanut kaikki itsetuhoiset oireeni. Olin aiemmin jo yrittänyt terapiaa ja masennuslääkkeitä saamatta niistä merkittävää apua.

Nykyään, vuosia ja muutamia trippejä tuon ekan kerran jälkeen, koen olevani sienien ansiosta oikeasti henkisesti terve, mistä olen valtavan kiitollinen. Oma kehoni ja ruoka ovat ilon aiheita, ja suhtaudun itseeni lempeästi – vuosia sitten en olisi ikinä uskaltanut toivoa, että voisin joskus näin hyvin. On niin väärin, ettei Suomessa psykedeelejä saa mielenterveyden hoitoon laillisesti. Sienet upottavat kosmiseen rakkauteen, jossa pääsee kaikkein olennaisimman äärelle, ja se on kaikista parantavin kokemus.”

Itsetietoisemmaksi hyvässä ja pahassa:

“Psykedeelit ovat muun muassa auttaneet käsittelemään elämäni isointa kriisiä, eli eroa pitkästä parisuhteesta. Sain rohkeutta jättää taakseni muitakin siihenastisen elämäni osa-alueita, jotka eivät tehneet minulle hyvää, sekä välineitä uuden identiteetin rakentamiseen. Uutta suuntaa ei heti löytynyt; sen sijaan oivalsin, että on ihan ok olla vähän hukassa juuri nyt. Uusia suuntia on sittemmin löytynyt, ja elämäni on nykyään monella uudella tavalla mielekästä, mitä pidän osittain psykedeelien ansiona. 

Olen myös tullut tietoisemmaksi itsestäni niin hyvässä kuin pahassakin. Pimeiden puolieni, kuten pelkojen ja häpeän aiheiden näkeminen kirkkaasti, ei ole tietenkään ollut miellyttävää, eikä näiden havaintojen kylkiäisenä läheskään aina ole tullut työkaluja vikojen korjaamiseen. Psykedeelitrippi on paremminkin raa’an rehellinen persoonallisuuden kuntokartoitus, jonka jälkeen on omalla vastuullani pohtia, mitä voin tehdä henkisille homevaurioilleni, ja mitkä valuviat päätän vain hyväksyä osaksi elämääni.

Kaikki psykedeelikokemukseni eivät ole olleet mukavia, eivätkä käsittääkseni mitenkään hyödyllisiä, mutta parhaat niistä ovat hyödyillään peitonneet vuosien terapian. Niiden ansiosta voin luultavasti paljon paremmin kuin voisin ilman niitä.”

Yksi kokemus rentoutti leuan:

“Psykedeeleillä on ollut positiivinen vaikutus mielenterveyteeni. Sain niistä apua erittäin vaikeassa elämäntilanteessa ulkopuolisten haasteiden aiheuttamien henkisten lukkojen kanssa. Ihan konkreettisesti leukani muuttui rennommaksi yhden kokemuksen myötä, minkä jälkeen oli outoa tottua leuan uuteen asentoon. Henkisellä puolella apu oli niin suuri, etten tiedä kauanko olisin joutunut käymään terapiassa tai psykologilla, jotta olisin päässyt samassa määrin eteenpäin. Olen ikuisesti kiitollinen tuosta kokemuksesta. En ole sen jälkeen käyttänyt psykedeelejä kuin muutaman kerran, enkä puhu siitä kenellekään. Kokemaani olisi vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole koskaan psykedeelejä kokenut.”

Tehostusta terapeuttiseen prosessiin:

“Psykedeelien, viime vuosina lähinnä LSD:n, MDMA:n ja psilosybiinisienten ajoittain säännöllisen käytön vaikutus mielenterveyteeni on ollut erittäin edullinen. Jo lähes 30 vuotta sitten tapahtuneiden psykedeelisten kokemusten arvo elämän merkityksellisyyden ja tarkoituksellisuuden löytymisessä on itselleni täysin vertaansa vailla.

Viime vuosina psykedeelien omaehtoinen käyttöni terapeuttisessa sekä elämän todellisuuden ja pyhyyden kokemisen mielessä on tehostanut psykodynaamista terapeuttista prosessiani, jonka tarkoituksena on aidon minuuden löytyminen ja autonomisoituminen. Tämä tapahtuu purkamalla lapsuuden aikana dissosioimalla poissuljetut tunnekokemukset sekä niihin sisältyvät virheelliset samaistumiset, jotka eivät kuulu aitoon, iänmukaiseen minuuteeni. Psykedeelisissä kokemuksissa näitä samaistumisia on helpompi tunnistaa, koska psykedeelien vaikutus mahdollistaa voimakkaamman keskittymisen sekä syvemmän introspektion.

Olen psykedeelisessä kokemuksessa viettämääni yötä seuraavana päivänä avannut kokemuksiani terapiassa ja saanut terapeutiltani peilauksen aidossa itsessäni olemisen tilassa, joka säännönmukaisesti jatkuu tavallista syvempänä vähintään koko seuraavan päivän. Tämä on mahdollistanut sen, että olen nähnyt aidon itsen syvempiäkin olemuspuolia itsessäni – kiitos erittäin ammattitaitoisen terapeuttini – mikä puolestaan edelleen vakiinnuttaa minussa aidossa itsessä olemista, joka ilmenee vahvana identiteetin ja arvokkuuden tunteena sekä läsnäolona.

Kokemukseni kokeneena psykedeelien käyttäjänä on se, että samanaikainen asianmukainen terapia lisää monin verroin psykedeelien käytön hyötyjä ja päinvastoin.”

MDMA terapeuttisena itsehoitona:

“Olen käyttänyt MDMA:ta muutamia kertoja terapeuttisessa mielessä käsitelläkseni tiettyjä traumoja, lukkoja ja vaikeita tunteita. Mikään ei ole ollut yhtä avaavaa, oivalluttavaa ja ihmeellistä kuin nämä kokemukset. Itse en kuuna päivänä voisi kuvitella ottavani MDMA:ta jossain hämysissä reiveissä, koska omat tilani ovat olleet todella vaikuttavia. Ne ovat olleet positiivisia kokemuksia, koska olen voinut antautua matkalle turvallisessa paikassa, turvallisen ystävän kanssa.”

Yhteys turvallisuuteen:

“Sienet saivat minut aikanaan ymmärtämään, ettei kaikki vain ‘ole tässä’. Myötätuntoni kehittyi entisestään, kun katsasteli eri kulmista maailmaa ja ihmisiä. Myös ajankäsitys ja ehkä maailmankaikkeuden kuva rakentui turvallisempaan tunteeseen, kuin ‘taivas/helvetti’ akseliin. Tavallaan koin aina, että ne antoivat minulle turvallisen matkan takaisin siihen, mitä lapsuus oli parhaimmillaan; ihmettelyä luonnon ja tähtien. Kiitollinen olen, että törmäsin itiöihin – avarsivat maailmaani ja muistuttivat, että tämä hetki on lahja, ei itsestäänselvyys.”

Kosketusta syvimpään:

“Olen tullut kosketukseen syvimpien pelkojeni kanssa. En kuitenkaan voi sanoa, että olisin ‘päässyt niistä läpi’. Sanoisin, että olen myös tullut entistä tietoisemmaksi omasta toimijuudestani. Olen osallistunut reiluun pariin kymmeneen ‘seremoniaan’ eri molekyyleillä. Ne ovat tehneet minut entistä tietoisemmaksi struktuurin arvosta psykedeelien käytön yhteydessä, sillä olen kokenut turvaa ehkä vain kahdessa seremoniassa. Siksi olen viime vuosien aikana jättänyt menemättä. Minusta on tullut asian suhteen vakava.”

Avaruutta ja ahdistusta:

“Psykedeelit ovat vaikuttaneet mielenterveyteeni sekä hyvin että huonosti. Toisaalta deelit ovat avanneet maailmankatsomusta, itsetuntemusta, oman erillisyyden hahmottamista sekä itsereflektiokykyä. Suurimpana ahaa-elämyksenäni on ollut ymmärtää oma ihmisarvo, vaikka elää vastoin ‘yhteiskunnan arvoja’ (lue: käyttää laittomia päihteitä). Toisaalta huonojen kokemusten jälkeen psyyke on ollut koetuksella, kun itsesyytökset ja pelko mielenterveyden rakoilemisesta ovat kausittain lisänneet ahdistusta. Näissäkin kokemuksissa yhteiskunnan normit ja niitä vastaan toimiminen ovat olleet merkittävässä roolissa.“

Kosketus omiin tunteisiin traumojen läpi:

“Elin nihkeän lapsuuden mielisairaan vanhemman pahoinpideltävänä sekä koulukiusattuna, mistä jäi vähän traumoja säilöön; asioita, joita olen tunnistanut vasta aikuisiällä, ja aiemmin sulkenut pois mielestäni. Psykedeelit ovat nostaneet ne pintaan, ja niiden avulla olen saanut itseni tasapainoon tuon sisälläni vellovan pimeyden kanssa. ilman psykedeelejä en olisi ikinä päästänyt traumojani takaisin pintaan.

Olen myös enemmän kosketuksissa tunteisiin, joita olen lapsena tukahduttanut. Vieläkään en pysty itkemään, mutta olen avoimempi sille vaihtoehdolle. Matka on pitkä vielä, mutta psykedeelien avulla olen asettautunut oikealle polulle. Aika näyttää, kuljenko sen loppuun vai vaeltelenko vain.”

Tutkimusmatka keski-iän kynnyksellä:

“Kiinnostuin psykedeeleistä keski-iän kynnyksellä. Henkilökohtaisesti tässä ei ole ollut kyse minkään erityisen mielenterveyden ongelman hoitamisesta, vaan enemmänkin tutkimusmatkasta tietoisuuden ja todellisuuden luonteeseen. Tällaisella tutkimusmatkailulla on kuitenkin ollut vaikutusta mieleni toimintaan ja hyvinvointiin, joten kerrottakoon siitä. Selkeyden vuoksi keskityn tässä kahteen taannoiseen taikasienikokeiluuni, joiden välillä oli muutama kuukausi.

Molemmilla kerroilla söin viisi grammaa kuivattua sientä, mitä pidetään syystäkin melko vahvana annoksena. Matkat sisälsivät runsaasti tälle aineelle ja annokselle tyypillisiä elementtejä. Kummallakaan kerralla mukana ei ollut normaalissa tietoisuuden tilassa olevaa matka-avustajaa, mikä todettakoon puutteeksi. Luotettavan trip sitterin läsnäolo olisi suositeltavaa.

Ensimmäistä matkaa seuranneina päivinä vallinnutta tilannetta voisi luonnehtia lisääntyneeksi herkkyydeksi omille tunteille, aivan kuin jokin vanha vakautusmekanismi olisi hieman heikentynyt. Tämä ilmeni muun muassa eräänä työpäivänä siten, että silkan epärationaalisen ahdistuksen ja paniikin pyörre pääsi niin voimakkaaksi, että minun täytyi keskeyttää työt ja viettää muutama tunti itsekseni rauhassa mietiskellen. Mikäli mieli olisi lähtenyt vastaavalle kierteelle itse tripin aikana, siihen olisi ollut yksinkertaisempaa suhtautua; yllättäville ja vaikeille tuntemuksille olisi löytynyt se selittävä syy, että itsepähän otti äsken psykedeeliä. Suhtaudun tähän episodiin tarpeellisena jälkikäsittelynä joillekin tripin aikana nousseille teemoille, eikä vastaavaa ole sen jälkeen tapahtunut.

Toinen matka ja sen jälkimainingit ovat olleet erilaiset. Jotain tuntuu muuttuneen siinä, miten suhtaudun aistihavaintoihin, viestintään, muistoihin ja asioihin yleensä. Tämän myötä kaikessa on tuoreutta ja uutuutta, ja vaikkapa jotain kolumnia lukiessa voi tuntua ihmeellisen upealta tiedostaa, että ‘vanha minä’ ei olisi saanut samasta tekstistä irti juuri niitä oivalluksia, jotka nyt tulevat. Luulisin, että nämä muutokset eivät johdu pelkästään sienistä vaan myös siitä, millaisella tiedolla olen ruokkinut mieltäni normaalitilassa. Tähän liittyy se, että seuraan laaja-alaisesti kansainvälisen psykedeeliyhteisön ja tietoisuustutkimuksen piirissä käytävää keskustelua.

Päivätyöni on enimmäkseen haastavien teknologisten ongelmien ratkomista, jollaiseen normaali valvetietoisuuden tila soveltuu parhaiten. Psykedeelimatkailu pysyy toistaiseksi innokkaana harrastuksena. On valitettavaa, että huonon päihdelainsäädännön takia tämä äärimmäisen kiinnostava ja potentiaalisesti hyödyllinen toiminta edellyttää joko salakähmäisyyttä tai matkustamista psykedeelisesti sivistyneeseen maahan. Dekriminalisoinnin ja asianmukaisen sääntelyn myötä päästäisiin kohti tilannetta, jossa nykyistä suuremmalla kansanosalla olisi olennaiset psykedeelejä koskevat tiedot ja taidot, ja jossa muuntuneisiin tietoisuudentiloihin suhtauduttaisiin asiantuntemuksella eikä lähtökohtaisesti torjuen.”

Kokemusten jahtaaminen LSD:llä ja kannabiksella:

“Sanoisin psykedeelien olevan kaksiteräinen miekka. Käytin LSD:tä enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin kolmen vuoden ajan. Tämä aika sisälsi myös paikoitellen runsasta pilvenpolttoa ja muidenkin hallusinogeenisten aineiden käyttöä. Käyttöni alkoi hyvin, ja uskoisin että pari ensimmäistä trippiä LSD:n kanssa olivat elämää rikastuttavia kokemuksia ihan vain sen vuoksi, että ne olivat hienoja ja näyttivät uudenlaisia tajunnantiloja. Myöhemmin käyttöni muuttui enemmän viihdekäytöksi, jossa jahtasin aikaisempien kokemusteni aistillisia hienouksia (visuaalit, musiikin kokeminen). Käyttöni loppui, kun menin jotenkin sekaisin. Loppuvaiheilla olin ehkä liiaksikin henkisellä polulla, kuin muulla ei olisi väliä kuin sillä, että valaistuisin.

Viimeiset viisi vuotta on mennyt jonkin sortin kärsimystilassa, johon liittyy myös fyysisiä oireita (tietynlainen kipu/paine/ahdistus). Minulla on ollut pelkotiloja, ahdistusta ja vainoharhoja, mutta kuitenkin niin, että meno ei ole mennyt aivan ‘överiksi’. Silti olen onnistunut ihmetyttämään ja huolestuttamaan läheisiä. Tämän psyykkisen häiriötilan alkamisen jälkeen olen käyttänyt muutaman kerran sieniä ja joitain kertoja DMT:tä. Ensimmäisen sienikerran koin parantavana ja toivoa luovana kokemuksena, toisella kertaa taas koin että ‘sienet läksyttävät minua’ siitä, kuinka en välitä mielenterveydestäni ollenkaan tällä trippailullani. 

Viimeisin psykedeelikokemukseni on DMT, jota olin kokenut pakottavaa tarvetta kokeilla. Oliko tarve terve vai ei, enpä tiedä. Kokemus oli kuitenkin päräyttävä, ja koin että se laittoi elämääni oikeille raiteille. Samalla koin, että ehkä kokemus päräytti minua vähän entisestäänkin ja mahdollisti jollain tavalla entistä omituisemman käytöksen. Olen kuitenkin normalisoitunut aika paljon pyrkiessäni takaisin yhteiskunnan jäseneksi. Näiden viiden ‘kärsimyksen vuoden’ aikana olen kasvanut paljon ihmisenä, mutta ehkä olisin ilman kärsimystäkin. Toisaalta kärsimys pakottaa kiinnittämään huomiota kasvattaviin seikkoihin, jotka muuten voisivat jäädä huomiotta. Psyykeen puolella meno on tasoittunut ja maanläheistynyt huomattavasti ajan kuluessa, samalla kun olen pyrkinyt pois psykedeelikeloista ja liiallisesta henkisyydestä. Fyysiset ja kognitiiviset oireet ovat yhä aika vahvoja, mutta uskon että tulen vielä parantumaan niistä.

Koen että psykedeelit ovat luoneet henkistä perustaa elämälleni. Vastuuton käyttö, eritoten kannabiksen mutta mahdollisesti myös LSD:n saralla, on myötävaikuttanut mielenterveydellisen ongelmani kehittymiseen. LSD vähemmän siksi, että koen sen lähinnä syventäneen kiinnostustani henkisiin ja eteerisiin asioihin. Tämä tosin on johtanut sen tyyppiseen fiilistelyyn, informaation kulutukseen ja harjoitteiden tekemiseen, millä kaikella on saattanut olla negatiivisia vaikutuksia psyykeeni. Toisaalta koen myös kehittyneeni paljon ja olevani ‘henkisellä polulla’. Koen näkeväni maailman totuudenmukaisemmin ja osaavani erottaa hyvät ja itseäni kehittävät jutut, ja olen herkempi ‘viboille’. Liekö tämäkään mistään kotoisin, en tiedä.

Kannabiksesta minulle tuli lähes aina huonoja oloja, mutta poltin sitä silti paljon, koska koin että minussa on jotain vikaa ja korjattavaa, kun en pysty polttamaan sitä kärsimättä. Poltin siis paljon, pyrkimyksenä avata päästä jokin lukko. Toisin kävi. Luulen tämän olleen suurin vaikuttaja nykyiseen ongelmaani.

On otettava huomioon, etten ennen päihteitäkään ollut mitenkään terve: Aivan sokea ja sekava omalla tavallani, mitä en myöskään tiedostanut. Oli siis paljon negatiivisia käyttäytymismalleja.

Olen edelleen kiinnostunut psykedeeleistä, mutta koen lähestymistapani vastuullisemmaksi kuin ennen, enkä enää rakenna koko identiteettiäni niiden varaan. En käytä enää mitään, edes kannabista, lähinnä mielenterveydellisen tilani vuoksi, mutta myös sen takia että haluan kehittää selväpäistä tilaani paremmaksi. Psykedeelit ovat myötävaikuttaneet kärsimykseeni, mutta myös mahdollistaneet parempaa elämää.”

Psykedeelit opettaneet antautumaan elämälle:

“Psykedeelit ovat vaikuttaneet muhun avartavasti, pehmentävästi. Tuoneet iloa ja kiitollisuuden tunnetta elämään. Herkistäneet aistimaan energioita itsessäni ja ympärilläni. Oon kokenut, että olen kaiken universaalin rakkauden arvoinen, saan olla olemassa, saan tuntea tunteitani, voin rentoutua, voin luottaa itseeni, voin luottaa elämään ja sen kauneuteen. Toki haastaviakin kokemuksia on ollut, mutta olen osannut ne lopulta käsitellä ja löytää niistäkin opittavaa. Elämälle ja sen hetkiselle kokemukselle antautuminen on mun mielestä avain oivallukseen. ‘Mitä, missä, miten paljon ja kenen kanssa’ on äärimmäisen tärkeää. En käy bileissä vaan istun seremoniassa itselleni tärkeällä intentiolla, isossa tai pienessä ryhmässä. Puhun siis kasvilääkkeistä ja sienistä ja sammakoista. LSD:tä olen nauttinut kerran, ja se oli ihan kiva, paitsi että lopussa olo oli muovinen.

Välillä mä mietin, olisinko selväjärkisempi, jos en olisi mitään koskaan ottanut tai en enää ikinä nauttisi tajuntaani vaikuttavia aineita. Ehkä, tai sitten en. Yksi oppimani asia on se edellä mainitsemani elämälle antautuminen; se, että todella antaa sen tapahtua mitä tapahtuu.

Joskus tuntuu, että asun kaapissa, ja yksi osa musta haluaa sieltä ulos ja toinen osa pysyä siellä, koska pelkää julkista hylätyksi tulemista. Psykedeelien laittomuus ja sen seuraukset häiritsee mua. Se on ehkä ainoa asia, mikä välillä saattaa mua häiritä. Mutta eikö se niin mene, että valtaapitävät ohjailee kansansa mieliä ja kaikki mikä saa ihmiset itse ajattelemaan on vaan hiljalleen eliminoitu? Olenko hullu? Olenko vainoharhainen? Ehkä, tai sitten en. Koen olevani hereillä, ja olen kiitollinen kaikista kokemuksistani. Olen juuri siellä missä haluankin.

Toki mulla on vieläkin haasteita elämässäni, vaikka muuten moni asia on kohdillaan. Koen yhteyttä elämään, kaikkeen mitä olen syntymästäni asti kaivannut. En ollut nuorena kovinkaan iloinen. Olen halunnut pois. Olen tuntenut myrkyllisiä tunteita, ja niistä on kertynyt kuonaa mieleeni. Kun kasvilääkkeen kanssa oksentaa riittävän paljon, siinä puhdistuu hiljalleen siitä myrkkykertymästä. Mun tunteet ovat muuttuneet kevyiksi ja valoisiksi, ja juureni ovat silti syvällä maassa. Välillä horjuu, mutta tasapaino lähtee enää varsin harvoin. Jos kaatuu, nousee kiltisti ylös ja jatkaa matkaa. Suunta on selkeä, eteenpäin, ja ilo on mun kompassini.

Olen oppinut tunnistamaan, minkälainen ympäristö tukee mun hyvinvointia, osaan asettaa mun rajat ja viihdyn rehellisten ja sydämellisten ystävien seurassa. Olen oppinut rentoutumaan, avautumaan ja luomaan kauneutta ja hyvyyttä itseeni ja siten ympärilleni. Ja ennen kaikkea olen oppinut armollisuutta itseäni kohtaan.

Mitä parempi mun on olla, sitä miellyttävämpää mun seurani on. On helpompi kohdata elämää, kun mieli on avara. Joku osa mussa sanoo: ‘mutta eihän tällaisia uskalla julkisesti sanoa tai vanhemmilleen kertoa.’ Huumori on paras pelastus tässäkin kohtaa, joten ei hätää. :D“

Egokuolema toi rauhan hyväksikäyttökokemuksista:

“Ensimmäinen kokeilemani psykedeeli oli 5-MeO-DMT ja voin valehtelematta sanoa, että se oli elämäni paras kokemus. Minulla on diagnosoitu traumaperäinen stressihäiriö (PTSD), joka johtuu lapsuuden ajan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vaikka koen, että aika, terapia ja kannabiksen polttaminen olivat auttaneet traumaperäisen stressihäiriön hoitamisessa, enkä ollut vuosiin nähnyt traumapainajaisia, triggeröidyin silti usein seksistä puhumisesta tai jos näin ihmisen, joka näytti minua hyväksikäyttäneeltä mieheltä. Kokemuksen jälkeen koin edelleen olevani traumatisoitunut, mutten niin pahasti kuin ennen.

5-MeO-DMT auttoi minua traumaperäisen stressihäiriön hoidossa enemmän kuin mikään muu aikaisemmin. Poltin kaksi kertaa, ja toisella polttokerralla koin egokuoleman. En ollut koskaan ollut niin rauhassa. Tunsin kuinka universumi tai Jumala – miksi sitä haluaakaan kutsua – poisti minusta kaikki viimeiset surun, vihan ja syyllisyyden rippeet. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että joku ymmärsi minua. Viimein joku tiesi miltä minusta tuntui, kun koin traumani. En ollutkaan enää yksin. Kun palasin takaisin normaaliin tilaan aloin itkeä, koska en ollut koskaan ollut niin onnellinen. Tuon kokemani egokuoleman jälkeen olen voinut elämässäni olla rento, rauhallinen ja iloinen, ja elää tässä hetkessä menneisyyden sijaan. Jos jokin triggeröi minua, voin vain olla välittämättä siitä. Koen, että 5-MeO-DMT paransi minut. Olen niin iloinen, että päätin kokeilla sitä.”

Lyhyesti virsi kaunis:

“Auttanut masennuksessa, paniikkihäiriössä ja PTSD:ssä.”

“Psykedeelien kautta olen ymmärtänyt, että kaikki ovat yhtä. Uskon äitimaahan. Mielestäni maailmanrauha olisi saavutettavissa psykedeelien myötä.”

“Psykedeelit ovat vaikuttaneet mielenterveyteeni positiivisesti edesauttamalla hyväksyvää ja rakastavaa suhtautumista itseeni ja muihin.”

“Olen saanut kolmannen persoonan näkökulman elämääni ja oppinut arvostamaan elämän ainutlaatuisuutta ja arvokkuutta.”

“Psykedeelit ovat kohentaneet mielialaani ja jaksamistani. Olen myös luovempi ja avarakatseisempi.”

“Erittäin positiivisesti. En edes halua kuvitella, missä tai miten olisin ilman niitä.”

“Helpottaen monia vaikeita kysymyksiä, joita olen pohtinut vuosien ajan.”

“90% positiivisesti, 5% joitain ajatuslooppeja ja 5% joitain uusia ahdistuksen aiheita, kun jokin ennen suljettu ikkuna ei enää pysy kiinni.” 

“Ne ovat auttaneet monien traumojen käsittelyissä.”

“Psykedeelit ovat vaikuttaneet mielenterveyteeni sillä tavalla, että en enää koe tarvitsevani niitä.”

- = ✱ = -

Kuten yllä olevista teksteistä voi huomata, psykedeelien vaikutusten kirjo koetaan hyvin moninaisesti. Pääsääntöisesti tarinoissa kuvattiin myönteisiä mielenterveydellisiä muutoksia, joista osa oli kantanut jopa vuosikausien päähän käyttökokemuksista. Toisaalta osassa kertomuksia kuvattiin psykedeelien myös aiheuttaneen tai pahentaneen mielenterveydellisiä ongelmia. 

Kokonaiskuvan muodostaminen psykedeelien mielenterveysvaikutuksista on haastavaa monistakin syistä. Riippuen siitä, millaisia kanavia pitkin kokemuskertomuksia kerätään, kielteiset tai myönteiset kokemukset saattavat ylikorostua. Lisäksi psykedeelien vaikutukset mielenterveyteen eivät ole aina ilmeisiä niiden käyttäjälle. Osa saattaa hahmottua vasta pidemmän ajan kuluessa, ja joskus ihmiset ympärillä näkevät sellaista, mikä itseltä jää piiloon. Hyvä on toki myös muistaa, että mielenterveyteen vaikuttaa yhtäaikaisesti monia tekijöitä, ja vaikka yksittäinen kokemus laukaisisi suurenkin muutoksen, kaikkia taustatekijöitä ja niiden rooleja voi olla vaikea hahmottaa.

Kiitokset vastauksista – yhteinen tutkimusmatka jatkuu kesäkuun kysymyksessä!