Oppimisessa on merkittävissä määrin kyse kertaamisesta. Minkä tahansa ajatuksen tai toiminnan toistaminen muodostuu ennen pitkää kaavaksi, joka alkaa ohjata tulevia valintojamme. Tämä tapahtuu usein huomaamattamme: emme välttämättä ole kovinkaan tietoisia seuraamistamme malleista tai siitä, mistä ne ovat peräisin.

Kun tarkoitus on oppia tai omaksua uutta, vanhat, syvälle iskostuneet ohjelmistot voivat vaikeuttaa uusien asentamista. Apua voi joskus saada pienestä fanaattisuudesta – putkinäöstä, joka auttaa pitämään katseen tiukasti valitulla polulla myös silloin, kun tottumukset haraavat vastaan.

Oppimisen kanssa tavataan olla tekemisissä myös psykedeelien äärellä. Matka saattaa tarjota isoja oivalluksia esimerkiksi haitallisista käyttäytymismalleista, joista tuntuisi tärkeältä hankkiutua eroon: “Hyi helvetti, en enää ikinä vedä röökiä”, huudahdamme selviydyttämme tajunnan tervaisella näyttämöllä esitetystä kosmisesta kuolemankertomuksesta, mutta serotoniinireseptorien tanssin jättämän jälkihehkun laannuttua löydämmekin itsemme ennen pitkää lutkuttamasta syöpäkäärylettä kuin vastasyntynyt emonsa tissiä.

Huonoimmassa tapauksessa psykedeelien edistämä joustavuus voi jopa päätyä lujittamaan juuri niitä tapoja, joista tahtoisimme eroon. Totutusta luopuminen tapaa vaatia sitoutumista ja jonkinlaista järjestelmällisyyttä, sillä menneen elämän auraamille urille luiskahtaa helposti takaisin. 

Taon tuntija Lao Tzu sanoi aikoinaan: “Havainnoi ajatuksiasi – ne muodostuvat sanoiksesi; havainnoi sanojasi – ne muodostuvat teoiksesi; havainnoi tekojasi – ne muodostuvat tavoiksesi; havainnoi tapojasi – ne muodostuvat luonteeksesi; havainnoi luonnettasi – se muodostuu kohtaloksesi.”

Toisto on avaintekijä kaikkien taitojen jalostamisessa. Psykedeelikokemus saattaa siunata visiolla siitä potentiaalista, joka meissä yksilöinä ja jopa yhteiskuntana piilee. Tuon potentiaalin todeksitekeminen kuitenkin edellyttää pitkäjänteistä sitoutumista sitä tukevien kykyjen opetteluun: oli kyse sitten säkkipillin soitosta, kamppailulajin taitamisesta tai ihmissuhdetaidoista, harjaantuminen edellyttää omistautumista ja kykyä uhrata välittömiä nautinnonlähteitä korkeamman päämäärän eteen.

Maailmassa, joka on pullollaan toinen toistaan houkuttavampia stimulaation lähteitä, huomion pitäminen olennaisessa voi osoittautua elämänmittaiseksi harjoitteeksi. Tämän ajatuksen saattamana astumme helmikuun sivistysteemaamme “Omaksun: Ihmiseläin opin tiellä”.

Lue lisää teemoistamme teemasivultamme.