Syyskuun teema: Narrina – Sinä kosminen vitsi
Psykedeelit ovat maistuneet monille huumorin suurille nimille, joihin lukeutuvat esimerkiksi Bill Hicks, Shane Mauss, Trey Parker ja Matt Stone. Tätä yhteyttä on helppo ymmärtää, sillä niin huumorin kuin psykedeelienkin ydinaluetta on arkisten asioiden hahmottuminen uudenlaisessa valossa. Kulttuurisessa kuvastossamme tätä huuliveikon roolia on kuvattu muun muassa sveitsiläisen psykiatri C. G. Jungin hahmotteleman narrin arkkityypin kautta. Narri lausuu ääneen soveliaisuuden rajoja haastavia totuuksia, ja auttaa siten katsomaan asioita yllättävistä näkökulmista.
Yksi psykedeelikokemuksen kategoria on kosmisen huumorin elämys, jossa ihminen äkkää olevansa itse vastuussa sydäntärepivän draamansa muodostumisesta. Usein oivallus purkautuu esiin vapauttavan, vatsanpohjan perukoilta purkautuvan, pitelemättömän naurun muodossa. Tällainen kokemus voi olla syvästi katarttinen: Tarina, jonka ihminen on ehtinyt kuvittelemaan kohtalokseen, osoittautuu vain yhdeksi mahdolliseksi tulkinnaksi elämän loputtoman moninaisuuden verkostossa. Umpikuja paljastuukin vain kamerakulman naamioimaksi kulissiksi. Ratkaisu on sittenkin olemassa.
Kosminen huumori voi olla myös julmaa. Psykonauttien matkalokeihin on taltioitu lukemattomia kuvauksia eksistentiaalisen epätoivon kokemuksista, joissa elämä itsessään tuntuu pitävän ihmisen vilpittömiä pyrkimyksiä tai toiveita pilkkanaan. Eräs toistuva teema on ihmisen ylpeyden ja ylimielisyyden riepottelu transsendentin tuomioistuimen edessä: SINÄ IHMINEN LUULET OLEVASI ERITYISEN OLENNAINEN JA ERINOMAINEN. TODELLISUUDESSA OLET VAIN MITÄTÖN KÄRPÄSENPASKA KOSMISEN BURLESKITANSSIN ALAVIITTEESSÄ. Tällaisessa kokemuksessa ihminen ei ole naurajana vaan naurun kohteena. Tulkitsi koetun sitten joksikin ihmistä suuremman voiman tai vain ihmispsyyken ilmentymäksi, kokemus voi olla kauhistuttava ja musertava. Toisaalta psykedeelisen huumorin luonteeseen kuuluu myös, että naurajan ja naurun kohteen välinen rajanveto voi sekin osoittautua silkaksi harhaksi – hindulaisissa perinteissä Lilana tunnetuksi illuusioiden teatteriksi.
Psykedelisoitua huumoria voi löytyä myös verrattain mitättömistä pikkuasioista. Huomaamattamme toistamamme jokapäiväiset käyttäytymiskoodit, panemisen yhteydessä tuottamamme äänet tai vaikkapa oma lärvi peilissä saattavat muuntuneessa tajunnantilassa näyttäytyä totaalisen naurettavina – samoin kuin vakavamielinen suhtautumisemme niihin.
Huumori on eittämättä yksi psykedelian keskeisimpiä, turhan vähälle huomiolle jääneitä ulottuvuuksia. Syyskuun teemamme on siksi “Narrina: Sinä kosminen vitsi”.