Miltä näyttäisi käytännössä, jos kieltolaista luovuttaisiin MDMA:n osalta ja aine tuotaisiin julkisen, säännellyn saatavuuden piiriin? Hollantilainen moniammatillinen työryhmä toteutti hiljattain erilaisia MDMA:n kontrolloinnin malleja käsittelevän raportin. Työryhmään kuului muun muassa poliisi, asianajaja, toksikologi, filosofi, farmaseutti, käyttäytymistieteilijä ja antropologi. Kontrollin mallien kirjo kattoi vapaat markkinat, kannabiskahvila-tyyppiset ratkaisut, nykyistä tiukemman rangaistuspolitiikan sekä valvotut MDMA-myymälät. 

Raportin perusteella toimivin, poliittisesti ainakin periaatteessa realistinen malli olisi sellainen, jossa täysi-ikäiset voisivat ostaa neutraalisti pakattua ainetta erillisistä myymälöistä, mainonta ja maastavienti olisi kielletty, ja viranomaistahot panostaisivat kunnolla laadukkaaseen päihdetiedotukseen. Tämä voisi johtaa muun muassa MDMA:n myynnin nykyistä tehokkaampaan valvontaan, puhtaampiin aineisiin, rikollisuuden vähentymiseen, toimivampaan terveystiedotukseen ja ympäristöhaittojen vähenemiseen, ja tuottaisi lisäksi valtiolle verotuloja, joita voitaisiin käyttää päihdehaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen.

Nykytilanteeseen verrattuna sekä täysin vapaat markkinat että sanktioihin perustuvan politiikan vahvistaminen puolestaan lisäisivät monia haittoja. Raportin perusteella näyttää todennäköiseltä, että ylläkuvattu laillisen saatavuuden malli lisäisi jonkin verran aineen käyttömääriä, mutta kirjoittajien mukaan tuotteiden laadunvalvontaa koskevien sääntöjen ja paremman terveystiedotuksen vuoksi kokonaishaittojen olisi silti perusteltua olettaa vähentyvän..

Seuraako raportista konkreettisia toimia – nähdäänkö tulevaisuudessa laillisia ekstaasimyymälöitä? Jotkut pitävät tätä epärealistisena. Voltefacen artikkelissa haastateltu Transnational Instituten päihdepolitiikka-asiantuntija Tom Blickman kuitenkin kyseenalaistaa myös nykypolitiikan realistisuuden ja viittaa sen haittavaikutuksiin, joihin lukeutuu esimerkiksi se, että laittomat huumeet ovat järjestäytyneelle rikollisuudelle valtava tulonlähde.

Vaikka poliisikin oli edustettuna raportin kirjoittajissa, Voltefacen mukaan tulokset ovat aiheuttaneet ammattikunnan keskuudessa myös närästystä. Esitettyä mallia on vastustettu vetoamalla siihen, että poliisi kannattaa ennaltaehkäisyä. Ennaltaehkäisy ja sääntely eivät kuitenkaan ole keskenään ristiriidassa – muutenhan poliisin kannattaisi vastustaa ennaltaehkäisyä haittaavana esimerkiksi alkoholin laillista saatavuutta, jonka sääntelyssä ikärajoilla, laadunvalvonnalla ja myyntirajoituksilla on keskeinen rooli. Kuinkakohan moni uskoo, että ennaltaehkäisy onnistuisi paremmin jos alkoholin myynti ja käyttö kriminalisoitaisiin?

Volteface kirjoittaa, että raportin herättämässä keskustelussa MDMA:n laittomuutta on totuttuun tapaan puolustettu sillä, ettei aineen käyttö ole turvallista. Mikään varteenotettava, laillista sääntelyä peräänkuuluttava taho tuskin kuitenkaan perustaa näkemyksiään väitteeseen aineen täydellisestä vaarattomuudesta: olennainen kysymys on, onko aine vaarallisempi rikollismarkkinoiden kauppatavarana vaiko julkisesti säänneltynä. Ajatus laillisesta ekstaasista ei ole Hollannissa vailla poliittista tukea, sillä esimerkiksi sosiaaliliberaali D66-puolue on ilmaissut kannattavansa sitä nimenomaisesti juuri järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen taistelun välineenä. 

Eräs varteenotettava huoli on, voisiko yhdessä maassa toteutettava laillinen saatavuus pelata kansainvälisten huumejengien pussiin tarjoamalla laillisen hankintapaikan aineille, jotka ovat muualla laittomia. Päihdetiedotukseen erikoistuneen Jellinekin asiantuntija Floor Van Bakkum toteaakin Voltefacelle, ettei raportin esittämiä muutoksia välttämättä kannattaisi toteuttaa yksittäisen maan sooloiluna, vaan sääntely onnistuisi parhaiten useamman maan kansainvälisenä yhteistyönä.

Ajatus laillisista ekstaasimyymälöistä saattaa kuulostaa kaukaiselta. On kuitenkin syytä tarkastella kriittisesti kysymystä siitä, miksi aineen kriminalisointia tarkalleen on päädytty pitämään optimaalisena ratkaisuna, ja millaisiin asioihin vedoten sitä tällä hetkellä perustellaan.

Mikäli päihteitä halutaan hallinnoida tavalla, joka palvelee parhaalla mahdollisella tavalla niin niitä käyttävien kuin sivullistenkin terveyttä ja hyvinvointia, päihdepolitiikan lähestymistapojen ennakkoluuloton pohdinta ja vertailu, johon sisällytetään myös erilaisia sääntelyn malleja, on välttämätöntä.

Henry Soinnunmaa

Kirjoittaja on psykedeeleistä ja niiden viisaamman käsittelyn haasteista kiinnostunut utelias podcastaaja, muusikko, sanallistaja, amatöörigeneralisti ja Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n puheenjohtaja.

- = ✱ = -

Tämä teksti kytkeytyy toukokuun teemaamme “Tajunnan markkinoilla: Psykedeelien talous”. Kiinnostuitko? Lue lisää teemoistamme.

Jäsenmaksut mahdollistavat järjestömme toiminnan. Pidätkö meiningistämme? Liittymällä jäseneksemme tuet työtämme.