En muista, milloin kuulin ensimmäistä kertaa sanan "psykedeeli" ⁽¹⁾, jolla viitataan psilosybiinisienten, LSD:n ja ayahuascan kaltaisiin psykoaktiivisiin yhdisteisiin . Aihepiiri on kuitenkin kiehtonut minua niin pitkään kuin sitä koskevat muistikuvani ulottuvat. Tämän kiehtoutumisen ajamana olen vuosien varrella halunnut perehtyä mahdollisimman laajasti psykedeelien ominaisuuksiin ja niiden erilaisiin käyttötarkoituksiin, -kulttuureihin ja -tapoihin. Olen katsonut aihepiiriä koskevia dokumentteja, lukenut ison läjän tieteellisiä artikkeleita ja kahlannut psykedeelien historiaa käsitteleviä kirjoja. Olen tavannut paljon psykedeelejä erilaisissa yhteyksissä käyttäneitä ihmisiä, ja havainnoinut niiden moninaisia, usein toisiinsa limittyviä käyttötapoja: tavoitteena saattaa olla esimerkiksi itsetutkiskelu, sairauden hoitaminen, uskonnolliset motiivit, biletys, tutkimustyö tai vaikkapa silkka uteliaisuus.

Omakohtaisella tasolla psykedeelit ovat auttaneet kartuttamaan ymmärrystäni ihmisyyden eri puolista, tutkimaan omia vahvuuksiani ja vajavaisuuksiani sekä hahmottamaan, mitkä ovat minulle luontaisia tapoja elää ja kantaa vastuuta tässä maailmassa. Vastaavalla tavalla olen nähnyt psykedeelien auttavan monia ihmisiä löytämään tuoreita kulmia elämäänsä ja rakentavia väyliä haasteidensa kohtaamiseen.

Läpikahlaamieni näkökulmien kirjo on myös innostanut lähestymään aihepiiriä terveellä skeptisyydellä: itseen voimakkaasti vaikuttaneita asioita on vaikea arvioida puolueettomasti, ja olen havainnut tämän myös oman kokemusmaailmani kautta. Matkani varrella olen kohdannut psykedeelejä käyttäneissä ihmisissä paljon sellaista sokeaa, usein tuhoisaakin hyväuskoisuutta, joka ansaitsee kriittistä tarkastelua. Olen tavannut monia ihmisiä, joilla psykedeelien käyttö on vilpittömän (joskin toki rajallisen) arvioni mukaan vaikuttanut lähinnä lisäävän heidän ongelmiaan.

Joihinkin psykedeelien käyttökulttuureihin liittyy voimakasta idealismia, ajoittain jopa suoranaista fundamentalismia. 60-luvun jäljiltä psykedeelien käytön on mielletty kytkeytyvän vahvasti vastakulttuureihin. Sen on katsottu asettuvan poikkiteloin niin vallitsevien arvojen, yhteiskuntajärjestyksen kuin tieteenkin kanssa. Osa näiden alakulttuurien suulla esitetystä kritiikistä ja uusista visioista on ollut hyvinkin osuvaa, osa taas lepää huomattavasti huterammalla pohjalla. Psykedeeleillä tai ilman, haluan tukea sellaista rakentavaa itsetutkiskelua, joka uskaltaa kyseenalaistaa omia totuuksiaan rehellisesti ja viisaasti.

Koska niin yksittäisten ihmisten kokemuksiin kuin tutkimusnäyttöönkin pohjaten tiedän, että psykedeelien käyttö voi sekä avata ja eheyttää että sulkea ja sekoittaa, katson aiheen ansaitsevan monipuolista, mitään olennaista näkökulmaa kaihtamatonta käsittelyä. Näen Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:n, tuttavallisemmin Psyslin, tarjoavan tähän yhden väylän (jonka yksityiskohdista voi lukea lisää yhdistyksen toimintajulistuksesta ⁽²⁾).


Psykedeelien vetovoima

Psykedeelejä koskeva julkinen ilmapiiri on viime vuosina muuttunut merkittävästi. Kansainvälisessä mediassa laajasti uutisoitujen uusien tutkimusten tulokset ovat lupaavia. Psykedeelien tehoa on tutkittu muun muassa traumaperäisen stressihäiriön ⁽³⁾, henkeä uhkaaviin sairauksiin liittyvän ahdistuksen ⁽⁴⁾, riippuvuuksien ⁽⁵⁾ ja masennuksen ⁽⁶⁾ hoidossa. Vaikka tähän mennessä tehdyt tutkimukset eivät tieteellisessä mielessä vielä tarjoakaan psykedeelien hoitotehosta kiistatonta näyttöä, ne antavat hyvät perusteet lisätutkimukselle, jota ollaankin käynnistetty ympäri maailmaa – Suomea myöten ⁽⁷⁾. Tutkimuksia käsittelevien artikkelien ohella meilläkin on jo monien medioiden toimesta haastateltu ihmisiä, jotka ovat saaneet omin päin käytetyistä psykedeeleistä apua esimerkiksi päihdeongelmien ⁽⁸⁾ ja sairauteen liittyvän kuolemanpelon ⁽⁹⁾ käsittelyyn. Monet psykedeelitutkijat ounastelevat ⁽¹⁰⁾, että psykedeeleillä saattaa tulevaisuudessa olla hyvinkin merkittävä rooli mielenterveyden hoidossa.

Tutkimusten ja ihmisten kokemuskertomusten herättämä huomio on epäilemättä ollut merkittävä tekijä psykedeelien käytön ja niitä koskevan kiinnostuksen leviämisessä. Psykedeelien käyttö lisääntyy, koska niiden vaikutuksia pidetään arvossa. Yksi viime aikoina kasvavaa kiinnostusta herättäneistä trendeistä on ollut psykedeelien mikroannostelu ⁽¹¹⁾, jolla viitataan sellaisten pienten psykedeelimäärien käyttöön, joilla ei havaita suoria vaikutuksia, mutta joiden on tarkoitus esimerkiksi lisätä luovuutta tai kohentaa mielialaa. Aiheeseen liittyy paljon innokasta hypetystä, mutta tiukkaa tutkimusnäyttöä mikroannostelun vaikutuksista ei toistaiseksi ole. Kaikenlaisia tutkimuksia on onneksi jo vireillä.

On jotenkin omituinen tilanne, että psykedeelit, joiden käyttö koskettaa jatkuvasti useampia ihmisiä, ovat toisaalta nousseet hyväksyttäväksi kahvipöytäkeskustelun aiheeksi, mutta samanaikaisesti se valtaosa psykedeelien käytöstä, joka tapahtuu laittomissa yhteyksissä, jää suurelta osin pimentoon ja kasvottomaksi.

Tällä pimennolla on osansa myös siinä, että psykedeeleistä liikkuu paljon väärää tietoa ja perusteettomia käsityksiä, joita toisinaan myös mediassa levitetään. Käytön laittomuus vaikeuttaa väärän tiedon oikaisemista. Siitä seuraa myös, että psykedeelejä käyttävät ihmiset keskustelevat niistä usein lähinnä muiden asiaan vihkiytyneiden kanssa. Tarve piilotella tuskin edistää vastuullisten käyttökulttuurien kehittymistä. Psykedeelejä käytetään kaikenlaisten ihmisten keskuudessa, ja olisi hyödyllistä, jos niistä voisi nykyistä helpommin keskustella myös muiden kuin psykedeeleistä omakohtaisesti kiinnostuneiden kanssa.

Tarkentaakseni mainintaani väärästä tiedosta ja perusteettomista käsityksistä: Jotkut mainostavat psykedeelejä ikään kuin kaikki vaivat parantavina ihmelääkkeinä, joiden käytöstä ei voi seurata mitään merkittäviä ongelmia. Toiset levittävät faktoina spekulaatioitaan ihmiskehon spontaanisti tuottaman DMT:n roolista ja vaikutuksista. (Monien eliöiden lailla myös ihmiskehosta on löydetty DMT:tä ⁽¹²⁾, mutta sen funktioista ei toistaiseksi ole olemassa oikeastaan minkäänlaista faktatietoa.) Psykedeelien vaikutuksia heikosti tuntevien keskuudessa yhdisteiden riskejä saatetaan liioitella, tai niitä ei osata suhteuttaa muihin riskialttiisiin aktiviteetteihin. Psykedeeleihin saatetaan viitata vain epämääräisellä yleiskäsitteellä "huumeet”, ilman aitoa pyrkimystä ymmärtää niiden erityisominaisuuksia tai käyttömotiivien moninaisuutta.

On selkeä tarve psykedeelien nykyistä avoimemmalle, rakentavammalle ja monipuolisemmalle käsittelylle, joka pohjaa niin tieteelliseen näyttöön kuin muihinkin tietämyksen lähteisiin – esimerkiksi erilaisten käyttökulttuurien vuosikymmenten tai -satojen aikana karttuneeseen ymmärrykseen.

Itse olen jo usean vuoden ajan pitänyt Psykedeeliuutiset ⁽¹³⁾- ja Psykedeliö ⁽¹⁴⁾-blogeja, jotka ovat pyrkineet vastaamaan edellä kuvaamaani tarpeeseen. Näistä ensimmäisen aiheena on psykedeelejä koskeva tieteellinen tutkimus, jälkimmäinen taas on käsitellyt muun muassa psykedeelikulttuureja, lainsäädäntöä ja turvallisempia käytäntöjä. Ajan myötä on kuitenkin alkanut käydä selväksi, että Suomessa on tarvetta myös laajemmalle, erilaisia ääniä ja näkökulmia kattavalle, aihepiirin eri puolia tuntevalle verkostolle, jolla on kykyä käsitellä psykedeelejä monipuolisesti ja halua osallistua myös asiaa koskevaan julkiseen keskusteluun. Tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta tähän tarpeeseen on vastannut talvella 2016 perustettu, monien tieteenalojen tekijöitä yhteen tuova Psykedeelitutkimusyhdistys ry ⁽¹⁵⁾, joka pyrkii edistämään aihepiiriä koskevan tutkimustiedon tuntemusta ja saatavuutta, kommentoi psykedeelitutkimusta mediassa ja on myös kutsunut aihepiirin tutkijoita luennoimaan suomalaiselle yleisölle. Tieteellisenä yhdistyksenä se ei kuitenkaan puhu psykedeelejä omin päin käyttävien suulla. Psykedeelien lähestyminen tieteen kautta on tärkeä näkökulma, muttei ainoa.

Psysli on askel niiden tärkeiden näkökulmien suuntaan, jotka toistaiseksi ovat muutoin jääneet vaille ääntä. Järjestö tarjoaa mahdollisuuden osallistua paremman toimintakulttuurin rakentamiseen sellaisten ihmisten kanssa, jotka näkevät tilausta vastuullisemmalle psykedeelikeskustelulle.


Avaus syvempään päähän

Vaikka vastaavia järjestöjä on viime vuosina pulpahdellut esiin ympäri maailmaa, suomalaisella järjestökentällä Psysliä voi pitää uudenlaisena avauksena. Vanhastaan meillä on jo päihteiden haittoja vähentävää työtä ja ehkäisevää päihdetyötä tekeviä järjestöjä, päihdepoliittisia järjestöjä ja vertaisjärjestöjä. Psysli koskettaa näistä kaikkia, mutta on silti kokonaisuutena jotain omanlaistaan. Koska kyse on monella tapaa uusia polkuja kartoittavasta järjestöstä, Psyslin toimintamuodot hakevat monelta osin vasta muotoaan.

Vaikka yhdistys ottaa kantaa aihepiiriään koskettaviin poliittisiin kysymyksiin, on politiikka kuitenkin vain yksi sen huomion monista kohteista. Vaikka Psysli antaa tilaa psykedeelejä käyttävien ajatuksille, mukaan mahtuu myös psykedeelejä käyttämättömiä ihmisiä, joita aihe kiinnostaa siksi, että joku heidän läheisensä käyttää psykedeelejä, tai koska aihe näyttäytyy kiinnostavana esimerkiksi kulttuurin tai tieteen näkökulmasta.

Vaikka yhdistys pyrkii vähentämään haittoja, se ei rajaudu pelkästään haittoja koskeviin näkökulmiin. Sen sijaan se pyrkii lähestymään aihepiiriään kuin mitä tahansa riskejä sisältävää toimintaa: niin jääkiekossa, sukeltamisessa kuin seksissäkin on sekä myönteiset puolensa että varteenotettavat riskinsä, joiden hedelmällinen käsittely edellyttää kykyä keskustella niistä osana samaa kokonaisuutta. Jos ongelmien ehkäisyyn ja riskien minimointiin pyrkivässä työssä ei huomioida toiminnan taustalla olevia motiiveja ja nähdä myös sen myönteisiä puolia, työssä ei todennäköisesti onnistuta kovinkaan hyvin. Halu käsitellä aihepiiriä kokonaisvaltaisesti on yksi Psykedeelisen sivistyksen liiton lähtökohdista. Tämän pohjalta järjestö pyrkii ehkäisemään psykedeelien haitallisia käyttötapoja, ja auttaa ihmisiä tekemään psykedeelien käytön suhteen terveyttä ja hyvinvointia tukevia, elämää rikastavia valintoja. 

Psykedeelejä koskeva kiinnostus ja niiden käyttö ovat vakaassa kasvussa. Psykedeelit voi käsittää työkaluina, ja kuten mitä tahansa työkalua, niitä voi käyttää rakentavasti tai tuhoisasti. Yhteiskuntamme suhde psykedeeleihin on monelta osin ilmentänyt kyvyttömyyttä käsitellä niitä rakentavilla tavoilla. Tätä voi ajatella tilanteena, jossa sitä, että työkalua voi käyttää tuhoamiseen, pidetään perusteena kieltää sen käyttö kokonaan. Työkalun rakentavaakaan käyttöä ei tuolloin hyväksytä, eikä sen vastuullisesta käytöstä ja hyödyllisistä käyttösovelluksista kyetä keskustelemaan. Työkalun käyttöä jatketaan kielloista huolimatta, mutta piilossa tapahtuvana siitä on vaikeampi ottaa yhdessä vastuuta.

Kestävämpi, tosiasioita huomioiva ratkaisu puolestaan on se, että työkaluja käyttäviä ihmisiä kannustetaan opettelemaan käytön vastuullisuutta. Työkalujen ominaisuuksia ja sopivia käyttötapoja ja -tarkoituksia tutkitaan, ja hyvistä käytännöistä keskustellaan avoimesti. Työkalujen käyttöön liittyviä riskejä käsitellään, ja virhearvioista otetaan yhdessä opiksi.

Aikuisuudessa on kyse velvollisuudentunnosta. Psykedeelit ovat yksi niistä asioista, joiden suhteen meidän, yksilöinä ja kulttuurina, on syytä kasvaa yhdessä aikuisemmiksi. Lähestymistapa, jossa haastavien asioiden kohtaamista pyritään viimeiseen asti välttämään, ilmentää perinpohjaista epäkypsyyttä ja vastuuttomuutta. Näiden yhdisteiden käyttö, jonka olemme yhteisillä päätöksillämme määrittäneet pääosin laittomaksi, on jo liian pitkään ollut sellainen tosiasia, jonka kypsää käsittelyä olemme sen haastavuuden vuoksi vältelleet. On aika kokeilla toisenlaista, kestävämpää lähestymistapaa.

Olen mukana Psyslin toiminnassa, koska näen järjestön tarjoavan mahdollisuuden osallistua vastuun kantamiseen.


Henry Vistbacka

Kirjoittaja on muusikko, podcast-isäntä, kirjoittaja ja aktiivinen kansalaisjärjestötoimija, joka tahtoo rakentaa siltoja ihmisten välille ja janoaa käytännöllistä ymmärrystä ihmiselämän ristiriitaisesta ihmeestä. Lisätietoa Henryn tekemisistä täältä.

Tämä postaus on osa Psyslin kesäkuun teemaa “Uusin silmin: Psykedeelisen kokemuksen kirjo”. Lue lisää teemoistamme täältä.


Lähdeviitteet:
(1) Wikipedia: Psykedeelit
(2) Psyslin toimintajulistus
(3) 3,4-methylenedioxymethamphetamine (MDMA)-assisted psychotherapy for post-traumatic stress disorder in military veterans, firefighters, and police officers: a randomised, double-blind, dose-response, phase 2 clinical trial.
(4) Serotonergic hallucinogens in the treatment of anxiety and depression in patients suffering from a life-threatening disease: A systematic review.
(5) Therapeutic Applications of Classic Hallucinogens.
(6) Psilocybin with psychological support for treatment-resistant depression: six-month follow-up.
(7) Helsingin Sanomat: Suomalaistutkijat aikovat selvittää laittoman päihteen vaikutusta masentuneen aivoihin – eettinen lautakunta puoltaa, ja psykedeelikin on jo valmiina
(8) Helsingin Sanomat: Anni ja Aki pääsivät kuiville laittomien psykedeelien avulla
(9) MTV: Hannu söi huumesieniä parantumattoman syövän aiheuttamaan shokkiin: "Voimakas kuolemanpelko tuli ja poistui lopullisesti"
(10) Psychedelics as Medicines: An Emerging New Paradigm.
(11) MTV: LSD:tä napsitaan miniannoksina työpaikoilla – mikroannostelu ihmetyttää myös tutkijoita
(12) N,N-dimethyltryptamine and the pineal gland: Separating fact from myth
(13) Psykedeeliuutiset-blogi
(14) Psykedeliö-blogi
(15) Psykedeelitutkimusyhdistys ry