Psilosybiinisienet, kotoisammin taikasienet, on määritelty Suomen lainsäädännössä huumausaineiksi ⁽¹⁾. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että niiden maahantuonti, kasvatus, kauppa, hallussapito ja käyttö on kiellettyä ja rangaistavaa.

Huumausainelaki on kuitenkin sanamuodoiltaan epäselvä. Laissa kielletään ”Psilosybe-sienet”, kun tunnetuimmat psilosybiinisienet kuuluvat Psilocybe-sukuun. Lisäksi psilosybiinisieniä löytyy myös eräistä muista sienisuvuista. Selkeyden vuoksi tässä artikkelissa viitataan psilosybiinisienillä ja taikasienillä kuitenkin suippumadonlakkiin ja huurumadonlakkiin, joista Suomessa on toistaiseksi voimassa olevan oikeuskäytännön nojalla annettu rangaistuksia.

Suippumadonlakki on tiettävästi ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava eliö, jonka poimiminen on huumausainelain nojalla kiellettyä. Yleisimmän psilosybiiniä sisältävän sienemme suippumadonlakin kerääjää voi kerättyjen sienten määrästä riippuen odottaa lain mukaan jopa vankeusrangaistus ⁽²⁾.

Kyseessä ei toki ole ainoa Suomessa kasvava, päihdyttäviä aineita sisältävä eliö: esimerkiksi eräistä luonnonvaraisista kasveistamme on eristettävissä huumausaineeksi luokiteltua DMT-psykedeeliä. Näitä kasveja itsessään ei kuitenkaan tiettävästi pidetä huumausaineina.

Suomessa psilosybiinisieniä käyttävät eivät ole täysin luontoäidin armoilla, sillä psilosybiinisieniä myös viljellään kotioloissa. Kuten khatin ja kokapensaan viljely, tämäkin on Suomessa laitonta. Tässä psilosybiinisienet eroavat oopiumunikosta, hampusta ja meskaliinikaktuksista, joiden viljely on lain mukaan sallittua, jos niitä ei viljele huumausaineeksi.

Oikeus arvioi sienten riskit verrattain vähäisiksi

Psilosybiinisienet edustavat Suomen lainsäädännön tasolla erityistä huumausaineiden ryhmää. Kyseessä on yksi harvoista huumausaineista, joita ei ole katsottu lain tarkoittamiksi erittäin vaarallisiksi huumausaineiksi ⁽³⁾. Samaan ryhmään lasketaan kannabistuotteet ja khat.

Käytännössä asian merkitys on suhteellisen vähäinen. Vaarallisuusarvio huomioidaan lähinnä silloin, kun arvioidaan psilosybiinisieniin liittyvien huumausainerikosten vakavuutta. Kun arvioidaan teon törkeyttä, aineen vaarallisuus on yksi kriteeri. Vaarallisuus on myös mainittu erääksi kriteeriksi, jonka perusteella vähäiseksi katsotusta huumausaineiden käytöstä voidaan rangaistuksen sijaan antaa huomautus ⁽⁴⁾.

Vaarallisuusarvio perustuu korkeimman oikeuden päätökseen, jossa viitataan asiantuntijoiden lausuntoihin huumausaineen terveysriskeistä. Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan ⁽⁵⁾ huumausainetta, jonka käyttöön liittyviä riskejä ovat virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Taikasienten riskit ovat siinä määrin pienet, ettei erityisen vaarallisen huumausaineen statusta ja siten ankarampia rangaistuksia ole katsottu tarpeellisiksi.

Jos ei muuta, vaarallisuusarvio antaa oikeuden vakuutuksen siitä, että taikasienet eivät lukeudu päihdeaineista vaarallisimpiin.

alle puolet rankaisisi taikasienten poimijaa

Taikasienet ovat myös siinä suhteessa poikkeuksellinen huumausaine, että niiden hankkimiseen – ainakin poimimalla – suhtaudutaan kyselyissä huomattavan sallivasti: THL:n neljän vuoden välein toteutettavan, suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumeasenteita koskevan kyselytutkimuksen mukaan alle puolet suomalaisista rankaisisi huumaavien sienten poimimisesta ⁽⁶⁾. Tämä on merkittävää senkin valossa, että esimerkiksi kannabiksen polttamisesta rankaisisi edelleen lähes 60 prosenttia väestöstä, ja osuus on korkeimmillaan ollut 75 prosenttia.

Yksi tätä poikkeamaa selittävä tekijä voi olla sienten tuntemattomuus laajemman yleisön keskuudessa. Suomen väestöstä vain noin kolme prosenttia on käyttänyt taikasieniä. Vuoden 2014 kyselyn mukaan ⁽⁷⁾ käyttö on yleisintä 25–34 vuotiaiden keskuudessa: Ikäluokan miehistä sieniä oli käyttänyt kahdeksan ja naisista neljä prosenttia. Koska käyttäneiden kokonaismäärä on noussut neljän vuoden takaisesta noin prosenttiyksilöllä, myös tämän ikäryhmän luvut ovat todennäköisesti nousseet, mutta tarkempaa tietoa tästä saadaan vasta THL:n tarkempien julkaisujen myötä.

Toinen huomionarvoinen seikka on kyselyssä käytetty termi “huumaavaa ainetta sisältävät sienet”, joka saattaa tuoda aihepiiriin perehtymättömälle mieleen punalakkisen ja täplikkään punakärpässienen. Tämän varsin yleisen ja tunnetun sienen poimimisen kieltäminen saattaisi kuulostaa monesta suomalaisesta erikoiselta. Punakärpässienen poimiminen ei siis ole laitonta, eikä sen sisältämiä yhdisteitä ole määritelty huumausaineiksi.

Kyselytuloksiin voi hyvin vaikuttaa sekin, että suomalaiset ovat sienestäjäkansaa. Luonnonvaraisten sienten kerääminen on paitsi verrattain yleinen syysharrastus, myös jokamiehenoikeus. Saattaa olla, että näihin oikeuksiin puuttuminen edes huumausaineiden yhteydessä olisi monelle liikaa.

On myös huomionarvoista, että kyselyn tarkka sanamuoto koski ”huumaavaa ainetta sisältävien sienien poimimista”. Vastaajat ovat saattaneet katsoa, että pelkkää keräämistä on kohtuutonta pitää rikoksena. Laki kuitenkin näkee asian toisin: vähäisen huumausainemäärän hankkimisen yrityskin on huumausaineen käyttörikos. Tiedossa ei ole, onko tällaisia psilosybiinisieniin liittyviä oikeustapauksia käsitelty Suomessa.

Keskivertosienestäjän ei silti tarvitse olla huolissaan oikeusturvastaan: Todennäköisyys sille, että psilosybiinisieni päätyisi sattumalta sienestäjän koriin on pieni, sillä se kasvaa varsin erilaisessa ympäristössä kuin useimmat ruokasienemme. Lisäksi tällaisen rikoksen tunnusmerkkien täyttyminen edellyttää teon tahallisuutta.

Yllä kerrotun pohjalta on syytä ounastella, että psykedeelejä koskevaa keskustelua on Suomessa helpompi käydä psilosybiinisieniä kuin muita psykedeelejä koskien. Maanläheisyytensä vuoksi niiden hankintaan ei liity samanlaista kielteistä leimaa kuin moniin muihin huumausaineisiin. Lisäksi asiaan vaikuttanee psilosybiinisienten oikeudessakin vahvistettu, kannabikseen vertautuva asema muuna kuin erittäin vaarallisena aineena.

Tekstiä päivitetty 11.2.2021: Alkuperäisessä versiossa käytettiin ilmaisua “enää alle puolet suomalaisista rankaisisi”, minkä voi helposti tulkita tarkoittavan, että asenteissa olisi viime aikoina tapahtunut merkittäviä muutoksia. Keskiarvolukema on viimeisten 30 vuoden aikana vaihdellut viidenkymmenen prosentin molemmin puolin, mutta esimerkiksi vuodesta 2010 alkaen rankaisemattomuutta on kannattanut yli puolet vastaajista.

Kaarlo

Nimimerkki Kaarlo on toimittaja, joka on kiinnostunut psykedeelejä koskevasta lainsäädännöstä ja sen kehityksestä.

Tämä kirjoitus on osa Psyslin helmikuun teemaa “Oikeus ottaa vastuuta: Psykedeelejä koskeva lainsäädäntö ihmisen palveluksessa”. Lue lisää teemoistamme täältä.

Lähteet:

1. Huumausainelaki (Finlex)

2. Rikoslaki (Finlex)

3. Korkeimman oikeuden päätös psilosybiinisienten vaarallisuudesta KKO:2017:33 (Korkein oikeus)

4. Seuraamuksen määrääminen huumausaineen käyttörikoksesta VKS:2018:2 (Valtakunnansyyttäjänvirasto)

5. Rikoslaki / Huumausainerikoksista (Finlex)

6. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet 2018 (Julkari)

7. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet - Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2014 (Julkari)