Helmikuu 2021 – Eheämpi mieli: Hyvinvoivan pääkopan piirteitä
Mikä yhdistää riippuvuuksia, masennusta, eksistentiaalista ahdistusta ja lukuisia muitakin kehomieltä raastavia olemisen muotoja? Monissa tapauksissa niiden pinnan raaputtaminen paljastaa kokemuksen irrallisuudesta – terveitä, ravitsevia yhteyksiä koskevan puutostilan.
Helmikuun teemamme kysyy siten, millaisia ominaisuuksia on eheämmällä mielellä. Yksi vastaus on, että eheämpi mieli on kytkeytyneempi mieli. Luonnostelemme seuraavassa neljää tasoa, joiden kautta tätä kytkeytyneisyyttä voi hahmottaa.
Yksi ihmismielen ikiriivaajista on erilaisten toiveiden, tavoitteiden ja tottumusten välinen ristiriita: ihmisyyden eri aspektit eivät tule keskenään toimeen. Ihmisellä voi olla esimerkiksi taitojensa kehittämiseen liittyviä tavoitteita, joita liiallinen päihteiden käyttö tai netissä jumittaminen sabotoivat. Eheytyessään mieli löytää keinoja tuoda saman neuvottelupöydän ääreen ihmisen luovuuden, rationaaliset kyvyt, kehollisuuden, ja niin itsekriittisiä kuin innostuneitakin ääniä. Toisiaan kuuntelevaa vuorovaikutusta harjoittamalla ne voivat muodostaa rakentavia, toisiltaan oppivia suhteita, ja siten auttaa ihmistä kehittymään sujuvammaksi kokonaisuudeksi.
Toisaalta kytkeytyneisyys ilmenee myös yksilöä laajemmalla, ihmistenvälisellä tasolla. Monen aikuisena oireilevan lapsuusmuistot tulvivat turvattomuutta, heitteillejättöä ja väkivaltaa. Tällaisten puitteiden tuottamien vaurioiden korjaamisessa – ja hyvinvoinnin rakentamisessa muutenkin – rakastavat, kohottavat ja rehelliset ihmiskontaktit ovat kullanarvoisia, oli kyse sitten intiimisuhteista tai suhteista perheeseen, heimoon tai jopa koko ihmislajiin. Eheämpi mieli saa ja uskaltaa tarvita muita ja olla tarvittu. Terve yhteiskunta myös tukee yksilöitä tarkoitusta tarjoavan työn, roolin tai muun elämänpolun löytämisessä.
Kolmantena tasona voidaan tarkastella suhdettamme muihin elämänmuotoihin ja koko meitä kannattelevaan biosfääriin. Luontoyhteyden laadun vaikutus ihmisen vointiin lienee useimmille oman kokemuksen kautta ilmeistä, mutta aiheesta on myös kasvavissa määrin tutkimusnäyttöä. Tämän tason merkitys korostuu moniulotteisten ympäristötuhojen ajassamme, jossa monet haluaisivat tehdä enemmän suojellakseen elossapitokoneistoamme ihmisen vitsauksenomaiselta lyhytnäköisyydeltä. Parhaimmillaan tähän liittyvät vaikeat tunteet voivat motivoida etsimään tapoja puolustaa meille välttämättömiä elojärjestelmiä, mikä voi myös syventää merkityksen ja kuuluvuuden kokemusta.
Neljäs taso on ihmisen kytkeytyneisyys maailmaan ja kaikkeuteen. Joillekin tämä voi tähtitieteilijä Carl Saganin aatoksia mukaillen tarkoittaa nöyrää, tieteellisen uteliasta suhdetta universumin ihmeisiin. Toisille kyse on suhteesta Jumalaan tai olemassaoloa jäsentäviin henkiin, ja jotkut eivät ehkä puno kokemustaan sanoiksi, mutta tuntevat silti yhteenkuuluvuutta elämän mysteerin kanssa. Pyhyyden, ihmetyksen ja pelonsekaisen kunnioituksen kokemukset tapaavat lujittaa kokemusta elämän merkityksellisyydestä.
Psykedeeleihin tämä kaikki liittyy siten, että vaikka ne eivät yksinään takaakaan kukoistavia yhteyksiä tai eheämpää mieltä, ne voivat oikein käytettynä auttaa ottamaan pieniä askelia oikeaan suuntaan. Mielenterveydellä on myös fysiologiset ja jopa geneettiset ulottuvuutensa, ja nykytiedon valossa näyttää siltä, että psykedeelejä voidaan ainakin joissain tapauksissa hyödyntää tämän psykofyysisen kokonaisuuden hoitamisessa. Monet kuvaavat psykedeelikokemustensa tarjonneen innoittavan kurkistuksen potentiaaliinsa, vilahduksen suunnasta jota kohti kasvaa – kuin maahan vasta pudonnut siemen saisi aavistuksen tulevaisuudestaan täysikasvuisena puuna, joka elää syvässä, keskinäisravitsevassa yhteydessä elinpiirinsä muiden kasvien, sienirihmastojen ja koko elonkirjon kokonaisuuden kanssa.
Psykedeelien viisas käyttö ei ole vain yksilön vastuualuetta. Niihin tutustuva voi toki perehtyä aiheeseen huolellisesti ja tekemään sen pohjalta harkittuja, kantavia valintoja, mutta kokemusten integraatio – psykedeeliavusteisten oivallusten ja uusien näkökulmien nivominen omaan elämänkokemukseen, ymmärrykseen ja jokapäiväiseen elämään – kuitenkin tapahtuu nimenomaisesti suhteessa toisiin ihmisiin ja eliöihin, elämän puitteisiin, kosmokseen kaikkinensa.
Ei ole sattumaa, että integraatio-käsitteen alkujuuri, latinan integratus, viittaa kokonaisuuteen, yhdistymiseen ja eheytymiseen: Eheämpi mieli on yhtä kuin integroituneempi mieli. Se ei ole jotain muusta maailmasta irrallista vaan kehkeytyy itsen ja muun välisessä tanssissa. Psykedeeleihin liittyvä integrointi on monin tavoin sama asia kuin kaikki muukin eheämpää mieltä, yhteisöä ja maailmaa edistävä toiminta. Tässä integraatiotyössä olemme vasta yhteisellä alkutaipaleellamme.
Henry Soinnunmaa
Kirjoittaja on oppimaan oppimisesta kiinnostunut utelias podcastaaja, muusikko, sanallistaja, amatöörigeneralisti ja Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n puheenjohtaja.