MDMA:lla on maine verrattain vähähaittaisena aineena, jota tutkitaan lupaavana psykoterapian apuvälineenä. Tarkkaan rajatuissa tutkimusolosuhteissa se onkin todettu hyvin turvalliseksi yhdisteeksi.⁽¹⁾ Näiden olosuhteiden ulkopuolella sen käyttöön kuitenkin liittyy merkittäviä riskejä: esimerkiksi Suomessa MDMA:han liittyviä kuolemantapauksia rekisteröitiin vuosina 2001–2017 yhteensä sata kappaletta⁽²⁾. Kun MDMA:han liittyviä kuolemia käsitellään mediassa, ei yleensä tehdä tarpeeksi selväksi, ettei niissä useimmiten ole kyse MDMA:n yliannostuksesta. Epäselvä uutisointi saattaa luoda valheellisen vaikutelman siitä, että liian suuri annostus olisi ainoa aineen käyttöön liittyvä terveysriski.⁽³⁾

Tämä artikkeli käsittelee MDMA:han liittyviä kuolemantapauksia laajemmassa viitekehyksessä. Teksti kattaa kuitenkin ainoastaan MDMA:n fyysiset haitat erityisesti kuolemantapausten kontekstissa. Siinä ei siis huomioida esimerkiksi psykologiaan tai seksuaaliterveyteen liittyviä riskejä.

Tekijöitä kuolemantapausten taustalla

Suurimmassa osassa kuolemista, joissa vainajan kehosta on löydetty MDMA:ta, on käytetty sekaisin useita eri päihdeaineita. Tällaisiin kuolemiin lasketaan aineiden suorien kehollisten vaikutusten ohella esimerkiksi onnettomuudet. Yllä mainituista sadasta kuolemasta Suomessa MDMA oli merkitty ainoaksi kuolinsyyksi kolmessatoista tapauksessa. Tätä käsittelevässä tutkimuksessa todetaan, että Suomessa jopa neljässä viidesosassa kuolemantapauksista oli mukana bentsodiatsepiineja ja kahdessa kolmasosassa opioideja.⁽²⁾

Joskus kuolemantapausten yhteydessä käy ilmi, että MDMA:ksi luultu pilleri on sisältänyt jotain muuta, esimerkiksi selkeästi MDMA:ta vaarallisempaa PMA:ta. Kun aine on muuta kuin on oletettu ja esimerkiksi sen vaikutusten käynnistymisessä kestää odotettua pidempään, sitä saatetaan ottaa lisää. Tällä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset.⁽⁴⁾

Yksi MDMA:n keskeisimmistä riskeistä liittyy sen ruumiinlämpöä nostaviin vaikutuksiin⁽⁵⁾. Ainetta käytetään tanssimisen yhteydessä, mikä kohottaa ruumiinlämpöä yksinäänkin ja voi etenkin ahtaissa sisätiloissa järjestettävissä musiikkitapahtumissa johtaa ilman päihdeaineitakin lämpöhalvaukseen. Tähän liittyen on peräänkuulutettu tapahtumatilojen kunnollisesta ilmastoinnista huolehtimista. Monissa paikoissa myös jaetaan ongelmien ehkäisemiseksi ilmaista vettä.⁽⁶⁾

MDMA:n myötävaikuttaman lämpöhalvauksen estämiseksi pidetään tärkeänä, että ainetta nauttineet huolehtivat riittävästä nesteytyksestä: liikkuessa puoli litraa tunnissa ja paikoillaan pysyteltäessä 2,5 dl tunnissa. Vesi kuitenkin muodostaa MDMA:n kanssa omat riskinsä, sillä MDMA vähentää virtsaneritystä, mikä nostaa vesimyrkytyksen riskiä.⁽⁷⁾ Nesteytyksen kanssa ei siis kannata liioitella. Naisilla tähän liittyvä riski näyttää olevan suurempi, mikä saattaa liittyä estrogeenin vaikutuksiin⁽⁸⁾.

Keskeinen riski on myös serotoniinisyndrooma, jota esiintyy erityisesti, kun serotoniinireseptorien kautta vaikuttavaa MDMA:ta yhdistetään muihin piristäviin aineisiin tai tiettyihin masennuslääkkeisiin, erityisesti MAO-estäjiin (mm. Aurorix). Tilassa on kyse serotoniinireseptorien yliaktivoitumisesta, ja se voi aiheuttaa esimerkiksi kouristuksia, sekavuutta, pahoinvointia ja pahimmillaan jopa kuoleman.⁽⁹⁾

Riskitekijöitä MDMA:n käytössä ovat myös tietyt terveysongelmat, esimerkiksi korkea verenpaine, sydänsairaudet ja pahanlaatuinen hypertermia. Sellainen annos, joka olisi keskivertokäyttäjälle kohtuullinen, voi aiheuttaa näistä kärsivälle hengenvaarallisen reaktion.⁽⁴⁾

Liian väkevät pillerit ja muita laittomiin huumemarkkinoihin liittyviä ongelmia

Omanlaisiaan ongelmia luo se, että laittomilla markkinoilla esiintyvien MDMA-pillereiden pitoisuudet ovat viime vuosina kohonneet vaarallisen korkeiksi: Viime aikoina on mitattu jopa yli 300mg MDMA:ta sisältäviä pillereitä, mitä voi pitää jo todella vaarallisena määränä. Suoran yliannostuksen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat MDMA:n kohdalla käyttömääriin suhteutettuna harvinaisia mutta mahdollisia. Riskiä lisää, että kasvaneiden pitoisuuksien ohella pillerien pitoisuuksissa on suurta vaihtelua, eikä niitä käyttävillä välttämättä ole keinoja arvioida pillerin sisältämää määrää. Ongelmien välttämiseksi käyttöannoksen ylärajaksi on joskus ehdotettu naisilla 1,3 mg/kg ja miehillä 1,5 mg/kg⁽¹⁰⁾. Erään tutkimuksen mukaan 100–120 mg korkeammilla annoksilla koettujen myönteisten vaikutusten määrä alkaa laskea ja haittavaikutusten kasvaa⁽¹¹⁾.

Yhtenä selittävänä tekijänä pillerien pitoisuuksien nousulle on pidetty sitä, että MDMA:n myyntiin liittyvissä oikeusjutuissa rangaistuksia on määritelty pillerien määrän eikä niiden sisältämien MDMA-pitoisuuksien perusteella. Tämä toimii kannustimena vahvempien pillerien valmistukselle, koska vaikka käyttäjä voi jakaa sellaisen useammaksi annokseksi, myyjän käsissä pillerit liikkuvat kokonaisina. Tätä merkittävämmäksi tekijäksi on kuitenkin esitetty MDMA:n valmistamisessa tarvittavien lähtöaineiden saatavuuden paranemista⁽¹²⁾.

Nykytilanne luo joka tapauksessa vahvaa tarvetta ainetunnistuspalveluille, jollaista ei Muunto-hankkeen toteuttamaa kertaluontoista pilottitutkimusta⁽¹³⁾ lukuunottamatta ole toistaiseksi saatu Suomessa käyntiin. Tällaisten monissa Euroopan maissa hyviä tuloksia tuottaneiden palveluiden avulla laittomilta markkinoilta aineita hankkineet voivat selvittää niiden koostumuksia ja pitoisuuksia, mikä auttaa tekemään riskitietoisempia valintoja⁽¹⁴⁾. Kyseessä on toki ennen kaikkea kyseisten aineiden laillisesta asemasta johtuva ongelma, jollaista ei esiinny esimerkiksi alkoholin kanssa. Onkin perusteltua kysyä, voisiko tällaisten aineiden kauppaa hallita laittomien markkinoiden sijaan laillisella sääntelyllä eettisine normistoineen, myyntirajoituksineen ja haittaveroineen.

MDMA:n käyttö on ollut Suomessakin kasvussa. Vuonna 2018 25–34-vuotiaiden, ainetta viimeisen vuoden aikana käyttäneiden osalta maamme lukemat olivat koko Euroopan kolmanneksi suurimmat⁽²⁾ ja samana vuonna 15–34-vuotiailla kuudenneksi suurimmat⁽¹⁵⁾. Vaikka MDMA ei lukeudukaan yleisesti käytetyistä päihteistä vaarallisimpiin⁽⁴⁾, ja sen käytön myönteisten puolten julkinen käsittely on edelleen jonkinlainen tabu, myös aineen riskit on syytä ottaa tosissaan.

Henry Soinnunmaa

Kirjoittaja on vastuullisemmasta päihdekeskustelusta ja päihteiden viisaammasta käsittelystä kiinnostunut podcastaaja, muusikko, sanallistaja, amatöörigeneralisti ja Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n puheenjohtaja.

Päivitetty 29.3.2021: Lisätty artikkelin alkuun maininta MDMA:n terapiakäytöstä viitteineen.

Viitteet:
[1] Long-term follow-up outcomes of MDMA-assisted psychotherapy for treatment of PTSD: a longitudinal pooled analysis of six phase 2 trials
[2] Trends in MDMA-related mortality across four countries
[3] MDMA-Related Deaths: Stop Calling Them Overdoses
[4] Fatal and non-fatal health incidents related to recreational ecstasy use
[5] Effects of MDMA on body temperature in humans
[6] Drugs policies and electronic music culture
[7] Staying safe when partying
[8] MDMA may pose greater danger to women than men, say scientists
[9] Qualitative Review of Serotonin Syndrome, Ecstasy (MDMA) and the use of Other Serotonergic Substances: Hierarchy of Risk
[10] Warnung: extrem hochdosierte XTC‘s
[11] Linking the pharmacological content of ecstasy tablets to the subjective experiences of drug users
[12] Molly’s Lethal Rebirth
[13] Tutkimus: Tieto huumeiden todellisesta sisällöstä voi vaikuttaa käyttöpäätökseen
[14] Ainetunnistusta käsittelevää ​kirjallisuutta
[15] Euroopan huumeraportti 2020

Muut lähteet:
How does MDMA kill?
Fired Up: Why Are Ecstasy-Related Deaths Rising In The UK?
Muunto-hanke: Usein kysyttyä ainetunnistuspalvelusta
Verkko-Vinkki -hankkeen projektikoordinaattori Janne Nahkurin kanssa toteutettu taustahaastattelu, 27.3.2021