Miksi varhaiset psykedeelikot olivat niin outoja? Slate Star Codex -blogistaan tuttu psykiatri Scott Alexander pohdiskelee kysymystä käsittelevässä kirjoituksessaan modernin ajan länsimaisen kulttuurin ja psykedeelien ensimmäistä merkittävää yhteentörmäystä, joka päätyi vaikuttamaan merkittävästi esimerkiksi Timothy Learyn, John C. Lillyn ja Kary Mullisin kaltaisten karismaattisten ja eksentristen älykköjen työhön. Heidän elämänpolkuihinsa tutustuminen johtaa esittämään kysymyksiä nerouden, hulluuden ja psykedeelien rajapinnoista.

Niin happopäiden kansantarustoista kuin viimeaikaisista tutkimustuloksistakin löytyy runsaasti viitteitä psykedeelien vaikutuksista luovuuteen, kekseliääseen ajatteluun sekä voimakkaisiin uskomusten ja maailmankatsomusten muutoksiin. Toisin sanoen psykedeeleillä näyttää olevan potentiaalia ohjata ihmistä vinoon totutun alueelta – olkoonkin, että vinouksiin viehtyneet ihmiset lienevät myös jo lähtökohtaisesti taipuvaisempia hakeutumaan tekemisiin psykedeelien kanssa.

Psykedeelien ja lisääntyneen luovuuden yhteyttä voi hahmottaa samasta vinkkelistä kuin psykedeelien terapeuttisia sovelluksia: ne näyttävät lisäävän ajattelun ja hermoston joustavuutta, minkä vuoksi niiden on tulkittu tarjoavan potentiaalista apua masennuksen ja riippuvuuden kaltaisiin ongelmiin, joiden ytimessä tapaa olla ajattelun ja toimintamallien juuttuminen haitallisiin kaavoihin.

Sikäli kun psykedeeleillä on ylläkuvatun kaltaisia vaikutuksia, olennaiseksi lisäkysymykseksi nousee, mitkä ovat lisääntyneen luovuuden nurjat puolet. Miten överiksi äitynyt luovuus, notkeus tai avoimuus voivat ilmetä? Mikä on liikaa?

Kukoistava toiminta ihmisyhteisössä edellyttää yhteistä maaperää – jaettuja kartastoja ja toimintamalleja. Suunnistukselle välttämättömien kartastojen liian rajut muutokset voivat vaikeuttaa niiden jäsentämässä maailmassa elämistä. Lukuisten anekdoottien perusteella jatkuva pelipakan ravistelu voi myös rampauttaa ihmisen kyvyn pitää itsestään huolta, ja arvokompassi saattaa mennä sekaisin tavalla, jota ihminen ei myöhemmin katsottuna pidä ollenkaan tavoiteltavana. 

Avoimuuden ja joustavuuden lisääntyminen tarkoittaa myös psyykkisten puolustusmekanismiemme heltiämistä. Oikeanlaisissa puitteissa tämä voi olla hyvä asia, mutta saattaa johtaa esimerkiksi hyväksikäyttöön tai nostaa kerralla käsiteltäväksi tuhoisan paljon sellaisia ongelmia, joita puolustusmekanismimme ovat avuliaasti säännöstelleet.

Teemalainaustamme mukaillen se, missä määrin jaetun todellisuuden ulkopuolelle astuminen on ongelma tai päinvastoin juuri sitä mitä tavoitellaan, riippuu merkittävissä määrin ihmisestä ja kontekstista.

Kyky tarkastella ilmiöitä laatikon ulkopuolelta on ihmisyyden ydinaluetta, joka on sallinut meidän selviytyä tänne asti. Pikainenkin vilkaisu tieteen historiaan paljastaa, että ihmiset ovat kautta aikain olleet monissa yleisesti hyväksytyissä, totuuksina pidetyissä näkemyksissään katastrofaalisen väärässä. Meidän on jatkettava käsitystemme haastamista. Silkan selviytymisen ohella luovuutemme hedelmillä on toki laajempikin rooli: ilman luovuutta yhtäkään rakastamistamme, elämäämme merkitystä ja voimaa antavista sävellyksistä, elokuvista ja kirjoista ei olisi olemassa.

Ihmisen elämä tapaa jaksottua vaiheisiin, joista jotkut keskittyvät ennen kaikkea inspiraation ammentamiseen, toiset puolestaan löydetyn innoituksen toteuttamiseen teoksissa, työssä, vuorovaikutussuhteissa ja ylipäänsä kaikilla olemassaolomme tasoilla. Luonnollisesti myös ihmisten luovuudessa on eroja: osa meistä on kauas katsovia visionäärejä, toiset puolestaan katseen maanpinnalla pitäviä käytännön taitajia. Parhaimmassa tapauksessa nämä ristijännitteiset olemisen tavat palvelevat toisiaan. 

Luovuuden valjastaminen arvokkaana pitämiemme asioiden palvelukseen tapaa edellyttää myös hikoilua – pitkäjänteistä sitoutumista taitojen harjoittamiseen ja työhön, jonka myötä upeasta visiosta muodostuu jotain käsinkosketeltavaa ja kantavaa. On paljon syitä vaalia hyvässä tasapainossa ilmenevää luovuutta.

Näissä merkeissä rohkaisemme astumaan lokakuun teemaamme “Toispuoleista: Ilmaisukyvyn ilmentymiä”.