Michael Pollanin vastikään suomennettu tietokirja Tuntematon mieli: Mitä uusi psykedeelien tutkimus opettaa (Like 2021) on monipuolinen ja viihdyttävä yleiskatsaus amerikkalaiseen psykedeelitutkimukseen. Suomennos on tervetullut lisä niukanpuoleiseen valikoimaan laadukkaiden tietokirjojen käännöksiä Suomessa ja vielä niukempaan valikoimaan psykedeelitutkimusta käsitteleviä käännöksiä. Pollan on huolellisesta ja eläytyvästä taustoittamisestaan tunnettu, ruokaan ja ympäristöön suuntautuva tietokirjailija. Häneltä on aiemmin suomennettu mm. kasviaiheiset teokset Toinen luonto (1991) ja Halun kasvioppi (2001).

Tuntematon mieli on kiinnostavilla henkilökuvilla väritetty yleiskatsaus amerikkalaisen psykedeelitutkimuksen historiaan ja nykypäivään. Henkilökuvien lisäksi teoksen erityisenä ansiona ovat Pollanin huolellisesti ja ajatuksella laatimat, omakohtaiseen kokemukseen perustuvat kuvaukset eri psykedeelien käyttökonteksteista ja psykedeelien tuottamista kokemuksista. Eri psykedeelien varsinaisista vaikutuksista on hämmästyttävän vaikeaa löytää huolellisesti laadittuja kuvauksia kootusti suomeksi, joten tällaisen tietokirjan suomennos on siinäkin mielessä hyödyllinen.

Pollanin yksityiskohtaiset henkilökuvat tarjoavat psykedeelitutkimukseen jo perehtyneellekin syventävää luettavaa. Esimerkiksi sienitutkija Paul Stametsista Pollan piirtää monipuolisen ja kiinnostavan muotokuvan amerikkalaisen psykedeelitutkijan ihanteena: Stamets kuvataan Elon Muskin kaltaisena itseoppineena ja ehtymättömän nerokkaana keksijä-bisnesmiehenä, mutta myös humaanina idealistina ja hengellisenä ihmisenä, jolla on oma, selkeä polkunsa maailmassa. Useimmat teoksessa mainitut henkilökuvaukset perustuvat Pollanin suoriin vaikutelmiin, mikä tekee teoksesta henkilökohtaisemman ja kiinnostavamman kuin pelkkiin dokumentteihin nojaavat kuvaukset. Maanalaisen psykedeeliterapian pioneeria Leo Zeffiä (1912–1988) ja "Trippikapteeni" Al Hubbardia (1901–1982) käsittelevät kappaleet eivät tosin ole värikkyydessään yhtään laimeampia, vaikkei Pollan heitä henkilökohtaisesti tavannutkaan.

Tuntematon mieli käsittelee psykedeelitutkimuksen historiaa henkilövetoisesti ja kiinnostavalla otteella, ja Pollan kuvaa eloisasti paitsi tutkijoita, myös monenlaisia salassa toimivia terapeutteja, shamaaneja ja parantajia. Luvut huipentuvat omakohtaisiin, huolellisesti kirjoitettuihin kuvauksiin erilaisista psykedeeleistä, joiden käyttökonteksteja ja kokemuksellisuutta Pollan kuvaa ilahduttavan tarkasti ja taitavasti. Kykenin omakohtaisen kokemuksen pohjalta tunnistamaan ja tavoittamaan Pollanin kuvaamia muuntuneita mielentiloja, ja eläydyin kirjoittajan terapeuttisiin ja mystisiin kokemuksiin vahvasti.

Tieteen historiaa ja kehitystä kartoittavista katsauksista rajataan yleensä pois naiset ja naisten tekemä työ. Pollanin teos noudattelee tätä "perinteistä" linjaa. Beckley-säätiön perustaja, kreivitär Amanda Feilding on ainoa psykedeelien tutkimukseen suoraan liittyvä nainen, jonka Pollan mainitsee nimeltä. Naistutkijoita kuten vaikkapa Beatriz Labate, Laura Northrup ja Kathleen Harrison, olisi voitu myös sivuta teoksessa. Psykedeelinen feminismi omine konferensseineen, intresseineen ja instituutioineen olisi ehkä ansainnut kokonaan oman lukunsa teoksessa, mutta nyt parrasvalojen reunamilla saavat vuoroaan vielä odotella vaikkapa Mabel Luhan, Anne Wagner, Zoe Helene, Annie Oak ja moni muu. Pioneeritutkija Oscar Janigerin (1918–2001) kollegasta Gertrude Paltinista ei internet osaa kertoa edes elinvuosia. 

Pollanin teos on sanavalinnoiltaan ja sisällöltään tyypillinen yhdysvaltalaisen kulttuurin tuote. Tuntematon mieli esittää tuttuun tyyliin Yhdysvallat itsensäänselvästi maailman keskipisteenä ja planeetan muut mantereet Pohjois-Amerikan reunoilla rehottavana narrimaisena periferiana, josta jalot villit kuten Stanislav Grof toisinaan emigroituvat sivistyksen pariin ja oppivat sorauttelemaan oikeiden ihmisten kieltä. Hupsusta americanasta huolimatta yhdysvaltalaisen psykedelian historiaa on kuitenkin miellyttävää lukea, sillä samalla kirjoittaja tarkastelee ja luo skeptistä suhdetta paitsi kotimaansa psykedeeliseen hengellisyyteen, myös sen juuriin eli transendentalismiin ja alkuperäiskansojen uskontoihin. On myös virkistävää lukea tiedettä popularisoivaa teosta, jossa annetaan mahdollisuus muillekin tietämisen tavoille kuin ”kovan tieteen” jäykän materialistiselle näkemykselle.

Haasteellisesta aiheesta huolimatta käännös on joustavaa ja miellyttävää lukea ja tekstissä esiintyville slangi-ilmauksillekin suomentaja on etsinyt toimivia vastineita. Etnobotaniikan ja psykedelian sanasto kääntäjällä on haasteista huolimatta hyvin hallussa. Kääntämisen haasteita kuvaa hyvin se, että suomentaja on valinnut kääntää nahuatlinkielisen ololiuqui-kasvin (turbina corymbosa) ”käärmeyrtiksi", vaikka alkuteoksessa sen englanninkielinen nimitys on suomalaisillekin psykonauteille sellaisenaan vakiintunut "morning glory" eli kauniisti suomeksi atsteekkilumokierto. Käärmeyrtti-käännöksestä en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta moninaiset ja sekaannuksia aiheuttavat nimitykset ovat ymmärrettäviä: etnobotaniikkaan liittyvät perinnetiedot ovat usein salaisia ja niitä varjellaan yhteisön omiltakin jäseniltä monenlaisilla kiertoilmauksilla, epämääräisyyksillä ja tietoisella harhaanjohtamisella. Finton tavallisesti hyvin tarkka kasvisanasto Kassukin tuntee ololiuquille kolme täysin erilaista tieteellistä nimeä.

Jäin kaipaamaan teoksen liitteeksi suomalaista tai pohjoismaista psykedeelitutkimusta käsittelevä lisäystä. Tällainen löytyy esimerkiksi Gary Lachmanin Tajunnan alkemistien (2003) suomennoksesta, jonka loppuosaan suomentaja on kirjoittanut katkelmia suomalaisen okkulttuurin historiasta. Suomalaisesta psykedeelitutkimuksesta ei tietääkseni ole toistaiseksi olemassa lyhyttäkään koherenttia historiikkia, joten suomentajalta olisi toki liian suuri vaatimus tuottaa sellainen kokonaan itse käännöksen liitteeksi. Sopii toivoa, että esimerkiksi Psykedeelitutkimusyhdistys ry olisi kiinnostunut tuottamaan tällaisen historiikin tulevaisuudessa.

Neljäkymmentä vuotta sitten psykologi Stanislav Grof totesi, että LSD saattaa tutkimustyökaluna merkitä psykiatrialle mikroskoopin tai teleskoopin vastinetta biologialle ja astronomialle. Pollanin teoksen loppuosassa esitelläänkin Grofin ennakoimia psykedeelien tämänhetkisiä sovellutuksia sekä neurotieteen että terapian työvälineinä, mikä onkin teoksen raikkainta ja selvästi kiinnostavinta uutta antia. 

Ennen psykedeelitutkimuksen kriminalisointia tutkijat tuottivat runsaasti materiaalia, jonka perusteella saatiin selvää näyttöä psykedeelien potentiaalista niin mielenterveyttä edistävinä lääkkeinä kun tietoisuuden tutkimuksen työkaluina. Sekä psilosybiini ja MDMA on nyt vuosikymmenien pannan jälkeen luokiteltu Yhdysvalloissa maan elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n toimesta läpimurtolääkkeiksi ihmiskunnan modernien vitsauksien – masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön – hoidossa. Luokitus annetaan tutkimuksen nopeuttamiseksi uusille, erityisen lupaaviksi katsotuille hoitomuodoille. Olen iloinen voidessani Pollanin teoksen suomennoksen myötä todeta, että psykedeelien rauhanomainen renessanssi on toteutumassa hitaasti myös täällä Pohjolassa. Psykedeeleistä ja niiden terapeuttisesta potentiaalista edes varovaisesti kiinnostuneelle lukijalle Tuntematon mieli tarjoaa paljon uutta ajateltavaa. 

Aatu Tuhatkauno

Michael Pollan: Tuntematon mieli: Mitä uusi psykedeelien tutkimus opettaa. Suomentanut Mika Pekkola. Like kustannus, 463 s.

Aatu Tuhatkauno on uskontotieteilijä, jonka erityisalaa ovat mystiset ja uskonnolliset kokemukset. Lisätietoja hänen työstään löydät osoitteesta users.utu.fi/aasapo/