Huonoja trippejä, onko niitä?
Marraskuun toiseksi viimeisessä kirjoituksessa Timo Komulainen pohtii hyvän ja huonon käsitteitä ja sitä, kuinka ne heijastuvat psykedeelikokemuksien kirjoon. Hän kertoo, ettei lukuisista kokemuksistaan huolimatta ole kokenut yhtäkään huonoa trippiä – käykö ylpeys lankeamuksen tiellä?
Psykedeeleihin liittyen puhutaan usein huonosta tripistä; matkasta, joka on mennyt jollain tapaa pieleen ja on sen myötä osoittautunut vahingolliseksi. Minulla ei ole koskaan ollut huonoa trippiä, vaikkakin lukuisia helvetillisiä ja näännyttäviä matkoja ihmisyyden syrjäpoluille.
On peri-inhimillistä jakaa asioita hyviin ja pahoihin. Kyse on karkeasta mutta selviytymisemme kannalta välttämättömästä strategiasta, jossa maailmaa hahmotetaan sen mukaan, mikä tukee ja mikä puolestaan vaarantaa hyvinvointiamme. Hyvän ja pahan dikotomia on ihmismielen luoma malli, kun taas sen kuvaama todellisuus koostuu mustan ja valkean lukemattomista sävyistä. Itse teen parhaani, jotten leimaisi yhtäkään kokemuksistani huonoksi. Minulle moinen merkitsisi sitä, että hylkään kokemani läpimätänä enkä pyri käsittelemään sitä. Ymmärtämisen ja sitä seuraavan hyväksymisen myötä kokemus näyttäytyy minulle uudessa valossa; ehkäpä helvetillisen vaikeana, mutta arvokkaana kasvukokemuksena; ei huonona.
Uskon että merkittävä osa vaikeista, ihmistä rasittavista ja jopa traumatisoivista psykedeelikokemuksista selittyy huonolla valmistautumisella ja kehnoilla olosuhteilla. “Set and setting”, kaikki matkaan vaikuttavat tekijät, on järkevää huomioida, sillä kun psykedeeli herkistää ja avaa ihmistä, tuppaavat niin helpot kuin vaikeatkin kokemukset voimistumaan. Valmistautuminen on erityisen tärkeää herkille ja traumoista kärsiville ihmisille.
En ole set and settingin säntillinen soveltaja, sillä olen lukemattomia kertoja käyttänyt psykedeelejä hetken mielijohteesta, intuitioni ohjaamana. Meistä kunkin lähtökohdat ovat erilaiset, mistä johtuen en voi suositella tätä polkuani kenellekään. Niin psykedeelikokemuksen pyörteissä kuin yleisemminkin elämässäni minulle on tärkeintä pitää mielessä, että vastaan tulevat asiat eivät ole yhtä määrittäviä kuin se, kuinka vuorovaikutan niiden kanssa. Pyrkimykseni hyväksyä kaikki kokemani on kuin hengen alkemiaa, joka on muuttanut saastaisimmatkin kokemukseni hyvinvointini kultaiseksi perustaksi.
Eräs matkani oli painajaismainen. Olotilani ennen psilosybiinisienten syömistä ei ollut kehuttava, ja sienet tekivät siitä entistä kurjemman. Mieleni paljasti synkimmät puolensa, ja epävakaus valtasi sisimpäni. Kun käytin sienten päälle vielä kannabista, kokemukseni painui uusiin syvyyksiin: Sairaalloiset ajatukset ja tuntemukset virtasivat lävitseni kuin musta myrkky, ja vaikka kuinka pyristelin, ei tahdonvoimani riittänyt kääntämään matkan suuntaa. Kykenin vain ottamaan kokemuksen vastaan parhaani mukaan ja odottamaan sen päättymistä. Jälkeenpäin olin läpikotaisin uupunut, jopa järkyttynyt, mutten silti ajatellut matkani olleen huono.
Kokemukseni opetti minua kunnioittamaan psykedeelejä, varsinkin niitä yhdistellessäni, ja ymmärtämään, kuinka merkittävästi olosuhteet vaikuttavat kokemuksen kulkuun. Ymmärrän nyt, kuinka merkittäviä haittavaikutuksia psykedeelien käytöllä voi olla ja miksi puhe huonoista tripeistä on yleistä; aihepiiri, johon Psysli-toverini Henry Vistbacka pureutuu omassa kirjoituksessaan.
Psykedeelikokemukset ovat kokemuksia siinä missä muutkin ihmiselämän koukerot. Vuosien varrella sydämeni on särkynyt lukuisia kertoja ihmissuhteiden koettelemuksissa, mutta olen niistä kustakin kiitollinen. Itse asiassa uskon, että juuri vaikeimmat kokemukseni ovat muovanneet minua kaikkein eniten. Ne ovat peilin tavoin paljastaneet syvimmän olemukseni. Tätä ajatellessani koen kiitollisuutta – siitä että olen kuka olen.
Timo Komulainen
Kirjoittaja on Psykedeelisen sivistyksen liiton puheenjohtaja, taiteilija ja jokapaikanhöylä, joka arvostaa yhtälailla avosydämisiä keskusteluja ja vaikenemisia. Timon luomuksiin voit tutustua täällä.
Tämä kirjoitus on osa Psyslin marraskuun teemaa “Helvetti: Pimeys, tuntematon ja rankat tripit”. Lisää teemoistamme: https://sivistysliitto.fi/teemat/