Psykedeelejä ovat käyttäneet kaikenlaiset ihmiset: nuoret ja vanhat, rikkaat ja köyhät, mustat ja valkoiset, menestyjät ja vähäosaiset, älykkäät ja idiootit – ja lukemattoman monet näiden kategorioiden välimaastosta ja ulkopuolelta.

Psykedeelien pääasiallisesta laittomuudesta ja aihepiiriin liittyvistä stigmoista ja stereotypioista johtuen moni meistä vaikenee kokemuksistaan. Tämä on ymmärrettävää niin historian kuin psykologiankin näkökulmasta. Kulttuurimme hallitsevimmissa tarinoissa psykedeeleillä on 60-luvulta lähtien ollut vähintäänkin epäilyttävä maine. Ihmiset haluavat välttää näiden aineiden kriminalisoinnista johtuvia haitallisia seuraamuksia ja sellaista leimaantumista, joka saattaisi heikentää heidän asemaansa.

Kaikissa kulttureissa psykedeelien käyttöä ei piilotella tai hävetä, eikä siitä rangaista. Tämä osoittaa, ettei niiden käytössä ole mitään itseisarvoisen ongelmallista: kyse on tottumuksista ja kulttuurillisista sopimuksista, joihin päädytään mitä moninaisempia polkuja pitkin.

Monet kuvaavat psykedeelikokemustensa auttaneen virittämään elämänsä kompassia kuntoon. Miksi heidän tulisi piilotella tätä? Aihepiirin avoimempi käsittely luo tilaa tehdä vastuullisempia, riskitietoisempia päätöksiä, ja auttaa ihmisiä seisomaan omien elämänvalintojensa takana ilman tarpeetonta häpeää. Tämä pätee toki myös niihin ihmisiin, joilla menee psykedeelien käytöstä huolimatta tai jopa sen myötävaikutuksesta huonosti. Piilottelu tuskin tukee heidänkään hyvinvointiaan.

Etnisyytensä, sukupuolensa tai seksuaalisuutensa vuoksi alistetut ihmiset ovat kulkeneet pitkän polun matkallaan kohti vapautta elää omaa totuuttaan seuraten. Samantapaista polkua kulkevat myös he, joiden elämässä ja identiteetissä psykedeeleillä on merkittävä rooli.

Psyslin syyskuun teema on “Ulos kaapista: Käyttäjäryhmät ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus”. Kuukauden teemakuvan entinen raskaansarjan nyrkkeilymestari Mike Tyson tuli taannoin ulos psykedeelikaapista kuvatessaan Bufo alvarius -sammakon psykedeelisen myrkyn katalysoimaa kokemustaan, jossa hän kohtasi itsekeskeisyytensä ja tietämättömyytensä. Onko väkivaltaisena ja epävakaana miehenä tunnettu Tyson esimerkillinen keulakuva psykedeeleille? Ei, mutta eipä ole kukaan muukaan yksittäinen ihminen. Tyson on vain ihminen, yksi monien joukossa, joka kertoo psykedeelikokemuksensa opettaneen nöyryyttä ja antaneen elämälle perspektiiviä.

Teemakuvan lainaus puolestaan on peräisin edesmenneeltä Daniel Jabbourilta, joka oli pidetty ohjelmistosuunnittelija ja poliittinen aktivisti. Vasta 30-vuotias, muun muassa lapsille ohjelmointia opettanut Jabbour kuoli viisi vuotta sitten heroiinin yliannostukseen.

Monet psykedeelien ystävät ovat sitä mieltä, että aihepiiriin kohdistuvan demonisoinnin ja harhatiedon vuoksi psykedeelejä käyttävien julkisiksi kasvoiksi tulisi nostaa vain arvostettuja ja menestyneitä ihmisiä. Heidän tarkoituksensa on hyvä: psykedeeleihin liittyvien ennakkoluulojen hälventäminen. Tämä kuitenkin asettaa ihmisyydelle varsin ahtaan muotin, ja voi siten vahvistaa monia niistä kulttuurimme epäterveistä piirteistä, joita psykedeelien käyttö usein ohjaa kyseenalaistamaan.

Teemakuvamme henkilöt muistuttavat ihmisyyden ristiriidoista. Kukaan meistä ei ole valmis tai virheetön. Kullakin meistä on kuitenkin mahdollisuus kasvaa ja oppia virheistä, toisten tekemistä ja omistaan.

Kenen tahansa voi toivoa astuvan psykedeelikaapistaan, koska psykedeelejä käyttävät kaikenlaiset ihmiset.