Psykedeelit voivat avata ovia mitä ihmeellisimpiin maailmoihin: Jotkin matkat tekevät selväksi jakamamme todellisuuden äärettömän kauneuden, kun taas toiset saattavat meidät synkkien totuuksien äärelle. Ykseyden kokemukset ovat niin ikään toistuva teema, joka ei kosketa yhteenkuuluvuutta vain kanssaihmisiin vaan myös eläimiin, kasveihin ja koko planeettaan. Kun kaksi ihmistä ottaa saman psykedeeliannoksen, seuraukset voivat poiketa toisistaan perinpohjin. Tästä kokemusten kirjosta nousee mitä erilaisempia tapoja ymmärtää todellisuutta. Yksi tapa jäsentää tätä ymmärrystä ovat mytologiat – erilaisten ihmisryhmien jakamat myyttiryppäät.

Maailma on pullollaan mytologioita, joista merkittävä osa on syntynyt eri kulttuurien ainutlaatuisissa olosuhteissa. Suomen tienoilla kansantarut ovat aikoinaan välittyneet muun muassa runolaulannan keinoin, ja monet niistä ovat keskittyneet karhun, eläimistä pyhimmän kunnoitukseen. Maailman synnystä tiedettiin kertoa sotkasta, joka muni Ilmattaren polvelle. Tämän aikanaan liikahtaessa munat särkyivät ja niistä tuli maa, taivas, tähdet ja aurinko. Japanilaisen luomismyytin mukaan aluksi vallitsi muodoton kaaos. Myöhemmin hiukkaset alkoivat liikkua: Niistä kevyimmät kohosivat, mutteivät yhtä korkealle kuin valo, josta tuli maailmankaikkeuden huippu. Noista pisimmälle kurottaneista hiukkasista muodostui pilvet ja Taivas, kun taas alhaalle jääneistä tiivistyi Maa.

Folkloristi Alan Dundes onkin määritellyt myytin pyhäksi narratiiviksi, joka pyrkii selittämään maailman ja ihmiskunnan kehitystä nykyiseen muotoonsa. Arkikielessämme myytti tavataan ymmärtää “tarinana joka ei ole totta”. Historiallisten faktojen sijaan myytit kuitenkin kartoittavat pikemminkin koetun maailman toimintaperiaatteita, ja voivat siten tarjota käytännöllisiä karttoja todellisuuden jäsentämiseen.

Psykedeelien myötävaikutuksella syntyvät tietoisuudentilat raottavat harsoa arkitietoisuuden ja käsityskyvyn ylittävien asioiden välillä. Mytologia liittyy intuitiiviseen puoleemme, joka nousee esiin esimerkiksi unissa ja muuntuneissa tajunnantiloissa. Kyseessä on pitkälti tiedostamaton, liikkeissään salaperäisen sulava osa ihmisyyttä, jonka nimeen erityisen luovat ihmiset lainauksen Albert Einsteinistä elokuvaohjaaja David Lynchiin vannovat. Erityisen laajojen kokonaisuuksien käsittäminen, kuten fysiikan lait tai lajimme kehityskulku, vaatii intuition voimavaroja. Ihmisyyteen liittyykin ajaton pyrkimys ymmärtää olemassaolon mysteeriä.

Psykedeelit voimistavat aivoalueiden välisiä yhteyksiä ja sen myötä avaavat portteja uusiin tapoihin katsoa maailmaa. Ei siis ihme, että niitä käyttävät ihmiset tuppaavat saapumaan mitä kiehtovimpien todellisuutta ja sitä vaihtelevalla menestyksellä selittävien mallien äärelle.

Eräs aikaamme eniten vaikuttaneista myyteistä on käsitys objektiivisesta todellisuudesta, joka on riippumaton kokijasta. Tieteellinen tutkimus on kuitenkin jo hyvän tovin antanut viitteitä siitä, kuinka paljon havannoijan ominaisuudet vaikuttavat havainnon luonteeseen. Yksikään tutkija ei voi erottaa itseään tekemästään työstä; päinvastoin, tiedostamatta jätetyt henkilökohtaiset taipumukset ja vinoumat ovat omiaan vaikuttamaan tutkimustuloksiin. Itsetutkiskelu ei kuitenkaan ole hyödyllistä vain tieteen parissa työskenteleville – kukapa meistä ei hyötyisi tästä harjoitteesta, joka voi johtaa parempaan suhteeseen kanssaihmisten, eläimien, kasvien ja koko planeetan kanssa.

Psykedeelisen sivistyksen liiton teema joulukuulle 2019 on “Mytologia: Lohikäärmeet, noidat ja sankarin matka”.

Kiitän Liiton jäseniä, seuraajia ja aivan kaikkia kuluneesta vuodesta. Hyvää joulua ja entistäkin loisteliaampaa uutta vuotta!

Timo Komulainen

Kirjoittaja on Psykedeelisen sivistyksen liiton puheenjohtaja ja taiteilija, joka arvostaa tomeria kädenpuristuksia ja avosydämisiä kohtaamisia. Timon luomuksiin voit tutustua täällä.

Päivitys: Tietoomme tuli juuri, ettei lainaus olekaan Einsteinilta: https://quoteinvestigator.com/2013/09/18/intuitive-mind/