Vakiintuneille masennuslääkkeille on paikkansa ja käyttötarkoituksensa. Masennuksesta kärsivien suuri määrä tekee kuitenkin ilmeiseksi, että parempia ja moninaisempia hoitomuotoja tarvitaan.

Psykedeeliavusteisessa terapiassa ei nimensä mukaisesti ole kyse perinteisestä lääkehoidosta, vaan psykedeelit toimivat siinä ikään kuin terapiaprosessin voimistajana, jopa mahdollistajana.

Lainaamamme psykiatri Julie Hollandin vertaus mattojen tamppaamiseen viittaa siihen, että psykedeeliterapian tavoitteena ei ole oireiden kanssa selviytyminen: kyse on pikemminkin perinpohjaisesta pureutumisesta ongelmien taustasyihin ja ilmenemismuotoihin, mikä tukee niiden ratkaisemisessa. Hoitotavan luonteesta johtuen kyse ei ole päivittäin otettavista vaan tarpeen mukaan (joissain tapauksissa vain kertaluontoisesti) käytettävistä lääkkeistä, joita hyödynnetään muun terapiatyön tukena.

Vastaavaa lähestymistapaa, jossa itse oireita synnyttävät ongelmat pyritään ratkaisemaan, voisi toivoa resursoitavan ja sovellettavan nykyistä laajemmin: oli kyse päihde- tai mielenterveysongelmista, aivan liian moni jää pelkkien lääkkeiden varaan, vaille moniulotteisempaa tukea.