Marraskuun teema: Mielenkirjo: Neurologinen moninaisuus

Onneksi kaikilla ei ole samanlaiset aivot. Hyvinvoivien ekosysteemien ytimessä on moninainen, uusilla muodoilla loputtomasti leikittelevä lajisto. Vastaava pätee myös ihmisyhteisöihin – niin aivotoiminnan kuin katsomustenkin tasolla. Samaan tapaan kuin kaikkia panoksia ei välttämättä ole viisasta sijoittaa yhdelle kortille, ei myöskään kaikkia mieliä kannata yrittää pakottaa toimimaan yhden kaavan mukaan. Moninaisuus tukee järjestelmien antihaurautta, millä tarkoitetaan, etteivät ne ainoastaan selviydy kuormituksesta, vaan jalostuvat ja vahvistuvat sen haastamana. Näkökulmien ja olemisen tapojen kirjo on ollut keskeinen tekijä siinä, että ihmisen polku on kantanut tänne asti. 

Iskostuneita käsityksemme muotista, johon “terveen” tai “normaalin” mielen tulisi mahtua, voidaan siksi perustellusti haastaa. Näin on tehty muun muassa neurodiversiteetin käsitteellä: esimerkiksi autismikirjoa ilmentävää ihmistä ei tarvitse nähdä rikkinäisenä, vaan yksinkertaisesti tiettyjen ominaisuuksiensa osalta epätyypillisenä. Neurologisten normien ulkopuolelle katsomalla hahmotamme, että mielekkäitä maailmassa olemisen tasoja on enemmän kuin olemme tottuneet näkemään. Aihepiiristä kirjoittanut journalisti Steve Silberman toteaakin, etteivät kaikki epätyypillisten ihmiskäyttöjärjestelmien ominaisuudet ole bugeja. Monipuoliset maailman hahmottamisen tavat voivat tukea toisiaan.

Myös psykedeelien – ja laajemminkin muuntuneiden tajunnantilojen – vaikutuksia ja niiden muovaamia ihmisiä voi funtsia neurodiversiteetin näkökulmasta. Tällaiset tilat muuttavat kokemuksen painopisteitä ja todellisuuden hahmottamisen tapoja. Sen sijaan, että yrittäisimme saada kaikki hahmottamaan maailmaa samalla tavalla, voimme opetella vaalimaan olemisen tapojen moninaisuutta.

Yhteiskuntamme on vähitellen opetellut arvostamaan aiempaa useampia ihmisyyden ilmentämisen tapoja. Tällaista suhtautumistapaa olisi hyvä laajentaa syvemmälle ihmismielen kirjoon. Jotta kaikenlaiset ihmiset voivat löytää maailmasta paikan, joka tukee heidän potentiaalinsa rikasta toteuttamista, on olennaista kehittää yhteiskuntamme asenteita, toimintamalleja ja rakenteita sitä tukevaan suuntaan.

Jos psykedeelit ovat yksi väline maailman monimuotoisempaan hahmottamiseen, niiden kriminalisoinnin voi nähdä tukahduttavan jotain lajillemme tärkeää ja ominaista. Yksiulotteista kieltämistä hedelmällisempää on luoda sellaisia psykedeelien käsittelyn tapoja, jotka auttavat hyödyntämään niiden vaikutuksia mahdollisimman rakentavilla tavoilla.

Marraskuun teemamme on Mielenkirjo: Neurologinen moninaisuus.

Kuvan lainaus on artikkelista https://www.theatlantic.com/magazine/archive/1998/09/neurodiversity/305909.