Kuten monet, kuulin ensimmäistä kertaa psykedeelien mikroannostelusta James Fadimanin nimen yhteydessä. Sain hänen The Psychedelic Explorer’s Guide -kirjansa (2011) lahjaksi ystävältäni vuoden 2014 tienoilla. Olin pari vuotta aikaisemmin muuttanut Amsterdamiin tekemään lääketieteellisen antropologian ja sosiologian maisteria, ja pro gradu -työssäni ⁽¹⁾ keskityin opiskelijoiden käyttämiin, kognitiota tehostaviin psykoaktiivisiin aineisiin, niin kutsuttuihin ”älylääkkeisiin” ⁽²⁾ ⁽³⁾ . Olen jatkanut aiheen tutkimista Tampereen yliopiston sosiologian tohtoriopiskelijana, keskittyen farmakologisen terapian ja niin sanotun tehostavan käytön väliseen rajapintaan ⁽⁴⁾.

Mikroannostelulla viitataan yleisesti klassisten psykedeelien (esim. LSD, psilosybiini, meskaliini) käyttöön niin pienillä annoksilla, ettei niillä ole havaittavaa psykoaktiivista vaikutusta käyttöpäivänä, vaan vaikutukset ilmenevät pidemmällä aikavälillä. Yksi psykedeelien mikroannostelun väitetyistä vaikutuksista on keskittymiskyvyn parantuminen, joten aihe on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa. Pidin aiheesta kesäkuun lopussa esitelmän Beyond Psychedelics -konferenssissa Prahassa. Kyseessä oli ensimmäinen pitämäni tiede-esitelmä nimenomaan psykedeeleihin keskittyvässä kansainvälisessä konferenssissa. Mutta palataan hetkeksi ajassa taaksepäin, niin yritän muotoilla niin omakohtaista kuin kansainvälistäkin kiinnostusta tähän ilmiöön.

Olin vuonna 2016 mukana järjestämässä Interdisciplinary Conference on Psychedelic Research -konferenssia Hollannissa. Muutettuani Amsterdamiin olin sattumoisin osallistunut saman järjestäjätahon vuonna 2012 järjestämään konferenssin, joka oli omalta kohdallani se mieltä avartava kokemus, jonka myötä tulin tietoiseksi nykyisestä psykedeelitieteen renessanssista ⁽⁵⁾. Konferenssin jälkeen monet toimintaan osallistuneista aktiiveista olivat mukana perustamassa Alankomaiden psykedeeliyhteisöä, Psychedelic Society of the Netherlandsia. Olen itse ollut kyseisen yhdistyksen toiminnassa mukana ensimmäisistä tapahtumista lähtien, lähinnä videokuvaajan roolissa, mutta olen myös järjestänyt muutaman keskustelutilaisuuden. Näistä ensimmäinen keskittyi ibogaiiniin vanhan liiton kannabisaktivisti Dana Bealin johdolla, ja toinen muuntohuumeisiin, jossa pääpuhujana oli Dr. Zee, meow-meow:n (mefedroni) kehittäjä.

Vuoden 2016 lopussa järjestimme myös mikroannostelutilaisuuden, jonka pääpuhujana oli The Third Wave -organisaation perustaja Paul Austin. Kuvaamani video on nähtävissä Third Waven Youtube-kanavalla. Kuriositeettina mainittakoon, että koska Hollannin lainsäädäntö sallii psilosybiiniä sisältävät ”taikatryffelit”, jaoimme tapahtuman osallistujille valmiiksi punnittuja mikroannoskapseleita. Mukana oli myös kognitiivisen psykologian opiskelijoita tekemässä vapaaehtoisten kanssa pieniä, luovaan ajatteluun kohdistuvia kenttäkokeita. En ole varma, miten käyttökelpoista tutkimusaineistoa tuolloin saatiin kerättyä, mutta olin tämän vuoden alussa Leidenissä saman ryhmän järjestämässä tilaisuudessa, jossa joukkoa vapaaehtoisia neuvottiin mittaamaan tryffelimikroannoksia tulevaa plasebokontrolloitua kenttäkoetta varten. Tutkittavat saivat ottaa annokset mukaansa, tosin osalle vaihdettiin mukaan plasebokapseli. Taikatryffelit oli saatu lahjoituksena niitä valmistavalta tuottajalta, ja ilmeisen avaramieliset professorit Leidenissa olivat antaneet tutkimukselle eettisen luvan.

Vaikka jo LSD:n löytäjä Albert Hofmann piti psykedeelien mikroannoksia lupaavana tulevaisuuden tutkimusalueena ⁽⁶⁾, ei aiheesta löydy juurikaan muuta aineistoa kuin James Fadimanin ympäri maailmaa keräämät raportit (jotka Fadimanin henkilökohtaisen tiedoksiannon mukaan kattavat ainakin 1850 raporttia 59:stä eri maasta). Fadiman on yhdessä psykologi Sophia Korbin kanssa esitellyt raportteihin perustuvia alustavia tuloksia eri psykedeelitiedekonferensseissa, mutta vertaisarvioituja tiedeartikkeleita aiheesta on kuitenkin tietääkseni julkaistu vasta yksi, joka perustuu norjalaisen tutkijan P. G. Johnstadin ⁽⁷⁾ keräämiin ja analysoimiin 21 mieshenkilön internethaastatteluihin. 

Lisää on kuitenkin tulossa. Olin 10. kesäkuuta 2018 microdosing.nl-sivuston järjestämässä seminaarissa Amsterdamissa, jossa muun muassa esiteltiin käynnissä olevia tai pian käynnistyviä mikroannostelu-tutkimusprojekteja. Esimerkiksi Suomessakin Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n toukokuisessa luentotapahtumassa vieraillut neuropsykofarmakologian tohtoriopiskelija Natasha Mason on aloittanut Maastrichtin yliopistossa projektin yhteistyössä Beckley Foundationin kanssa. Sen tarkoituksena on eri mittareita käyttäen selvittää, minkä kokoista LSD-annosta voidaan todella pitää mikroannoksena. Toinen seminaarissa esiintyneistä tutkijoista oli Edinburghin yliopiston neuroinformaatikko Balasz Sigeti, joka on myös mukana Beckley Foundationin mikroannosteluprojektissa, jossa tutkittavat vastaavat viikottain erilaisiin kyselypatteristoihin ja kertovat kokemuksistaan. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa aineistoa, jota voidaan myös käyttää tulevan plasebokontrolloidun aivokuvantamistutkimuksen kehittämiseen ⁽⁸⁾. 

Näiden projektien lisäksi Suomessakin huomiota saanut Global Drug Survey -päihdekysely on kerännyt vastauksia mikroannosteluun liittyen ⁽⁹⁾. Briteissä Eleusis Benefit Corporation on niinikään tehnyt tutkimusta LSD:n mikroannostelusta iäkkäillä ihmisillä, mutta tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu (5, s. 276). Lisäksi MAPS Canada:n toiminnanjohtaja Mark Haden kertoi minulle analysoivansa parhaillaan mikroannosteluun liittyvää aineistoa, ja Toronton yliopiston tutkijat ovat myös keränneet oman kyselyaineistonsa ⁽¹⁰⁾. Psykiatri, tutkija ja kävelevä psykedeelitieteen historian hakukone Torsten Passie on myös julkaisemassa aiheesta kirjan, jossa hän käy läpi aiheeseen liittyvää 1950- ja 1960-lukujen saksalaista kirjallisuutta, joka on jäänyt tähän mennessä pitkälti historian pimentoon. Aiheeseen liittyviä julkaisuja on siis tulossa seuraavien vuosien aikana useita. Oma Beyond Psychedelics -konferenssissa esittämäni artikkeli, joka on parhaillaan vertaisarvioinnissa, toivottavasti myös lukeutuu näihin julkaisuihin.

Vertaisarvioitujen tutkimusten puute ei ole estänyt mediaa ja myös tutkijoita esittämästä mikroannostelua yleisenä käytäntönä, varsinkin Yhdysvaltojen Piilaaksossa ⁽¹¹⁾ ⁽¹²⁾. Tässä vaiheessa käytön yleisyydestä on kuitenkin vaikea sanoa mitään varmaa. Mikroannostelun vaikutukset on myös yleensä esitetty mediassa pelkästään myönteisinä, vaikka esimerkiksi värisokeat ja ahdistuksesta kärsivät ovat Fadiman ja Korbin mukaan raportoineet myös ei-toivottuja vaikutuksia (ks. myös 7). On toki merkittävää, että The Timesin ja Forbesin kaltaiset mediajulkaisut ylipäänsä käsittelevät psykedeeliaiheisia ilmiöitä ja vieläpä myönteisessä valossa, mutta kuten aina, asiaan liittyy myös varjopuolia. 

Sen lisäksi, että yleisimpien psykedeelien käyttö on edelleen Suomessa ja useimmissa maissa laitonta, annoskoosta riippumatta, yhtenä varteenotettavana riskinä on, että mikroannostelun mahdollisesti tuottama tehokkuuden lisäys otetaan yhdeksi työkaluksi, jolla työntekijöistä pyritään saamaan mahdollisimman paljon irti. Tämä on toki hieman dystooppinen kuva aiheesta, ja monessa mielessä kaukana tulevaisuudessa – meillä Suomessahan nykyisellään kiellettyjen psykoaktiivien arkisesta hyötykäytöstä (eli muusta kuin terapeuttisessa kontekstissa tapahtuvasta käytöstä) ei vielä toistaiseksi ole juurikaan edes keskusteltu.

Näyttää siltä, että psykedeelien mikroannostelu on avaamassa makrotason keskustelua psykedeelien hyödyistä – ei pelkästään erilaisten mielen ongelmien hoidossa, vaan myös terveillä ihmisillä. Asiaan liittyy kuitenkin monia avoimia kysymyksiä, joihin useat yllä mainitut projektit etsivät vastauksia. Vaikka tulevat tutkimusjulkaisut osoittaisivat psykedeelien mikroannostelun hyödyt kiistattomasti, on huumesodan loppuun kuitenkin vielä pitkä matka. Rakkauden kesä 3.0:n kaltaiset projektit sekä psykedeelien terapiatutkimuksen eteneminen myös Suomessa kuitenkin antavat toivoa sivistyneemmästä tulevaisuudesta.

Aleksi Hupli
 
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston tohtoriopiskelija, Humaania Päihdepolitiikkaa ry:n hallituksen jäsen, Bioetiikan instituutin ja Human Enhancement Drug (HED) Networkin jäsen sekä yksi Psykedeelitutkimusyhdistys ry:n perustajajäsenistä. Aleksin muita tuotoksia voi tarkastella hänen kotisivuiltaan sekä hänen perustamaltaan Drugventures-Youtube-kanavalta. 

Tämä postaus on osa Psyslin heinäkuun teemaa “Uusin silmin: Psykedeelisen kokemuksen kirjo”. Lue lisää teemoistamme täältä.

Lähdeviitteet:

(1) Hupli, A. (2013) Perceptions, practices and ethics of (non)-prescription cognitive enhancement drugs: a case study among academic youth in Amsterdam. Faculty of Social and Behavioural Sciences. International School for Humanities and Social Sciences. Medical Anthropology and Sociology. Master´s Thesis.

(2) Vierula, H. (2016). Älyä reseptillä? Suomen Lääkärilehti, 45(71), 2852 - 2854.

(3) Hupli, A., Didžiokaitė, G., Ydema, M. (2016). Toward the smarter use of smart drugs: Perceptions and experiences of university students in the Netherlands and Lithuania. Contemporary Drug Problems, 43, 242–257. doi:10.1177/0091450916660143

(4) Hupli, A. (2018) Kymmenen vuotta neurokemikaalien bioetiikkaa sosiologisesta näkökulmasta. Bioetiikan instituutti, 11.4.2018

(5) Sessa, B. (2017). Psychedelic Renaissance. Reassessing the Role of Psychedelic Drugs in 21st Century Psychiatry and Society. 2nd Edition. Muswell Hill Press.

(6) Horowitz M. (1976) "Interview with Albert Hofmann". High Times, 11. 

(7) Johnstad, P.G. (2018). Powerful substances in tiny amounts. An interview study of psychedelic microdosing. Nordic Studies on Alcohol and Drugs, 35:1, 39-51

(8) Beckley Foundation (2017)

(9) Winstock, A. & Carhart-Harris, R. (2017) Can psychedelics make you smarter and more creative.  

(10) Anderson, T., Petranker, R., & Dinh-Williams, L.-A. (2018). Demography of Microdosing Community Survey.

(11) Sahakian, B., d'Angelo, C. & Savulich, G. (2017). LSD ‘microdosing’ is trending in Silicon Valley – but can it actually make you more creative? The Conversation, Helmikuu 14 2017.

(12) Mishra, S: (2018) Microdosing at Work: Reworking Bodies and Chemicals. Essay part of an online supplement to the Openings collection on “Chemo-Ethnography” edited by Nicholas Shapiro and Eben Kirksey in the November 2017 issue of Cultural Anthropology.