Elämä tarjoaa alati uusia koettelemuksia, jotka voivat ravistella ihmistä perustuksia myöten. Olipa kyse haastavasta ihmissuhteesta, reistailevasta terveydestä tai onnettomuudesta, mullistukset voivat satuttaa tai avata vanhoja haavoja. Kun vapisee vieraan vessan lattialla, demonit moukaroivat ovea ja ainoa pelastautumiskeino on pako lattiakaivon kautta, on tyypillistä kuumotella yhden jos toisen asian menneen pahasti pieleen.

Psykedeelien käyttö on siitä erityislaatuinen ilmiö, että kun yleisesti ihmiset päätyvät haavoittuvaisiin tiloihin elämän yllättävyyden johdosta, tajusteiden kohdalla kyse on sikäli tietoisesta päätöksestä, että valitsemalla tripata valitsee herkistyä. Varjopoluille ajautuva kokemus saattaa tosin osoittautua varsinaiseksi kiirastuleksi, jonka syövereissä katuu valintaansa. Kyseessä voi olla niin sanottu huono trippi, matka joka tarjoaa Lappu-Liisalle tai Psyke-Petterille enemmän kuin tämä kykenee kohtaamaan, mutta koettelemuksia voi tarjota myös euforista kokemusta seuraava piina siitä, että vanhat kaavat palaavat kuin joki uomaansa.

Harkitsematon deeleily saattaa vaikeuttaa eheyttävää työskentelyä tai jopa itsessään traumatisoida. Vaikka set & setting -mantraa kuuleekin toistettavan kyllästymiseen asti, sen soveltaminen voi todella minimoida psykedeelien käytön riskejä huomattavasti. Matka kuin matka lepää vakaammalla pohjalla, jos valitsee harkiten käyttämänsä yhdisteen, sen annostuksen sekä käyttöympäristön. Ja kuinka erinomaista pahimman toteutuessa onkaan, jos kutsuhuudon tai puhelinsoiton päässä on luotettava, tästä eksoottisesta matkailulajista perillä oleva ystävä.

Silti on vain ajan kysymys että sattuu – elämä kun tosiaankin tuppaa yllättämään. Psykedeelit vaikeuttavat entisestään kunkin valinnan seuraamuksien ennakointia, ja psykonautti päätyy siksi kerta toisensa jälkeen pinteeseen, josta selviää vain antautumalla. Buddha on todennut kärsimyksen johtuvan takertumisesta: niin ihanat kuin vaikeat asiat loppuvat aikanaan, ja tämän tosiasian uhmaamisesta tapaa koitua kyyneliä ja kurjuutta. Yksi suurimmista elämäntaidoista onkin kyky luopua tyynesti tiedostaen. Kokemuksista vaikeimmat ovat erinomaisia tilaisuuksia harjaantua tässä jalossa taidossa.

Tervetuloa elokuinen teemamme, “Kiirastuli: Elämän ruoskittavana”.

Timo Komulainen
Kirjoittaja on Psykedeelisen sivistyksen liiton varapuheenjohtaja, kissaihmettelijä, rakastava rakastettu ja parantumaton taideniekka, jonka todellisuusluotauksiin sopii paneutua täällä.