Armoitettu sananiekkateologimme Tommi J. Vehmas jatkaa syyskuun kulttiteemamme funtsailua. Psykedeelien käyttökontekstilla on suuri vaikutus käytön seurauksiin. Oli kyse sitten lääketieteellisestä, shamanistisesta tai muusta viitekehyksestä, psykedeelisession vetäjän uskomusjärjestelmät voivat siirtyä sisäavaruusmatkaajaan – tarkoituksella tai tahattomasti. Tähän liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista on syytä pysytellä tietoisena.

Uskonnollisten, hengellisten ja henkisten yhteisöjen historia on myös erilaisten psykotekniikoiden historiaa. Yhteisön oppien noudattamisesta tulee helpompaa, jos niihin liittyy osallistava ja vahvasti kokemuksellinen ulottuvuus; yhteisöllisesti jaettu hiljaisuus, mantra, virsi tai tanssi voi koskettaa kokijaansa sanojen ulkopuolelta. Opinkohtien sitominen osallistavaan toimintaan tekee niistä itsekohtaisesti elettyä todellisuutta. Tämä voi ilmetä esimerkiksi päihteiden ritualistisena käyttönä: joidenkin historioitsijoiden mukaan Kreikan Eleusiin mysteereissä nautittu kykeon-juoma sisälsi psykedeelejä. Näissä rituaaleissa mm. Platonin, Plutarkhoksen ja Aristoteleen kaltaiset ajattelijat osallistuivat myyttisiin tarinoihin Demeteristä ja Persefonesta, elämästä ja kuolemasta, kylvöstä ja korjuusta. Jos kykeonilla oli psykoaktiivisia vaikutuksia, nämä rituaalit ovat hyvinkin voineet olla mullistavia kokemuksia.

Psykedeelikokemuksen sisältämät oivalluksen ulottuvuudet voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, tapahtuuko kokemus terapeutin vastaanotolla vaiko Shub-Niggurathin asuttaman metsäalueen liepeillä. Tajuntaa mullistavien kokemusten integrointiin tarvitaan useimmiten muiden ihmisten apua. Johns Hopkins Center on Psychedelic and Consciousness Research -tutkimuskeskuksen johtaja Matthew W. Johnson on nostanut esiin huolen siitä, että psykedeeliterapiaa ja -tutkimusta tekevien henkilöiden uskomusjärjestelmät voivat tahattomastikin siirtyä potilaalle. Koska psykedeelejä nauttineet ihmiset ovat hyvin avoimia uusille ajatusmalleille, hengellisen tai henkisen viitekehyksen syöttäminen psykedeelikokemusta läpikäyvälle ihmiselle on eettisesti arveluttavaa.

Käyttökontekstista riippuen psykedeelikokemus voi olla mitä tahansa terapeuttisen hoidon ja palavan pensaan väliltä. Valvottujen terapiatilojen ulkopuolella tapahtuva psykedeelien käyttö tarjoaakin upeita mahdollisuuksia omaa psykedeelikulttiaan luonnostelevalle yrittäjälle, mikäli hän vain on halukas hyödyntämään viimeisintä teknologiaa.

Viimeistään pandemia-aikana on alkanut tuntua siltä, että pöhöttyneessä älypuhelinkapitalismissamme käsitys todellisuudesta, kielestä, yhteiskuntarakenteista ja etiikan peruskysymyksistä perustuu lähinnä oppivien mainonta-algoritmien syöttämiin sisältöihin sekä samanmielisistä ihmisistä koostuvan virtuaalisen vertaisryhmän antamaan palautteeseen. Vapaus valkata algoritmin tai kaverin suosittelema polku valaistumiseen ja hyvään elämään sadoista eri vaihtoehdoista ei tee ihmistä autuaaksi, mutta valinnanvaran määrä voi antaa hallinnan tunnetta eksistentialistisesta krapulasta kärsivälle kuluttajalle.

Kaikukammioiden ympärille muodostuvissa yhteisöissä ilmenee piirteitä, jotka voi halutessaan nähdä kulttimaisina. Sana kultti tulee latinasta: Colo, colere, colui, cultus. Alunperin kultti tarkoitti asumista tai asuttamista, mutta sen merkitys muuttui ajan kuluessa huolenpidoksi tai huolehtimiseksi. Uskonnollisessa mielessä sana cultus tarkoitti tietotaitoa, joka määrittelee sekä jumalille kuuluvan arvostuksen että tähän parhaiten sopivat palvontamenot. Käytännössä kyse oli siitä, että rituaalit toimitettiin oikein ja ajallaan. Tällainen uskovaisten ja heidän (j/J)umal(a/ie)nsa välisen suhteen kultivointi ja huolenpito tuottaa sivutuotteena kunkin yhteisön maailmankäsitykseen, sääntöihin ja tavoitteisiin sitoutuneita yksilöitä.

Psykedeelien murtautuessa valtavirtaan voimme odottaa myös erilaisten lieveilmiöiden ja -ideoiden esiinmarssia. Vaikka on tärkeää, että erilaisten ihmisryhmien narratiiveille on tilaa, se ei tarkoita, että kaikki tulkinnat todellisuudesta olisivat samanarvoisia.

Hyvyydestä, kauneudesta ja totuudesta kertovat vanhat tarinat edustavat vielä tänäkin päivänä toteutettavissa olevia ihanteita. Psykedeelikokemusta kuten muutakaan elämää ei tarvitse tulkita suoraan minkään vanhan myytin mukaan, mutta yleensä näistä aikaa kestäneistä tarinoista on löydettävissä joitain kulloisenkin trendin mukaisen totuuskuplan tarjontaa syvempiä opetuksia. 

Suurten kysymysten kanssa painivien yhteisöjen soisi lainaavan osan käytänteistään entisaikain kultismilta: vaalivan yhteisöllisten rituaalien äärellä tapahtuvaa huolenpitoa, tietotaitoa sekä käsitysten, sääntöjen ja tavoitteiden arvostamista ja kehittämistä suhteessa itseen ja muihin. Tajusteharrastaja valitkoon tarkkaan, kenen hyvinvointia hän kultivoi, mitä mieleensä kylvää ja kenen pellolta kerää sadon. Voimakkaiden kokemusten jakaminen yhdistää ihmisiä, mutta luo myös mahdollisuuksia vallan väärinkäytölle. Ketä kukin kokemus palvelee, mitä se merkitsee ja mihin se johtaa?

Tommi J. Vehmas

Kirjoittaja on entinen solarfallisen seksimagian harjoittaja ja sittemmin kristillisestä neoplatonismista ja ukottumisesta kiksinsä löytänyt teologi, joka fantasioi agraarielämän ihanuudesta ja vaaleanvihreästä maastoautosta.

- = ✱ = -

Tämä kirjoitus on osa syyskuun teemaamme “Totuusmonopoli: Psykedeelit kulttien polttoaineena”. Lisätietoa teemoistamme teemasivultamme.

Tulevaa toimintaamme:

Miten hallita hallitsematonta? Valmistautumisen ja integraation merkitystä käsittelevä keskustelullinen työpajamme ensi keskiviikkona 6.10. klo 18.00.

Kalenteriin kannattaa merkata myös lauantaina 6.11. järjestämämme webinaari filosofi Chris Lethebyn kanssa. Letheby käsittelee luennollaan "lohdullisen harhan argumenttia" – näkemystä, jonka mukaan psykedeelien teho perustuu siihen, että ne tuottavat vahingollisia metafyysisiä harhakäsityksiä.

- = ✱ = -

Jäsenmaksut auttavat meitä edistämään psykedeelien viisaampaa käsittelyä. Jos pidät meiningistämme, voit tukea työtämme liittymällä jäseneksemme.