Psykedeelitutkimuksen keskeisimmäksi esteeksi on vuosikausia esitetty, että psykedeeleillä on vaikea tehdä voittoa. Tämä näkemys on käymässä vanhentuneeksi: Pörssiin on viimeisen vuoden aikana listautunut useita psykedeeleihin keskittyviä, satojen miljoonien dollarien rahoituspotteja keränneitä yhtiöitä. Psykedeeleistä kirjoitetaan myönteisin äänin niin miestenlehdissä kuin uskonnollisissa aviiseissa. Psykedeelit tuntuvat olevan kaikkialla – ja niiden valtavirtaistumisen erilaiset ilmenemismuodot herättävät mielipiteitä laidasta laitaan.

Rahan ja psykedeelien kohtaaminen epäilemättä edistää niiden julkista käsittelyä, tutkimista ja käyttösovellusten kartoittamista. Vaikka kiinnostuneiden on jo pitkään ollut mahdollista hankkia psykedeelejä melko helposti, niiden hoitopotentiaalin laajamittainen hyödyntäminen edellyttää nykyistä vahvempaa tutkimusnäyttöä ja laillisia käyttökonteksteja. Kuolemaan liittyvästä ahdistuksesta tai merkitystyhjiöstä kärsivä naapurin mummo ei todennäköisesti päädy kasvattamaan omia sieniään tai tilaamaan LSD:tä laittomasti anonyymiverkosta – ja vaikka päätyisikin, olisi toivottujen vaikutusten saavuttaminen vähintäänkin epävarmaa ilman aihepiiriä ymmärtävien kanssaihmisten tukea. Sikäli kun psykedeeleillä on psykedeelialakulttuureja vierastaville ihmisille terapeuttista annettavaa, niiden valtavirtaistumisella voi olla paljon hyviä vaikutuksia.

Psykedeelien ympärille rakentuvien liiketoimien näkökulmasta patentoinnin mahdollisuus todennäköisesti nopeuttaa alan kehitystä. Kun sijoittajat luottavat patenttien tarjoamaan lupaukseen ideoiden sääntelyn tuomasta kilpailuedusta, tutkimukseen ja tuotantokoneiston rakentamiseen tarjoutuu enemmän resursseja. Lupaus verotettavan liiketoiminnan lisääntymisestä tarjoaa myös poliittisille toimijoille porkkanan avata asiaa koskevaa keskustelua ja muokkaa julkista mielipidettä psykedeelejä kohtaan suopeammaksi.

Kuukauden teemalainauksemme on taiteilija ja tarinankertoja Dave McGaugheyn “We Will Call it Pala” -kuvanovellista, jossa esitetään dystooppinen visio psykedeelien ja bisnesmaailman yhteensulautumisesta. Lainauksessa mainittu psykedeelisten bisnesmallien ajatus viittaa psykedeelien taipumukseen tuottaa voimakkaita yhteyden kokemuksia. Tällaisten kokemusten myötä ihmisen ja muun maailman keskinäisriippuvuus näyttäytyy usein ällistyttävän selkeänä, ja oman edun tavoittelu muiden hyvinvoinnin kustannuksella puolestaan itseä vahingoittavana. Nykyistä psykedeelisemmät bisnesmallit ammentaisivat tällaisista kokemuksista – tarkoituksenaan ehkäistä haittoja, joiden potentiaali kasvaa kun talous alkaa liian dominoivasti ohjata jotain ilmiötä. Psykedeelisen bisneksen aamunkoitolla on nimittäin myös pimeät puolensa.

Yksi keskeinen huolenaihe on, että psykedeelien valtavirtaistuminen toistaa harmillisen tavallista kaavaa: ihmisten arvostamista asioista luodaan mahdollisimman halpoja ja karsittuja versioita, joita sitten markkinoidaan aggressiivisesti – psykedeelien tapauksessa jatkuvasti yltyvän ihmelääkehypen siivittämänä. Siinä missä markkinat epäilemättä kykenevät tuottamaan psykedeeliterapiasta luksusversioita maksukykyisille, ne kykenevät tuottamaan siitä myös heikkolaatuisia irvikuvia hoitoa epätoivoisesti tarvitseville vähävaraisille, joilla ei ole mahdollisuutta äänestää lompakoillaan.

Toinen keskeinen, kiivaastikin keskusteltu kysymys liittyy tiedon omistajuuteen ja psykedeelien patentointiin. Vaikka tunnetuimmat psykedeelit rakennekaavoineen ja valmistusmenetelmineen ovat jo pitkään olleet julkista omaisuutta, niiden tiettyjä käyttösovelluksia ja uusia syntetisointitapoja on mahdollista patentoida. Monet psykedeeliaktivistit katsovat karsaasti pyrkimystä ideoiden omimiseen ja peräänkuuluttavat niiden vapaata jakamista mahdollisimman monien hyväksi. Tätä eetosta pyrkii tukemaan esimerkiksi lukuisien psykedeelitutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden allekirjoittama dokumentti Statement on Open Science and Open Praxis, jonka voi hahmottaa osana laajempaa pyrkimystä tieteen avoimuuteen. Merkittävä osa psykedeelejä koskevasta ymmärryksestä on muodostunut kun psykedeelitutkijat, psykedeeliterapeutit ja muut aihepiiriin perehtyneet ovat vuosikymmenten ajan jakaneet aiheesta kartuttamaansa tietämystä. Patenttikilpailun pelätään vievän alaa valtaa keskittävään suuntaan, jossa yksittäiset tahot voivat omia yhteisesti tuotettua tietoa omien tarkoitusperiensä ajamiseen ja sanella muille ehtoja siitä, millaisissa konteksteissa psykedeelejä on mahdollista käyttää. 

On helppo nähdä, miksi molempia edelläkuvatuista näkökulmista niin kannatetaan kuin kritisoidaankin. Yksi keskeinen erimielisyyden lähde on, taataanko psykedeelien hyötypotentiaalin laaja saatavuus parhaiten yksinoikeuden mahdollistaman kasvun vaiko tiedon vapaan jakamisen ja voittoa tavoittelemattomien mallien kautta. Olipa alan tulevaisuus millainen tahansa, sen voi todellakin toivoa tuovan mukanaan nykyistä valistuneempia bisnesmalleja. Parhaimmillaan tällaiset mallit tukisivat sellaisten kannustimien muodostumista markkinajärjestelmiimme, jotka edistävät parasta mahdollista hoitoa mahdollisimman monelle, tekevät tilaa muillekin arvoille kuin voittojen maksimoinnille ja ehkäisevät sellaisen kilpailudynamiikan valtaa, jossa yhden voitto on automaattisesti toisen häviö.

Siinä, miten tämä käytännössä toteutetaan ja mitä kaikkea se voi konkreettisesti tarkoittaa, riittää visioitavaa.

Henry Soinnunmaa

Kirjoittaja on psykedeeleistä ja niiden vastuulliseen käsittelyyn liittyvistä haasteista kiinnostunut utelias podcastaaja, muusikko, sanallistaja, amatöörigeneralisti ja Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n puheenjohtaja.

- = ✱ = -

Yksi mahdollisuus osallistua psykedeelien tulevaisuuden pohtimiseen tarjoutuu tämän viikon perjantaina 7.5., kun ayahuasca-yhteisöaktivisti Jeronimo M.M. luennoi webinaarissamme psykedeelien maailmasta kieltolain tuolla puolen.

Kiinnostuitko? Lue lisää teemoistamme.

Jäsenmaksut mahdollistavat järjestömme toiminnan. Pidätkö meiningistämme? Liittymällä jäseneksemme tuet työtämme.